Kruunukatto Rush Racing

Girona- tehokuuria proffien lenkkipoluilla.

Gironan vanhaa kaupunkia. Taustalla siintää Rocacorban mäki.

Suomen kisakalenterissa oli varsin tyhjää Helatorstain ja Äitienpäivän tietämillä (huhujen mukaan oli jo liian hyvät säät ajaa pyörällä kilpaa). Kun tiimille ei myöskään tullut kutsuja ulkomaille ajamaan isoja rahakilpailuja, lähti kahden hengen iskuryhmä RyanAirin lähes ilmaisilla lennoilla tsekkaamaan Kataloniaan, minkä takia  monet proffakuskit ovat  valinneet Gironan tukikohdakseen. Tarkoituksena oli ajaa tiukka neljän päivän tehokuuri kesän Trans-Alpia silmällä pitäen.

Peltoteillä Olotin lähistöllä.

RyanAirin säädökset kannattaa muuten tsekata huolella. Homma toimii sujuvasti, kun on itse printannut boarding passin, pitänyt tarkasti kiinni käsimatkatavaroihin liittyvistä säädöksistä ja lukenut kaikki pienellä printatut tekstit nettisivuilta ja matkavahvistuksista. Muuten edessä saattaa olla lisämaksuja ja harmaita hiuksia. Jengi joutui maksamaan ekstaa, kun lentolaukku oli 22 cm leveä 20 cm sijaan yms. Tampereen terminaalissa (joka on muuten aikamoinen arkkitehtuurin helmi) oli huvittavia hetkiä, kun yhdeltä kaverilta löytyi käsimatkatavaroista kasa vahvoja nippusiteitä ja levottomat sivuleikkurit! Koneeseen ryntääminen ilman paikkalippuja oli myös  aikamoista taistelua. Lapset itkivät ja heikommat jäivät jalkoihin, kun Formulakansa vaelsi kannustamaan Räikköstä Espanjan GP:seen.

Rocacorban huipulla.

Saavuimme paikan päälle Gironaan puolen yön aikaan tiistaina. Onneksi pyörät tuli perille ehjinä ja pääsimme kentältä hotellille varsin sujuvasti lepäämään seuraavan päivän treenit mielessä. Keskiviikko-aamu avautui aurinkoisena ja hyvin tankattuna lähdimme ekalle lenkille. Ensimmäinen tunti tuli ihmeteltyä hyväpintaisia ja hiljaisia  pikkuteitä, kunnes saavuimme päivän ensimmäiselle nousulle. 8 km Sant Marti Sacalmille nousu oli sopivan tasaista n. 6 % nousua, ilman liian jyrkkiä ramppeja. Ensimmäisistä nousumetreistä lähtien saimme silti todeta, että ei kannata käyttää kaikkia talvi-iltoja ylimääräisen hiilarin tankkaamiseen, jos haluaa ajaa mäkeä kovaa pyörällä. Kilometrit karttuivat tuskaisen hitaasti, mutta mäen päälle päästiin. Matka jatkui idyllisiä maalaisteitä Olotin kautta ST. Pauhin lounasbreikille, jossa heitimme femmat jonkun Argos-Shimanon kuskin kanssa. Kaveri selvästi huomasi, että olemme menossa kohti Rocacorbaa, sillä hänelle tuli kova kiire lähteä jatkaa matkaa, ettei vain osuisi mäelle samaan aikaan. Patongin, Cafe con Lechen, colan ja parinkymmenen kilometrin pyörittelyn jälkeen oli edessä mystinen Rocacorba. Hesjedal on kuulemma kellottanut nousun 27 minuuttiin, joka oli luonnollisesti tavoiteaika. Virallisesti nousu on reilu 13 km, mutta aika otetaan vikalta kympiltä. Nousun tiedoissa virallinen jyrkkyys on joku 6%, mutta ajaessa tuntui prosentit vaihtuvan koko ajan 8-14% välillä. Muutama loivempi kohta helpotti oloa hetkellisesti, mutta heti perään tuli pajavasarasta takaraivoon, kun tie lähti uudestaan kohti korkeuksia. Täytyy todeta, että nousu oli erittäin epämiellyttävää rimpuilua nestehukan ja tajunnan rajoilla. Muutaman kerran olisi tehnyt mieli luovuttaa, kun 39-25 välitys alkoi loppumaan. Argoksen kuski tuli hymyillen vastaan ja kannusti jotakin, ilmeisesti tuska välittyi kasvoilta. Lopulta kello pysähtyi reiluun 40 minuuttiin. Tekosyyksi löytyi heti alle ajetut 4 tuntia ja vajaat 2000 nousumetriä. Tosin en ole ihan heti lähdössä kokeilemaan uudestaan, sen verran ikävä nousu oli kyseessä.

Sant Feliun ja Tossa Del Marin välisellä rantatiellä.

