Leiriviikonloppu Vuokatissa

Pieni blogikirjoitus lienee paikallaan syksyn hiljaiselon jälkeen.
Fillarifoorumilla, tuolla kaikkien pyöräilijöiden kehdossa, käydään armotonta vääntöä siitä, että mikä seura vahvistuu mitenkin tulevalle kaudelle. En ota asiaan vielä sen suuremmin kantaa, mutta voihan noita meidän tiimin facebook- sivuja tutkailla ja katsella kuvia… Ihan vaan ensinälkään…

Ajattelin kirjoittaa pienen tarinan tiimin leiristä Vuokatissa menneenä viikonloppuna.
Tiimi kokoontui Vuokattiin lähes kaikella voimallaan ja ohjelmaan oli suunniteltu kolme napakkaa harjoituspäivää.
Oma matkani alkoi tiimin pääkalloajoneuvon (kts. kuva) takakontissa ja sujui hyvin siihen saakka, kunnes ilta alkoi pimetä ja havaitsimme yhteen ääneen, että mahtavassa autossa ei muuten pelaa pitkät valot. Täällä pikkuisen pohjoisemmassa ei noita teitä valaista yhtä suurella tarmolla, kuin etelässä, joten pimeässä matkattiin. Pimeyttä korostaakseen myös pääkalloajoneuvon etulyhdyt oli teipattu tummennuskalvolla, ihan vaan pimeyden maksimoimiseksi…

Pikkupakkasessa sumenee

Perjantaina aamulla koko porukka oli yhdessä kasassa ja oli aika polkaista leiri käyntiin. Ohjelmassa oli asiaan kuuluvasti tutustuminen Talvivaaraan, kun kerran osavuosikatsauskin sattui samalle päivälle. Käytiin siis katsastamassa tilukset ja päivittämässä kuka omistaa minkäkin verran mistäkin altaasta. Vähiin oli huvenneet omistukset ja pahaltahan siellä näytti, mutta lenkkiä tuli ajettua ylös ja alas.
Välipalakilpailuna vetäistiin tietty kerran krossirata ympäri, jossa allekirjoittanut korjasi potin (en tiedä pitääkö huolestua, kun nastarenkailla viedään?) selkeällä 50 sentin marginaalilla Tuomakseen. Loppulenkki sitten tultiin enemmän ja vähemmän rauhassa, kun tiimin nopein otti pienen sprinttikilpailun ja onnistui saamaan takavaihtajan suunnilleen kolmeen eri osaan. Hätä ei ollut tämännäköinen ja nyt on sitten aloitettu valmistautuminen ratakilpailuihinkin, kun Saku sai veivata yksivaihteisella viimeiset 20km…

Crossikisa kesken lenkin sai koneet kuumenemaan

 

Iltapäivällä jatkettiin tietty treenaamista ja käytiin jokaisen hiihtäjän lempiharjoitus, eli sauvarinne Vuokatin mukavan pehmeässä hiekkamäessä. Ennätysaikoja kirjailtiin useamman kaverin toimesta…  Iltaa vietettiin hartaissa tunnelmissa Vuokatinhovissa, Stefu taisi nukahtaa ensimmäisenä ja muut sitten vuorostaan perässä.

Mies ja viikset

Lauantaina aamulla oli ohjelmassa jotain täysin muuta, joka paljastui vasta paikalle saavuttuamme. Pari tehokasta jumppatuntia sai hien lentämään ja mukana olleet neitokaiset pidättämään naurua. 

Pyöräilyssä rytmitaju ei ole kovin vaikeaa, kampi alas ja toinen ylös, mutta bodyattackin tanssiliikkeet oli yhtä aikaa suoritettuna suunnilleen: ”hyppy, pomppu, käden heilautus, taputus ja hymy”.
Hauskaa oli ja uskoisin, että kerrankin myös ohjaajalla oli hauskaa!

Pyöräilijän lookki jumppatunnilla!

Illalla oli jälleen ohjelmassa rentoa kisailua, kun ajoimme Vuokatissa krossikisaa.  Myöhemmin illalla toistimme edellisen illan ohjelman, eli rentouduimme ja valmistauduimme sunnuntain urakkaan.

Sunnuntaina ohjelmassa oli pitkä peruskuntoharjoitus, joka kelistä johtuen toteutettiin sauvalenkkinä Vuokatin rinteillä. Ennen lenkkiä tietty pikkuisen selvitettiin tiimin kuskien kuntoa mittaamalla mm. rasvaprosentit, jotta tiimin valmennusjohto voi seurata kuskien tasaista kehittymistä koko pitkän harjoituskauden aikana. Prosenteista en sano sen enempää, kuin että kukaan ei vielä ollut alle 5 % kunnossa. Siitä syystä sauvalenkillä tunteja siis kertyi ja puhetta piisasi.
Puheet hiljenivät kotiin lähtiessämme, kun pääkalloajoneuvon akku tyhjentyi yön aikana ja auto ei startannut. Annoimme sähköä oikein huolella ja saimme kipon käyntiin, mutta samalla pimeni loputkin valot... Ajeltiin sitten kylmin ilmein Kuopioon asti pimeällä pääkalloautolla, kunnes ilta oli jo niin pimeä, että enää ei nähty mitään. Pikku asennuspuuhat siis käyntiin ja saatiin valot pelaamaan...

Pääkallokipon valot pelaa jo melkein, parkit syttyi jo! Loppumatkan Kalle piti polkupyörän valoa ikkunasta ulkona, nyt kaikki tiedämme miksi polkupyörässä kuuluu olla supertehokkaat valot!

Ja palatakseni siihen tekstin alkuun ja fillarifoorumin huhuketjuun, niin saattaahan se olla, että meilläkin on vielä sanamme sanottavana?

Mukavaa loppusyksyä kaikille!
Muistakaa myös hiihtää, niin ei mene koko kroppa jumiin pyöräilystä…
Timo