Tässä blogitekstissä yhdistetään uutta ja vanhaa. Vanhaa siinä mielessä, että kirjoitin tämän tekstin jo eilen (lauantaita koskevan osuuden), mutta yllättäen tietotekniikka ei nyt ollut puolellamme ja päivitystä ei ollut mahdollista tehdä. Uusi osuus (sunnuntai) on taas sitten Kallen käsialaa... Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että blogipalvelin hyväksyy jo tekstin, mutta ei vielä kuvia. Tässä siis kirjallisena lähes kaikki, mitä viikonloppuna tapahtui.
Aloitetaan kronologisessa järjestyksessä ja aikamatkataan takaisin perjantaille.
Lieven tuli hakemaan minut perjantaina illalla Jyväskylän asunnolta matkalla Rovaniemeltä Riihimäelle. Riihimäellä päädyimme Kallen luoksi iltaa viettämään, laittelimme ruokaa, nautiskelimme perhe-elämästä ja kuuntelimme toistemme kuulumisia. Minä taisin olla ensimmäinen koko talossa, joka sammui sänkyyn, mutta onneksi Lieven kömpi pian viereen, niin ei tarvinnut kauaa yksin nukkua. Mahtavaa tiimihenkeä!
Lauantaina aloitimme aamun keittelemällä valtaisan määrän pastaa koko tiimille, koska päivä tulisi olemaan pitkä. Matkallisesti ei kovin pitkä, mutta kun aamulla lähtee liikkeelle, niin aikaa ja pastaa kuluu... Suuntasimme siis hyvissä ajoin kilpailupaikalle pystyttämään tiimille teltan, koska sääennusteen mukaan Hikiällä ei tulisi hiki, houkutteleva 2 astetta oli auton mittarissa, kun kurvasimme Riihimäeltä liikkeelle. Suomen kevät on edelleen mitä on ja taivaalta todellakin sateli hiljalleen vettä...Onneksi sade loppui ennen varsinaisen kilpailun alkamista.
Lauantaina ensimmäinen kilpailullinen koetus oli lyhyt prologi (2,2km), josta noin puolet ajettiin ylämäkeen. Tavoitteena oli tietysti saada kuskit kymmenen joukkoon, mutta niinhän siinä kävi, että aivan kymppisakkiin emme saaneet ajajia. Ei kuitenkaan hätää, selityksiä löytyy aina, tässä pari:
a) Kalle ihaili itseään ja yritti ottaa irtolahkeita irti ennen prologin starttia ja onnistui myöhästymään startista...
b) Ehkäpä Timon ja Lievenin romanttinen lastensänky edellisenä yönä ei ollutkaan paras valmistautuminen...
Siispä ainoa vaihtoehto tulosten paljastuttua oli mennä syömään (sitä aamulla keitettyä ja kylmettynyttä pastaa) murheeseen!
Iltapäivän kilpailu oli ennakolta ajateltuna vauhdikas ja reittikin sen verran helpohko, että irtiotot olisivat haasteellisia. Tiimimme tämän kertaisena taktiikkana oli pyrkiä saamaan irtiottoihin mukaan oma mies, jos irtiotto sattuisi menemään maaliin saakka. Kisa oli mielestäni vauhdikas ja irtiotto olisi vaatinut todella hyvän päivän ja sopivan porukan. Viimeisellä kierroksella rupesi näyttämään siltä, että kilpailu päättyisi loppukiriin. Tiimimme nopeimpana kunnostautunut Saku singahti loppukirissä aikaisin avanneen Tero Pusan peesiin ja ehti vielä maaliviivalla ohitse, joten saimme tiimillemme kauden ensimmäisen maantiecupin podium-sijoituksen (2).
Sunnuntain
etapille lähdettiin hyvin nukutun yön jälkeen ja tutkimusten mukaan nopeutta lisäävän punajuurimehun (joka tosin unohtui juoda) voimin.
Taktiikkaa oli hiottu koko edellinen ilta ja kisaa lähdettiin ajamaan kahden kärjen
taktiikalla. Kokonaiskisassa 5. Oleva Sakun voimat säästettäisiin kiriin, mutta
silti tarkoitus oli saada vähintään kaksi miestä irtiottoon. Tavoitteena oli
kirin tai irtioton kautta hoitaa kokonaiskisasta podium-sijoitus.
Kisa
lähti kovavauhtisesti liikkeelle ja aluksi näytti, ettei irti pääsisi helposti.
Kuitenkin ennen kisan puoliväliä saatiin aikaiseksi hyvä kokoonpano irtiottoon,
johon tiimistä saatiin Mikko ja Stefu. Porukka sai heti hyvin eroa aikaiseksi,
ennen kuin muun muassa Velocitorin porukka ja Kuopion yksinäinen soutaja
Rissasen Jarmo heräsivät taka-ajoon. Taka-ajossa pidettiin välillä kovaa kyytiä
ja muutamia väliporukoitakin muodostui. Välillä työstettiin yli 500 wattia
peesissä, kun Velocitorin Salermo yritti ajaa irtiottoa kiinni, mutta kovaa jyhkittiin myös keulilla. Stefu antoi itsestään kaiken irti ja tippui
viimeisellä kierroksella takaisin pääjoukkoon. Mikko hoiti homman tyylikkäästi
ja kun irtiotosta oli sopivasti tiputeltu porukkaa pois, niin Mikko väläytti
kirimiehen kykyjään ja pesi muut neljän miehen kirissä! Myös Saku hoiti oman
tehtävänsä himaan ja vei pääjoukon kirin ylivoimaisesti (eroa seuraavaan 2
sekuntia!). Taktiikka onnistui siis lähes täydellisesti. Irtiotossa oli tosin
mukana kaksi kokonaiskilpailussa paremmissa asemissa ollutta kuskia, joten
viikonlopun yhteistuloksissa Mikko sijoittui kolmanneksi. Edelle ehtivät CCH:n
Kuuranne ja Team Visillatalojen Onnela. Yhteistuloksissa Saku oli kahdeksas.
Varsin onnistunut kisaviikonloppu siis.
Kuskit
tekivät siis kovasti duunia Hikiällä, mutta niin tekivät taustajoukotkin. Extra
kiitokset siis Sporttipäälikkö Jarmolle, kenen dirikan ura lähti käyntiin
varsin hienosti. Mekaanikko/huoltaja Villelle, kuka piti käytännön hommat
loistavasti lapasissa sekä majoitusvastaava Heidille, kenen ansiona voidaan
pitää Mikolle sopivan kokoisen sängyn loihtimista kahden alle metrinmittaisen
kaverin huoneeseen. Hommat hoituivat siis loistavasti ja tästä on hyvä jatkaa
eteenpäin. Ensi viikonloppuna eräs tiimin kuskeista purjehtii avioliiton
auvoiseen satamaan, joten Porissa ei tulla KK-RR:n loistavia värejä näkemään
(ainakaan isolla edustuksella)…
Kalle ja Timo
ps. toivottavasti yhteydet saadaan toimimaan jatkossa paremmin, niin vältytte kuvattomilta teksteiltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti