Girona- tehokuuria proffien lenkkipoluilla.

Gironan vanhaa kaupunkia. Taustalla siintää Rocacorban mäki.

Suomen kisakalenterissa oli varsin tyhjää Helatorstain ja Äitienpäivän tietämillä (huhujen mukaan oli jo liian hyvät säät ajaa pyörällä kilpaa). Kun tiimille ei myöskään tullut kutsuja ulkomaille ajamaan isoja rahakilpailuja, lähti kahden hengen iskuryhmä RyanAirin lähes ilmaisilla lennoilla tsekkaamaan Kataloniaan, minkä takia  monet proffakuskit ovat  valinneet Gironan tukikohdakseen. Tarkoituksena oli ajaa tiukka neljän päivän tehokuuri kesän Trans-Alpia silmällä pitäen.

Peltoteillä Olotin lähistöllä.

RyanAirin säädökset kannattaa muuten tsekata huolella. Homma toimii sujuvasti, kun on itse printannut boarding passin, pitänyt tarkasti kiinni käsimatkatavaroihin liittyvistä säädöksistä ja lukenut kaikki pienellä printatut tekstit nettisivuilta ja matkavahvistuksista. Muuten edessä saattaa olla lisämaksuja ja harmaita hiuksia. Jengi joutui maksamaan ekstaa, kun lentolaukku oli 22 cm leveä 20 cm sijaan yms. Tampereen terminaalissa (joka on muuten aikamoinen arkkitehtuurin helmi) oli huvittavia hetkiä, kun yhdeltä kaverilta löytyi käsimatkatavaroista kasa vahvoja nippusiteitä ja levottomat sivuleikkurit! Koneeseen ryntääminen ilman paikkalippuja oli myös  aikamoista taistelua. Lapset itkivät ja heikommat jäivät jalkoihin, kun Formulakansa vaelsi kannustamaan Räikköstä Espanjan GP:seen.

Rocacorban huipulla.

Saavuimme paikan päälle Gironaan puolen yön aikaan tiistaina. Onneksi pyörät tuli perille ehjinä ja pääsimme kentältä hotellille varsin sujuvasti lepäämään seuraavan päivän treenit mielessä. Keskiviikko-aamu avautui aurinkoisena ja hyvin tankattuna lähdimme ekalle lenkille. Ensimmäinen tunti tuli ihmeteltyä hyväpintaisia ja hiljaisia  pikkuteitä, kunnes saavuimme päivän ensimmäiselle nousulle. 8 km Sant Marti Sacalmille nousu oli sopivan tasaista n. 6 % nousua, ilman liian jyrkkiä ramppeja. Ensimmäisistä nousumetreistä lähtien saimme silti todeta, että ei kannata käyttää kaikkia talvi-iltoja ylimääräisen hiilarin tankkaamiseen, jos haluaa ajaa mäkeä kovaa pyörällä. Kilometrit karttuivat tuskaisen hitaasti, mutta mäen päälle päästiin. Matka jatkui idyllisiä maalaisteitä Olotin kautta ST. Pauhin lounasbreikille, jossa heitimme femmat jonkun Argos-Shimanon kuskin kanssa. Kaveri selvästi huomasi, että olemme menossa kohti Rocacorbaa, sillä hänelle tuli kova kiire lähteä jatkaa matkaa, ettei vain osuisi mäelle samaan aikaan. Patongin, Cafe con Lechen, colan ja parinkymmenen kilometrin pyörittelyn jälkeen oli edessä mystinen Rocacorba. Hesjedal on kuulemma kellottanut nousun 27 minuuttiin, joka oli luonnollisesti tavoiteaika. Virallisesti nousu on reilu 13 km, mutta aika otetaan vikalta kympiltä. Nousun tiedoissa virallinen jyrkkyys on joku 6%, mutta ajaessa tuntui prosentit vaihtuvan koko ajan 8-14% välillä. Muutama loivempi kohta helpotti oloa hetkellisesti, mutta heti perään tuli pajavasarasta takaraivoon, kun tie lähti uudestaan kohti korkeuksia. Täytyy todeta, että nousu oli erittäin epämiellyttävää rimpuilua nestehukan ja tajunnan rajoilla. Muutaman kerran olisi tehnyt mieli luovuttaa, kun 39-25 välitys alkoi loppumaan. Argoksen kuski tuli hymyillen vastaan ja kannusti jotakin, ilmeisesti tuska välittyi kasvoilta. Lopulta kello pysähtyi reiluun 40 minuuttiin. Tekosyyksi löytyi heti alle ajetut 4 tuntia ja vajaat 2000 nousumetriä. Tosin en ole ihan heti lähdössä kokeilemaan uudestaan, sen verran ikävä nousu oli kyseessä.

Sant Feliun ja Tossa Del Marin välisellä rantatiellä.

Tossa Del Mar

Seuraavana  päivänä ajateltiin ottaa vähän rauhallisemmin ja lähteä käymään kahvilla Tossa del Marissa. Matkalle osui kuitenkin pari mukavaa nousua, jossa tuli luonnollisesti vedettyä parit vedot. Palauttavan pirtelön jälkeen tien Tossasta kohti sisämaata noustessa pikkuhiljaa alettiin iskemään ihan tosissaan. Taas tuli nautittua ajamisesta koko rahan edestä ja päässä pyöri kummallisia ajatuksia, että mitä järkeä tässä oikein on. Loppumatka nousun jälkeen sujui kuitenkin myötätuuleen kuvan kauniita peltoteitä pitkin, joten ihan vielä ei pyörä lähde myyntiin. Poolilla vietetyn palauttelun jälkeen käytiin ihmettelemässä Gironan vanhaa kaupunkia ja paikka vaikutti varsin mukavalta. Ihmiset valmistautuivat kovasti jokavuotisiin kukkafestivaaleihin. Harmi, että emme päässeet nauttimaan festivaalien annista, sillä porukalla oli varsin hyvä tohina päällä valmisteluissa. Paikallinen pyöräkauppias oli bongannut meidät aikaisemmin päivällä ja kelaillut, olemmeko jonkin sortin pro kuskeja, hmm?? Pääasia on siis, että näyttää hyvältäJ

Palauttelua vol. 1

Palauttelua vol. 3

Palauttelua vol. 2

Nousu kohti taivaita ja Sant Hilaria.

Perjantaille oli luvattu huonompaa keliä ja hotellin virkailija kertoi, että sataa koko päivän. Meidän käsitys vesisateesta oli kuitenkin hieman toinen. Vaikka sää oli pilvinen, niin muutama kevyt tihkukuuro ei paljoa ajamista haitannut. Kaiken lisäksi lenkki Sant Hilari Sacalmille oli ehkä kokonaisuudessaan siisteimpiä lenkkiteitä, joita olen ajanut. Koko vajaan 120 km aikana oli isompaa tietä yhteensä noin 10 kilometriä. Muuten ajettiin todella hienoja ja hiljaisia pätkiä. 25 km loiva nousu tarjosi myös oivan mahdollisuuden ottaa muutamat intervallit, joten ei mennyt tämäkään päivä pelkäksi ajeluksi. Reissun tuskaisimmat hetket koettiin kuitenkin illalla, kun oli aika hankkia tuliaisostokset. Lähestyvä Äitienpäivä ja haaveet tulevista harjoitusleireistä ja kisamatkoista tuotti pienimuotoista paniikkia. Jos tiimin tulevat blogitekstit tulevat keskittymään esimerkiksi puutarhan hoitoon, niin tiedätte missä on menty pieleen.

Girona valmistautuu kukkafestivaaleille.

Santa Pau

Lauantaina koitti kotiin lähdön aika. Aamusta ehdittiin käydä kuitenkin ajamassa kolmituntinen. Ohjelmassa oli jälleen eräs Gironan klassikoista, Els Angelsin ja ”Hincapien”-nousun sisältävä lenkki. Itse kelailin, josko vaan pyöriteltäisiin väsyneillä jaloilla, mutta kun Saku alkoi iskemään Angelsin nousussa isolla eturieskalla, ei voinut muuta kuin koittaa kärsiä mukana. Jalkojen vähän heräiltyä alkoi ajokin maistumaan ja Hincapien nousu vedettiin ”all out”. Nousu oli hieno ja kuin luotu vetotreeniin. Viimeiset sadat metrit tuntuivat helpottavilta, sillä tämän jälkeen saisi ottaa pari päivää kevyemmin. Kaikki reissun aikana taltioitunut harjoitusdata päätettiin julistaa kuitenkin ehdottoman salaiseksi, sillä kovasta yrityksestä huolimatta wattimittari kertoi karua kieltään, että voisi se pyörä hieman kovempaakin kulkea…

Tällä tiellä ei tainnut tulla yhtään autoa vastaan.

Juomaa kului.

Takaisin Gironaan päin suunnatessamme tuli peltoteillä vastaan muutaman naisproffan porukka, ketkä koittivat kovasti houkutella mukaan lenkille. Ikävä kotiin vaimojen ja lasten luokse oli kuitenkin jo sen verran kova, että suuntasimme suunnitellusti kovaa vauhtia hotellille pakkaamaan ja kohti kotia Äitienpäivän viettoon. Siis hyvää Äitienpäivää kaikille, erityisesti äideille, ketkä antavat mahdollisuuden keski-ikäisille perheenisille välillä leikkiä huippu-urheilijaa.

Girona ja erityisesti lenkkimaastot tekivät hyvän vaikutuksen. Ei tarvitse ihmetellä, miksi esimerkiksi viime aikoina kovia kisoja voittaneet Ryder Hesjedal ja Dan Martin pitävät majapaikkaansa täällä. Reissun aikana alettiin jo hieman hieromaan kiinteistökauppoja ja voi olla, että myös Kruunukatto-Rush Racingin kuskit löytävät pian itsensä talvehtimasta Katalonian auringon alta… 

Lisää kuvateksti

Mitä juomapullosta löytyy ja vaikuttaako se suoritukseen?

Hullun kiireisen kevään jälkeen alkaa vihdoin henki kulkea, kun suurin osa koulustressistä on jäänyt taka-alalle. Alkaa vahvasti vaikuttaa sille, että valmistuminen koittaa jossain vaiheessa kesällä tästäkin yliopistosta. Sen takia onkin pitkästä aikaa pieni hetki aikaa kirjoittaa mielessäni jonkun aikaa kehittynyt blogikirjoitus. Tarkoitukseni oli alunperin kirjoitella kevään harjoitteluleireihin liittyvä kirjoitus, mutta herkullisempi aihe (makunsa kullakin) löytyi vahingossa.
Kaikki sai oikeastaan alkunsa AHH- ajoissa, jossa tiimimme eräs ajaja onnellisena kertoi, että nyt oli löytynyt lääke siihen, että pyörä kulkee kovaa. Porukalla ihmeteltiin, että oliko kyse jostain uudesta harjoitusmenetelmästä vai liittyikö asiaan peräti jotain suurempaa ja onko nyt syytä katkoa pinnat kaverin kiekosta ja ilmoittaa kaverin sairastuneen yllättävään yskään?
Hauskaa asiasta teki se, kun ajajan vaimo kuuli keskustelun ja kuumeni välittömästi, että tuo mies on sekaisin, se juo joka päivä kallista punajuurimehua…
No minua alkoi hivenen kiinnostamaan punajuurimehun mahdollinen suorituskykyä parantava vaikutus, mutta unohdin asian oikeastaan seuraavana päivänä. Asia muistui taas mieleeni tässä taannoin, koska olen itse kamppaillut koko kevään omien veriarvojen kanssa ja nyt viime viikolla kuulin eräältä puolalaiselta, että Puolassa juodaan punajuurimehua veriarvojen parantamiseksi. Nyt on siis aika perehtyä aiheeseen, lukea tutkimuksia ja koota tähän tekstiin muutama  poiminta punajuurimehuun liittyen, etenkin jos sillä voidaan parantaa suorituskykyä (tai  sitten joudun taas toteamaan, että edelleen pitää lenkkeillä ja syödä Obsidania).

