Kruunukatto- Rush Racing on pääasiallisesti maantietiimi, mutta silti olen
syksyn aikana sotkeutunut kampia myöden maastopyöräilyyn. Tämän tekstin ajatuksena on
pikkuisen raottaa salaisuuden verhoa siitä paljonko ammattilaiset puhaltavat millejä
ja millaisia watteja PRO- piireissä poljetaan. Aion nimittäin kertoa melko
selkeällä suomenkielellä, että mitä huipputason maastopyöräilijältä vaaditaan.
Suosittelen lämpimästi lukemaan tekstin ja etenkin linkin takaa avautuvan työn,
vaikka lajina olisi maantiepyöräily. Lisäksi, jos blogia lukee naispyöräilijät,
niin tässä saattaisi olla teille kerrankin hyödyllinen blogikirjoitus...
Pyöräilylajeissa maantie- ja maastopyöräilyn välillä on toki joitain
merkittäviä eroavaisuuksia esimerkiksi tehontuotossa kilpailun aikana, mutta
niistä myöhemmin.
Aloitan tarinani tällä kertaa ehkä noin 5 vuotta sitten
tapahtuneesta pienestä keskustelusta, joka on jäänyt mieleeni. Olin
starttaamassa Sipoon maantieajoon ja odottelin lähtökarsinassa kylmissäni
lähtöhetkeä, kun vieressä ollut ajaja rupesi syyttävästi kertomaan toiselle
ajajalle, että tällä on pyöreä magneetti renkaassa ja se ei ole yhtä
aerodynaaminen, kuin hänen käyttämä litteä magneetti. Minä katsoin molempia
kuskeja hölmistyneenä, vilkaisin omaan etukiekkoon ja totesin ääneen, että
minullapa on kaksi magneettia, mutta ei lainkaan mittaria…
Kuinka tuo edellä mainittu tapaus liittyy huipputason
pyöräilyyn? No, vastaus on tietty, että välineillä on iso merkitys
huipputasolla, mutta suurin vaikutus lopputulokseen on sillä mikä sitä pyörää
käskee.
Huipputasolla välinekehittely otetaan toki vakavasti, koska siellä liikkuu suuret summat rahaa välinevalmistajien näkyvyyden turvaamiseksi (kts. kuvat alla). Harrastajakäytössä välineiden optimoinnilla (esim. superkevyet ketjut) voidaan lähinnä maksimoida oma harrastamisen hauskuus, kateelliset pyöräilykaverit ja se, että lompakko pysyy laihassa kunnossa…
Huipputasolla välinekehittely otetaan toki vakavasti, koska siellä liikkuu suuret summat rahaa välinevalmistajien näkyvyyden turvaamiseksi (kts. kuvat alla). Harrastajakäytössä välineiden optimoinnilla (esim. superkevyet ketjut) voidaan lähinnä maksimoida oma harrastamisen hauskuus, kateelliset pyöräilykaverit ja se, että lompakko pysyy laihassa kunnossa…
Tieteellisesti mitaten ja esimerkiksi ajoasentoa ja ajovarusteita optimoimalla voitiin parantaa mm. aerodynamiikkaa ja siten saada nopeus kovemmaksi vielä huipputason ajajilla |
Jos itse olisin maastopyöräilijä, niin harkitsisin ottavani käyttöön
säädettävän satulatolpan, koska sen hyödyt on mielestäni pystytty osoittamaan
todeksi. Säädettävällä tolpalla voidaan vähentää merkittävästi pyöräilyssä
tyypillisiä alaselän ongelmia ja mahdollisesti poistaa satulan aiheuttamaa
painetta. Käytettäessä säädettävää tolppaa ylämäessä voidaan vähentää
hapenkulutusta jopa 6 %, joka toisin sanoen tarkoittaa vastustajiin verrattuna ylimääräistä
turboruuvia ylämäissä. Alla kuva uusimmasta Pro Cycling- lehdestä, josta käy
ilmi, että välinekehittelyllä ja optimoinnilla voidaan saada aikaan isoja
muutoksia tuotetussa tehossa.
Huomaa, kuinka pienillä muutoksilla voitiin säästää jopa 20W tehossa! |
Lueskelin tuossa taannoin mielenkiintoisen Tyler Hamiltonin
kirjan Secret Race ja siinä Tyler kertoo, että enemmän kuin mitään kiellettyjä
aineita, niin hän on pohtinut sitä, kuinka tiputtaa painoa ja pysyä riittävän
kevyenä. Myös maastopyöräilyssä kehonpainolla on erittäin suuri merkitys, koska
paino vaikuttaa suoraan siihen, paljonko ajaja pystyy tuottamaan watteja/kg.
