Esittelyvuorossa Timo Häkkinen

Terve vaan kaikille!

Kevätharjoittelua joitain vuosia sitten

Se olisi sitten oma vuoro esitellä itsensä kaikille, jotka eivät vielä minua tunne ja jostain oudosta syystä haluavat tutustua... Aloitan ihan pitkän kaavan kautta ja kerron, kuinka tässä nyt on niin käynyt, että pyöräilystä on tullut tärkein harrastus.
Palaillaan ajassa taaksepäin jonnekin 1990- luvun puoliväliin:
Kokeilin kaikenmaailman harrastuksia: mm. koripalloa, pesäpalloa, suunnistusta, jalkapalloa ja juoksua. Mikään harrastuksista ei kuitenkaan oikein kantanut kesää pidemmälle ja jotenkin joukkuelajit eivät sopineet omaan ajatusmaailmaani harjoittelun ja kilpailemisen suhteen. En ikinä ymmärtänyt sitä, että kaikki harjoittelivat, mutta vain osa pelasi kilpailuissa. Minusta ei siis tullut joukkueurheilijaa tekemälläkään, vaikka pidinkin harjoittelusta varmasti yhtä paljon, kuin muut joukkueessa.
Jostain oudosta ja selittämättömästä syystä pidin pyöräilystä, ehkä se johtui siitä, että pyöräillessä maisema vaihtuu eri tahtiin, kuin juostessa, ei tarvitse eksyä metsään, kuten suunnistuksessa ja saa harjoitella juuri silloin, kun on siihen aikaa, toisin kuin joukkuelajeissa.
Pyöräilyä lisäilin pikkuhiljaa ollessani 14 vuotta. Silloin osallistuin ensimmäisiin pyöräilykilpailuihinkin Ristiinassa, lähellä Mikkeliä. Kilpailun lähtöviivalla olin lainattu kypärä päässä, shortseissa, t-paidassa ja ennen kaikkea vanha kunnon omakätisesti maalattu yksivaihteinen mummonpyörä rinnalla. Lopputuloksena oli kilpailun toiseksi nopein aika, loppukirissä ei ollut mahdollisuuksia, kun vaihteita ei ollut ja voiton vieneellä kaverilla oli.
Ensimmäisen oikean kilpapyörän sain Mikkeliläiseltä pyöräkorjaajalta, Leksalta.  Leksa oli kuullut jostain, että ajoin viikonloppuna 100 + 100km matkoja mummonpyörällä.
Minut kutsuttiin käymään pyöräkorjaamossa ja jostain nurkasta löytyi minulle ensimmäinen kilpapyörä, oikeat pyöräilyhousut ja hauskannäköinen MiPyn ajopaita. Minulle kerrottiin, että keskiviikkoisin ajetaan tosissaan kilpaa eräällä tiellä 10km matkalla ja käskettiin mennä kaikki varusteet päällä paikalle.
Tein työtä käskettyä ja menin paikalle ja siitä se sitten lähti, seuran jäsenet ottivat vastaan nuoren kaverin ja pääsin ajamaan sunnuntaisin lenkkiä oikein isommassa porukassa. Leksa auttoi minua koko nuoruusvuodet ja niistä ajoista olen suuressa kiitollisuuden velassa hänelle, jokaisen kerran kun tarvitsin uuden pyörän tai osan pyörään, niin sain sen häneltä. Ainoa vaatimus, jonka Leksa minulle sanoi oli se, että ajaisin vain niin kauan, kuin ajaminen hauskaa. Tätä viestiä olen yrittänyt myöhemmin opettaa monelle eri lajin urheilijalle.

Vuodet kuluivat ja harrastus syveni, välillä kulki mukavasti ja välillä panostin retkipyöräilyyn, joka on ehkä hauskin pyöräilymuoto. Olen vuosien saatossa retkeillyt mm. Ruotsin läpi etelästä pohjoiseen, kiertänyt Suomen rajatiestöä pitkin, ajellut eteläisen Ruotsin pyöräreitit ristiin - rastiin ja eksynyt Puolassa pyörineni.

Etelä-Ruotsissa parin viikon reissulla aurinkokin näkyi välillä:)

No palataanpa tähän päivään ja vuoteen 2012.
Mitä pyöräily ja sen harjoittelu merkitsevät minulle nykyään?
Pyöräily on minulle edelleen se harrastus, johon panostan eniten. Lomat, viikonloput, opiskelut ja työt yritän aina sumplia niin, että ne tukisivat kilpailuihin tähtäävää harjoittelua. Talvella en ole koskaan suuremmin ajanut pyörällä, en myöskään tänä vuonna (toki vähän ulkoilutan suksia, että ihan en laakereilla lepäile). Minusta on mukavaa syksyn kilpailuiden jälkeen nostaa pyörä naulakkoon ja hakea se sieltä tässä maaliskuun aikana esiin, kunhan polttava halu pyörälenkille on ilmestynyt. Jos se palo joskus jää tulematta, niin sitten noudatan Leksan hyviä neuvoja