Aloitetaan punajuurimehusta
Ensimmäinen "tutkimus" kertoo, että punajuurimehua juomalla todellakin voi parantaa suorituskykyään. Tutkimukseen oli osallistunut yksi ultrajuoksija (24h putkeen), joka oli parantanut vuodessa vuorokauden juoksun tulostaan hämmästyttävät 13 km. Tulosparannuksen syyksi juoksija sanoi:” en ole tehnyt mitään eri tavalla, kuin juonut punajuurimehua…”. Tähän siis totean, että uskoo ken haluaa.

Toinen punajuurimehun käyttöä vahvemmin puoltava seikka tuli Kanadan olympiajoukkueen ravintoterapeutilta, joka paljasti viime kesän Lontoon kisojen jälkeen, että heidän huipputason urheilijat ovat käyttäneet punajuurimehua kahdesta syystä:
a) nopeuttaakseen palautumista kovista harjoituksista (ilmeisesti energiaa yms.)
b) ennen kaikkea siksi, että heidän mukaansa mehu parantaa lihasten kykyä käyttää happea suorituksen aikana (Tätä havaintoa tukee myös tämä tutkimus)
Ravintoterapeutti kertoo, että heidän joukkueensa ravitsemusasiat ovat lähes yhtä tarkasti varjeltuja salaisuuksia, kuin on varsinainen harjoittelukin, koska huipputasolla pienet erot kilpakumppaniin voivat ratkaista mitalisijat. Terapeutti suostuu artikkelissa kuitenkin kertomaan, että kaksi muuta ainetta, joita kanadalaiset käyttävät ovat beta- alaniini ja kofeiini.

Kolmas punajuurimehun käyttöä tukeva tutkimus löytyi pyöräilijöillä tehtynä. Siinä pyöräilijät joivat puristettua punajuurimehua 0,5l kuutena päivänä ennen pyörätestiä. Sitten tehtiin samanlainen tankkaus mustaviinimarjamehun avulla, jolloin tulokset eivät olleet yhtä hyviä (pyöräilyaika oli 92 sekuntia lyhyempi). Tutkimuksesta ei käy ilmi koehenkilöiden harjoittelua yms. seikkoja tutkimuksen aikana, mutta tutkijat raportoivat verenpaineen olleen matalampi punajuurimehua juotaessa.
Hivenen samankaltainen tutkimus osoitti punajuurimehun jokseenkin toimivan pyöräilijöillä!

Neljäs punajuurimehua puoltava tutkimus oli tehty sukeltajilla, jotka pystyivät olemaan merkittävästi pidempään sukelluksissa nautittuaan punajuurimehua (75ml/ noin 5 mmol/l nitraattia). Perusteluina sanottiin, että elimistö käyttää happea tehokkaammin, kun sukeltajat nauttivat punajuurimehua.

Yleisesti ottaen useimmat punajuurimehua tutkineet ovat päätyneet suunnilleen samankaltaiseen tulokseen, jossa mehulla on todettu olevan jonkin verran suorituskykyä parantavia vaikutuksia, tai muita terveyshyötyjä (kuten alentunut verenpaine). Alla on tämän tutkimuksen esitys siitä, kuinka mehu vaikuttaa elimistössä.

Pitääkö meidän tiiminä nyt siis vaihtaa ensi kaudelle ravintopuolen yhteistyökumppaniksi Northforcen sijaan jokin maatalousyritys, jolta saamme punajuurimehua pulloihimme?
Mielestäni vaihtaminen ei tässä tapauksessa kannata, mutta ehkäpä kokeilla kannattaa. Onhan merkittävä osa suorituksesta myös henkistä, jolloin mielessä voi olla se, että ”minun lihakset toimii tänään paremmin, kuin muilla…”
Emme siis vieläkään löytäneet sallittua (tämä on joukkueellemme tärkeä pointti!) lisäravinnetta, jolla voitaisiin merkittävästi ja takuuvarmasti parantaa tuloksia. Ajajamme vaimo mahtoi siis olla osittain oikeassa huudahtaessaan, että hullu on tuo mieheni. Mutta niinhän me kaikki, kukas tervejärkinen tuolla tienpäällä hinkkaa tuntikaupalla vesisateessa?
Onneksi tänään paistaa aurinko, niin voi rullailla auringonpaistelenkin Mikkelin torille nauttimaan kahvit Minnan torikahvilaan, koska kofeiiniahan käytetään tunnetusti myös Kanadassa…