Tossa Del Mar

Seuraavana  päivänä ajateltiin ottaa vähän rauhallisemmin ja lähteä käymään kahvilla Tossa del Marissa. Matkalle osui kuitenkin pari mukavaa nousua, jossa tuli luonnollisesti vedettyä parit vedot. Palauttavan pirtelön jälkeen tien Tossasta kohti sisämaata noustessa pikkuhiljaa alettiin iskemään ihan tosissaan. Taas tuli nautittua ajamisesta koko rahan edestä ja päässä pyöri kummallisia ajatuksia, että mitä järkeä tässä oikein on. Loppumatka nousun jälkeen sujui kuitenkin myötätuuleen kuvan kauniita peltoteitä pitkin, joten ihan vielä ei pyörä lähde myyntiin. Poolilla vietetyn palauttelun jälkeen käytiin ihmettelemässä Gironan vanhaa kaupunkia ja paikka vaikutti varsin mukavalta. Ihmiset valmistautuivat kovasti jokavuotisiin kukkafestivaaleihin. Harmi, että emme päässeet nauttimaan festivaalien annista, sillä porukalla oli varsin hyvä tohina päällä valmisteluissa. Paikallinen pyöräkauppias oli bongannut meidät aikaisemmin päivällä ja kelaillut, olemmeko jonkin sortin pro kuskeja, hmm?? Pääasia on siis, että näyttää hyvältäJ

Palauttelua vol. 1

Palauttelua vol. 3

Palauttelua vol. 2

Nousu kohti taivaita ja Sant Hilaria.

Perjantaille oli luvattu huonompaa keliä ja hotellin virkailija kertoi, että sataa koko päivän. Meidän käsitys vesisateesta oli kuitenkin hieman toinen. Vaikka sää oli pilvinen, niin muutama kevyt tihkukuuro ei paljoa ajamista haitannut. Kaiken lisäksi lenkki Sant Hilari Sacalmille oli ehkä kokonaisuudessaan siisteimpiä lenkkiteitä, joita olen ajanut. Koko vajaan 120 km aikana oli isompaa tietä yhteensä noin 10 kilometriä. Muuten ajettiin todella hienoja ja hiljaisia pätkiä. 25 km loiva nousu tarjosi myös oivan mahdollisuuden ottaa muutamat intervallit, joten ei mennyt tämäkään päivä pelkäksi ajeluksi. Reissun tuskaisimmat hetket koettiin kuitenkin illalla, kun oli aika hankkia tuliaisostokset. Lähestyvä Äitienpäivä ja haaveet tulevista harjoitusleireistä ja kisamatkoista tuotti pienimuotoista paniikkia. Jos tiimin tulevat blogitekstit tulevat keskittymään esimerkiksi puutarhan hoitoon, niin tiedätte missä on menty pieleen.

Girona valmistautuu kukkafestivaaleille.

Santa Pau

Lauantaina koitti kotiin lähdön aika. Aamusta ehdittiin käydä kuitenkin ajamassa kolmituntinen. Ohjelmassa oli jälleen eräs Gironan klassikoista, Els Angelsin ja ”Hincapien”-nousun sisältävä lenkki. Itse kelailin, josko vaan pyöriteltäisiin väsyneillä jaloilla, mutta kun Saku alkoi iskemään Angelsin nousussa isolla eturieskalla, ei voinut muuta kuin koittaa kärsiä mukana. Jalkojen vähän heräiltyä alkoi ajokin maistumaan ja Hincapien nousu vedettiin ”all out”. Nousu oli hieno ja kuin luotu vetotreeniin. Viimeiset sadat metrit tuntuivat helpottavilta, sillä tämän jälkeen saisi ottaa pari päivää kevyemmin. Kaikki reissun aikana taltioitunut harjoitusdata päätettiin julistaa kuitenkin ehdottoman salaiseksi, sillä kovasta yrityksestä huolimatta wattimittari kertoi karua kieltään, että voisi se pyörä hieman kovempaakin kulkea…

Tällä tiellä ei tainnut tulla yhtään autoa vastaan.

Juomaa kului.

Takaisin Gironaan päin suunnatessamme tuli peltoteillä vastaan muutaman naisproffan porukka, ketkä koittivat kovasti houkutella mukaan lenkille. Ikävä kotiin vaimojen ja lasten luokse oli kuitenkin jo sen verran kova, että suuntasimme suunnitellusti kovaa vauhtia hotellille pakkaamaan ja kohti kotia Äitienpäivän viettoon. Siis hyvää Äitienpäivää kaikille, erityisesti äideille, ketkä antavat mahdollisuuden keski-ikäisille perheenisille välillä leikkiä huippu-urheilijaa.

Girona ja erityisesti lenkkimaastot tekivät hyvän vaikutuksen. Ei tarvitse ihmetellä, miksi esimerkiksi viime aikoina kovia kisoja voittaneet Ryder Hesjedal ja Dan Martin pitävät majapaikkaansa täällä. Reissun aikana alettiin jo hieman hieromaan kiinteistökauppoja ja voi olla, että myös Kruunukatto-Rush Racingin kuskit löytävät pian itsensä talvehtimasta Katalonian auringon alta… 

Lisää kuvateksti