Juuri nuo watit suhteutettuna kehonpainoon ovat ne, joiden pitäisi kiinnostaa
kaikkia kilpaa pyöräileviä. Esimerkiksi maastopyöräilyssä naiset painavat
keskimäärin 53 kg ja pystyvät tuottamaan noin 6,1 W/kg. Tämänhän voi laskea
helposti kertomalla oman painon tuolla 6,1, josta saadaan maksimiteho, joka
pitäisi labratestissä saada tuotettua…
On tutkittu, että huipputasolle pyrkivän pyöräilijän (mies) tulisi puhaltaa testissä yli 70ml/kg/min, mutta Impellizzeri osoitti tutkimuksessaan (F. M. Impellizzeri, 2005), että puhtaalla maksimaalisen hapenoton arvolla ei ole yhteyttä suorituskykyyn itse kilpailutilanteessa. Toisaalta jos hapenottoarvo normalisoitiin kehonpainoon suhteutetuksi ja verrattiin hapenottoarvoa hengityksen korkeimpaan tasannevaiheeseen, niin silloin mitatulla hapenotolla oli selkeä yhteys kilpailutilanteessa pärjäämisen kanssa.
On tutkittu, että huipputasolle pyrkivän pyöräilijän (mies) tulisi puhaltaa testissä yli 70ml/kg/min, mutta Impellizzeri osoitti tutkimuksessaan (F. M. Impellizzeri, 2005), että puhtaalla maksimaalisen hapenoton arvolla ei ole yhteyttä suorituskykyyn itse kilpailutilanteessa. Toisaalta jos hapenottoarvo normalisoitiin kehonpainoon suhteutetuksi ja verrattiin hapenottoarvoa hengityksen korkeimpaan tasannevaiheeseen, niin silloin mitatulla hapenotolla oli selkeä yhteys kilpailutilanteessa pärjäämisen kanssa.
Alussa lupailin, että tästä tekstistä saattaisi olla hyötyä
naispyöräilijöille. Suomesta on ponnistanut maailmalle useita erittäin hyvin
pärjänneitä naisia, niin maasto- kuin myös maantiepyöräilyyn. Viimeaikaisin
ilonpilkahdus on ollut ehdottomasti huippuluokan ajajia sisältävän
maantietallin perustaminen osin Suomeen.
Sain mahdollisuuden syksyn aikana tehdä hivenen yhteistyötä yhden useita
vuosia ammattilaisena ajaneen naisen kanssa. Carina Kirssi on varmasti tuttu
nimi kaikille, jotka ovat maastopyöräilyä seuranneet ja viimeaikoina olleiden
uutisten mukaan Carina jatkaa edelleen työskentelyä ammattipyöräilypiireissä.
Työssäni (linkki tuossa alla) käyn läpi Carinan harjoittelua ja sitä, kuinka naisen
ura eteni aina huipputasolle asti.
Mielenkiintoista Carinan harjoittelusta on huomata se, minkä ovat huomanneet myös miesammattilaisemme, eli hiihto toimii oivana harjoittelumuotona myös pyöräilijälle. Huipputason urheilijat pystyvät hiihtämällä tekemään hyviä harjoituksia, jotka huoltavat ja kuormittavat lihaksistoa eri tavalla, kuin ainainen pyöräily. Myös aktiiviharrastajien kannattaa harkita hiihtoa korvaamaan ainakin osan talviharjoitteista, koska silloin myös mielelle saadaan uutta virikettä ja voidaan mahdollisesti välttyä henkiseltä ylirasitustilalta.
Suksia on voideltu säännöllisesti täälläkin päin Suomea... |
Lopuksi toivotan kaikille iloisia lukuhetkiä XCO:n lajianalyysin ja valmennuksen ohjelmoinnin parissa. Ehkäpä jollekin tulevalle
Suomalaiselle pyöräilijälle valkenee se, millaisia vaatimuksia ammattilaiselta
vaaditaan. Lisäksi haluaisin mainita, ettei työ ole mikään varsinainen
tieteellinen työ, vaan enemmänkin asiaan liittyvien tutkimusten yhteenveto,
jonka tein syksyn sateisina päivinä. Vuosi on kääntynyt jo kohti kevättä ja
tämä kevät meneekin sitten vaihteeksi kestävyysjuoksun parissa, josta irronnee
paksumpi ja tieteellisempi tuotos myöhemmin…
Kevään ohjelmisto koostuu hikoilun katselemisesta, välillä juosten ja välillä suksien... |
Vastailen mielelläni kysymyksiin ja kommentteihin, joita
saattaa joistain työn kappaleista irrota… :)
Timo
Niin ja harjoitusintoa kaikille, kilpailukausi lähenee
uhkaavasti…