Timo

Tiimille viikonlopun etappikilpailusta 3 podiumia

AHH- ajojen kuulumiset Hikiältä

Tässä blogitekstissä yhdistetään uutta ja vanhaa. Vanhaa siinä mielessä, että kirjoitin tämän tekstin jo eilen (lauantaita koskevan osuuden), mutta yllättäen tietotekniikka ei nyt ollut puolellamme ja päivitystä ei ollut mahdollista tehdä. Uusi osuus (sunnuntai) on taas sitten Kallen käsialaa... Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että blogipalvelin hyväksyy jo tekstin, mutta ei vielä kuvia. Tässä siis kirjallisena lähes kaikki, mitä viikonloppuna tapahtui.
Aloitetaan kronologisessa järjestyksessä ja aikamatkataan takaisin perjantaille.
Lieven tuli hakemaan minut perjantaina illalla Jyväskylän asunnolta matkalla Rovaniemeltä Riihimäelle. Riihimäellä päädyimme Kallen luoksi iltaa viettämään, laittelimme ruokaa, nautiskelimme perhe-elämästä ja kuuntelimme toistemme kuulumisia. Minä taisin olla ensimmäinen koko talossa, joka sammui sänkyyn, mutta onneksi Lieven kömpi pian viereen, niin ei tarvinnut kauaa yksin nukkua. Mahtavaa tiimihenkeä!

Lauantaina aloitimme aamun keittelemällä valtaisan määrän pastaa koko tiimille, koska päivä tulisi olemaan pitkä. Matkallisesti ei kovin pitkä, mutta kun aamulla lähtee liikkeelle, niin aikaa ja pastaa kuluu... Suuntasimme siis hyvissä ajoin kilpailupaikalle pystyttämään tiimille teltan, koska sääennusteen mukaan Hikiällä ei tulisi hiki, houkutteleva 2 astetta oli auton mittarissa, kun kurvasimme Riihimäeltä liikkeelle.  Suomen kevät on edelleen mitä on ja taivaalta todellakin sateli hiljalleen vettä...Onneksi sade loppui ennen varsinaisen kilpailun alkamista.

Lauantaina ensimmäinen kilpailullinen koetus oli lyhyt prologi (2,2km), josta noin puolet ajettiin ylämäkeen. Tavoitteena oli tietysti saada kuskit kymmenen joukkoon, mutta niinhän siinä kävi, että aivan kymppisakkiin emme saaneet ajajia. Ei kuitenkaan hätää, selityksiä löytyy aina, tässä pari:
a) Kalle ihaili itseään ja yritti ottaa irtolahkeita irti ennen prologin starttia ja onnistui myöhästymään startista...
b) Ehkäpä Timon ja Lievenin romanttinen lastensänky edellisenä yönä ei ollutkaan paras valmistautuminen...
 Siispä ainoa vaihtoehto tulosten paljastuttua oli mennä syömään (sitä aamulla keitettyä ja kylmettynyttä pastaa) murheeseen!

Iltapäivän kilpailu oli ennakolta ajateltuna vauhdikas ja reittikin sen verran helpohko, että irtiotot olisivat haasteellisia. Tiimimme tämän kertaisena taktiikkana oli pyrkiä saamaan irtiottoihin mukaan oma mies, jos irtiotto sattuisi menemään maaliin saakka. Kisa oli mielestäni vauhdikas ja irtiotto olisi vaatinut todella hyvän päivän ja sopivan porukan. Viimeisellä kierroksella rupesi näyttämään siltä, että kilpailu päättyisi loppukiriin. Tiimimme nopeimpana kunnostautunut Saku singahti loppukirissä aikaisin avanneen Tero Pusan peesiin ja ehti vielä maaliviivalla ohitse, joten saimme tiimillemme kauden ensimmäisen maantiecupin podium-sijoituksen (2).

Sunnuntain etapille lähdettiin hyvin nukutun yön jälkeen ja tutkimusten mukaan nopeutta lisäävän punajuurimehun (joka tosin unohtui juoda) voimin. Taktiikkaa oli hiottu koko edellinen ilta ja kisaa lähdettiin ajamaan kahden kärjen taktiikalla. Kokonaiskisassa 5. Oleva Sakun voimat säästettäisiin kiriin, mutta silti tarkoitus oli saada vähintään kaksi miestä irtiottoon. Tavoitteena oli kirin tai irtioton kautta hoitaa kokonaiskisasta podium-sijoitus.

Kisa lähti kovavauhtisesti liikkeelle ja aluksi näytti, ettei irti pääsisi helposti. Kuitenkin ennen kisan puoliväliä saatiin aikaiseksi hyvä kokoonpano irtiottoon, johon tiimistä saatiin Mikko ja Stefu. Porukka sai heti hyvin eroa aikaiseksi, ennen kuin muun muassa Velocitorin porukka ja Kuopion yksinäinen soutaja Rissasen Jarmo heräsivät taka-ajoon. Taka-ajossa pidettiin välillä kovaa kyytiä ja muutamia väliporukoitakin muodostui. Välillä työstettiin yli 500 wattia peesissä, kun Velocitorin Salermo yritti ajaa irtiottoa kiinni, mutta kovaa jyhkittiin myös keulilla. Stefu antoi itsestään kaiken irti ja tippui viimeisellä kierroksella takaisin pääjoukkoon. Mikko hoiti homman tyylikkäästi ja kun irtiotosta oli sopivasti tiputeltu porukkaa pois, niin Mikko väläytti kirimiehen kykyjään ja pesi muut neljän miehen kirissä! Myös Saku hoiti oman tehtävänsä himaan ja vei pääjoukon kirin ylivoimaisesti (eroa seuraavaan 2 sekuntia!). Taktiikka onnistui siis lähes täydellisesti. Irtiotossa oli tosin mukana kaksi kokonaiskilpailussa paremmissa asemissa ollutta kuskia, joten viikonlopun yhteistuloksissa Mikko sijoittui kolmanneksi. Edelle ehtivät CCH:n Kuuranne ja Team Visillatalojen Onnela. Yhteistuloksissa Saku oli kahdeksas. Varsin onnistunut kisaviikonloppu siis.

Kuskit tekivät siis kovasti duunia Hikiällä, mutta niin tekivät taustajoukotkin. Extra kiitokset siis Sporttipäälikkö Jarmolle, kenen dirikan ura lähti käyntiin varsin hienosti. Mekaanikko/huoltaja Villelle, kuka piti käytännön hommat loistavasti lapasissa sekä majoitusvastaava Heidille, kenen ansiona voidaan pitää Mikolle sopivan kokoisen sängyn loihtimista kahden alle metrinmittaisen kaverin huoneeseen. Hommat hoituivat siis loistavasti ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Ensi viikonloppuna eräs tiimin kuskeista purjehtii avioliiton auvoiseen satamaan, joten Porissa ei tulla KK-RR:n loistavia värejä näkemään (ainakaan isolla edustuksella)…

Kalle ja Timo

ps. toivottavasti yhteydet saadaan toimimaan jatkossa paremmin, niin vältytte kuvattomilta teksteiltä

TS-Korttelin kootut selitykset.

Uuh, You know what it is, Black and Yellow... Kruunukatto-Rush Racing uusi outfit.

Lauantai-illalla tiimillä oli hyvä fiilis sunnuntain kisan suhteen ja joukkue oli valmiina iskemään. Hotelli oli strategisesti valittu lähes kisareitiltä, joten alkulämpöjen jälkeen pidettiin palaverit parkkihallin lämmössä. +23 astetta oli oikein kiva, mutta kisakamoissa ei ollut kiva siirtyä takaisin ulos +5 asteen lämpöön. Keli oli muuten ihan kohtuullinen, aurinkokin yritti paistella. Itse kisa starttasi perinteiseen tyyliin; kiihdytys, jarrutus mutkaan ja taas kiihdytys ulos. Tätä herkkua olikin sitten luvassa 50 kierroksen ajan. Vaikka täällä eilen kirjoiteltiinkin, että Kalle oli luvannut iskeä kisassa, niin ajo oli kyllä kaikkea muuta. Ajo muistutti hieman Andy Schleckin tämän hetkistä rimpuilua. Koko viikonlopun ajan pyörän moottorista oli turbo rikki, eikä maksimeita saatu koneesta ulos. Tuloksena keskeytys. Liekö sairaus iskemässä vai onko talven aikana vain unohtunut harjoitella?

Saku vetää ja porukka venyy.

Kannattaisi ehkä keskittyä ajamaan, eikä poseeraamaan kuvaajille. Muuten löytää itsensä asfaltin pinnalta...

Sakun ajo oli hyvän oloista ja muutaman kerran Saku kävi kokeilemassa myös välikirien nappaamista. Kerran oltiin jo aika lähellä, mutta Salermo oli vielä vahvempi. Loppukirissä olisi voinut odottaa hyvää sijoitusta, mutta loppupuolella kilpailua  Saku löysi itsensä solmusta pyörän kanssa asfaltin pinnalta, joten tuloksiin saatiin merkinnäksi tuttu DNF.  Tästä uutta aihetta seuraavaan tatuointiin????

Niin se keli oli ihan hyvä, vaikka ei uskoisi. Lieven ja Timppa maalissa. 

Timppa ajeli perusvahvan näköisenä porukassa ja löi kaikki yhden kortin varaan ja iski irti vajaat kymmen kierrosta ennen maalia. Edellä oli kaksi Alpha Balticin kuskia ja Timppa väänsi välissä Chebicin Teivaalan kanssa. Välillä näytti jo siltä, että nelikko saattaisi päästä irti, mutta pääjoukko nielaisi tämänkin yrityksen kitusiinsa. Loppukirissä ei ollut enää sanottavaa ja sijotus kympin sakin ulkopuolelta. Lieven ajoi kauden ensimmäiset kilometrit maantiepyörällä ja taktiikkana oli vahtia perälautaa pääjoukossa. Tässä Lieven onnistui erinomaisesti ja ajeli pääjoukon hännässä maaliin asti. Tuloksellisesti ei siis jäänyt paljoa käteen, mutta uudet ajokamat oli helvetin hienot! Vielä kun saadaan sairastuvalta miehet kisoihin ja koneet viritettyä iskuun, niin eiköhän tulostakin ala tulla. Niin kilpailun voitti muuten TWD-Länkenin Risto Aaltio. TWL on putsannut pöydän Turun kortteleissa nyt neljä kertaa putkeen, joten hyvin on taktiikat toiminut ja pyörät kulkenut Lahden pojilla Aurajoen rannoilla. 

Ps. Lähipäivien aikana luvassa hieman videomateriaalia kisasta...

Joukkuekuvassa ei tällä(kään?) kertaa päästy fiilistelemään voittoa...

Simon muistoajot 13.4.2013 Turussa

Ajattelin kirjoittaa lyhyesti eilisen päivän kulusta, kun se kuitenkin on vielä tuoreessa muistissa. Eilen oli siis Hirvensalossa Simon muistoajot, jotka rullaillaan reippaan 4km pituisella reitillä. Käytännössä reitillä on loivahko (kestoa noin 1min 30sek) ylämäki ja sitten pikkuisen tasaista ja yksi alamäki. Reitti on turvallinen, koska ainakaan eilen ei tullut yhtään henkilöautoa vastaan ja kilpailijat saivat ajaa koko tien leveydeltä.

Minä olin tullut Turkuun jo perjantaina illalla, joten aamupalan jälkeen kävin aamulenkillä sateisessa Turun keskustassa toteamassa, että kylmää on. Aamulenkin jälkeen virittäydyin kisatunnelmaan katsomalla hiihtäjien hienoja suorituksia Rukan kisoista, jonka jälkeen Kalle saapuikin Helsingistä ja tuli käymään minun kämpillä, jossa laitettiin varustepuoli kuntoon. 

Kilpailupaikalla olin omiin tapoihini nähden jopa liian aikaisin, eli liki kaksi tuntia ennen starttia. Yleensä ennen kisaa haetaan numerot huoltajan toimesta, mutta tiimimme huolto oli päätynyt juhlimaan sen verran tiukasti, että huoltoa ei nyt sitten ollut tarjolla. Joten kipaisin (autolla) hakemaan numerot maalimäen päältä ja ajelin samalla reitin läpi ja totesin, ettei pahoja routavaurioita ollut (maa on varmaan jäässä vielä, niin ei ole alkanut routia…) ja kisa olisi siis turvallinen ajaa.

Ennen kisaa ajeltiin Sakun ja Kallen kanssa pikkuisen maantienlaitaa edestakaisin ja todettiin, että ollaan valmiita kisaan. Minulle tämä kisa toimi samalla ensimmäisenä maantielenkkinä tälle keväälle, joten ajattelin, että kärkeen ei ehkä ole asiaa, mutta kymmenen joukkoon voisi olla hyvänä päivänä.

Kisa oli ennakoidun mukaista rynkyttämistä, välillä mäki ajettiin hiljaa ja välillä alkuosan jyrkempi kovaa ja sitten tasaisempi todella hiljaa. Muutamaan irtiottoon tiimimme meni mukaan, mutta vaikka välillä näytti, että eroa syntyy jo useampi sata metriä, niin isohko pääjoukko tuli loivalla alamäkipätkällä sen verran kovaa, että irtiotto tuli kiinni.

Tiimin painavin mies vetotöissä ylämäessä ja muut seuraa kiltisti

Jossain minulle huomaamattomassa vaiheessa kilpailun kärkeen livahti yksinäinen Visillatalojen Leppänen, joka kuulemma vain jatkoi omaa kovaa vauhtiaan. Suurimmillaan Leppänen taisi saavuttaa noin 45 sekunnin eron pääjoukkoon, mutta muutaman viimeisen kierroksen napakka vauhti supisti eron noin 10 sekuntiin. Leppänen siis voitti, me muut tultiin enemmän ja vähemmän perässä. Omalta kohdalta voin sanoa, että pilasin itse omat ajoni sijoittumalla huonosti ennen viimeistä mutkaa. Näin, kun Kalle ja Saku pääsivät molemmat laitojen kautta eteen ja itse jarruttelin keskellä porukkaa pääsemättä mihinkään. Tuli aika pitkä kiri, joka ei sitten riittänyt nostamaan sijoitusta sinne minne ajattelin ennakkoon olevan mahdollista. Onneksi Saku oli tehnyt riittävästi Nurmelan Mikon suosittelemia vetoja ja pystyi lopussa rutistamaan itsensä tiukoille, joten saatiin pari kuskia kohtuullisille sijoille.  

Saku viimeisessä mutkassa ennen maalimäkeä

Kalle lupasi purkaa heikohkon sijoituksen tuomaa mielipahaa tänään ja hyökätä kortteleissa täysin uudella innolla (elä Kalle ota tästä paineita...), varokaa vaan!

Kalle sadetakkeineen

Tänään ajellaan tuossa aivan Turun keskustassa kello 1200 alkaen Aurajoen siltoja ympäri 50 kertaa, joka tarkoittaa 200 kertaa täysillä kiihdyttämistä noin 10- 15 sekunnin välein.  Sää näyttää melko kuivalle, mutta viileää on silti. Jos pitäisi ennakkospekulaatioita heittää kisan voittajista, niin tässä tulee omasta mielestä pahimmat tiimin ulkopuoliset voittajasuosikit: Janek Tombak, Kimmo Kananen, Marek Salermo, Henri Järvinen, Mika Simola ja Samuel Pökälä.

Tulkaahan kaikki paikan päälle ihmettelemään, kun noin sata pyöräilijää ahtautuu kapealle kortteliradalle!
Ja onhan siellä naisten startti ennen meitä, jos se kiinnostaa enemmän…

Timo