Viime kesältä ennen ketjujen katkeamista:) Kuvaajana Pasi Hoo

Viime keväänä Turun kortteleista

Talvisin aikani kuluu opiskeluiden parissa Jyväskylän yliopistossa Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa, jossa opiskelen urheiluvalmennusta ja testausta, tarkoitus olisi valmistua koulusta reippaan vuoden päästä. Kesät teen vuorotöitä Imatra- Lappeenranta- akselilla.
Tämän vuoden henkilökohtaiset tavoitteet olen asettanut kolmeen kilpailuun, jotka kaikki kilpaillaan ulkomailla (kesä- elokuussa kts. seuramme kilpailukalenteri). Suomalaisen amatöörin kilpailulliset tavoitteet ulkomailla tuntuvat ehkä oudoilta, mutta pyöräily on aika paljon suurempi ja kovempi laji monessa muussa maassa, joten jos kehittyä haluaa, niin ulkomaat ovat liki ainoa vaihtoehto. Suomessa kisatessa pyrin kiusaamaan itseäni ja muita pääasiassa maantiellä joukkueen kanssa ja toki välillä yksinään maastopyöräilyn puolella.

Haluan omalta osaltani kiittää kaikkia tiimimme tukijoita jo tässä esittelytekstissä, olette kaikki minulle ja muille tiimiläisille nykypäivän Leksoja, jotka mahdollistavat yhden hienoimmista harrastuksista!
Jos lenkillä tavataan, niin kanssani saa jutella ja ajaa lenkin loppuun, eihän tiedä vaikka lähtisin seuraksi toistekin…

Toivotan kaikille kireitä ketjuja, ainakin ylämäissä

Niin ja elkää nyt liikaa siitä harjoittelusta pingottako! Sehän on helppoa, aina vaan kovaa!

Timo

Ajajaesittelyssä Tuomas Lensu

MINÄ:

- Tuomas Lensu

- syntynyt -82  

- kotoisin Lappeenrannasta

- asuu Tampereella

- tykkää punkrockista ja monista muista siisteistä pienistä suurista jutuista

- rakastaa elämää ja uusia haasteita

 TAUSTAA:

Pyöräilyä olen harrastanut aktiivisemmin vasta viimeiset neljä vuotta. Varsinaista aiempaa (kilpa)urheilutaustaa minulla ei ole, vaikka lapsena olenkin liikkunut paljon ja monipuolisesti. ”Urheilu-uran” kannalta ehkä otollisimmat ikävuodet 14-22 tuli käytännössä touhuttua muiden kuin urheilullisten aktiviteettien parissa, satunnaista lumilautailua ja punttien nostelua lukuun ottamatta. Reilu parikymppisenä innostuin kohottamaan hieman säännöllisemmin heikohkoksi livahtanutta kuntoani käymällä punttisalilla sekä epäsäännöllisellä hölkkäilyllä. Aloin myös ajaa 12 kilometrin työmatkaani hybridipyörällä. Keväällä 2008 kunnon kohennuttua ja ajamisen tuntuessa hauskalta halusin entistä nopeamman pyörän ja hommasinkin ensimmäisen maantiepyöräni käytettynä paikallisesta pyöräliikkeestä. Ensimmäisenä maantiekesänä tuli vain ajeltua satunnaisesti hyvillä keleillä, paikallisen pyöräseuran porukkalenkeille en vielä tässä vaiheessa rohjennut mukaan. Syksyllä vierailin jälleen samaisessa pyöräliikkeessä ja innostuin päivittämään 400e:llä ostamani vanhan täysalumiinisen Rossanon hieman veikeämpään peliin, joka sekin on jo tätä nykyä päässyt toimittamaan trainerikiduttimen virkaa. Jo ensimmäisenä talvena innostuin hommaamaan trainerin ja rullat, joita kulutinkin yllättävän ahkerasti hiihdon ja kuntosaliharjoittelun ohessa. Kilpaillut tai saati niihin osallistuminen eivät vielä tässä vaiheessa käyneet edes mielessä. Talven aikana tutustuin kuntosalilla erääseen paikalliseen pyöräharrastajaan, jonka kanssa uskaltauduin heti lumien sulettua ensimmäiselle yhteislenkille keväällä 2009. Kyseisestä lenkistä jäi sen verran positiiviset fiilikset, että jo parin viikon päästä menin mukaan Lappeenrannan pyöräilijöiden yhteismaantielenkille, mukana pysyminen korkeista sykkeistä huolimatta lisäsi intoa entisestään. Ensimmäinen maastopyörä tuli hommattua talvella 08-09 ja myös työmatkahybridi vaihtui cyclocrossariin. Tutustuin lisäksi paremmin paikallisiin harrastajiin, joilta sain vinkkejä niin kalustoa kuin harjoitteluakin koskien.

Talven aikana lueskelin paljon kirjallisuutta pyöräilystä ja muista kestävyyslajeista, ja innostukseni vain kasvoi entisestään. Talvella ja etenkin kevään koittaessa tuli ajettua innostuksissaan näin jälkikäteen ajateltua aivan kohtuuttomia määriä ja tehoja aikaisempaan liikuntataustaani nähden. Tein lisäksi samaan aikaan epäsäännöllistä ja raskasta 3-vuorotyötä, joten välillä meinasi väsymys painaa ihan tosissaan. Ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta into pyörällä ajamista kohtaan ei kuitenkaan missään vaiheessa laantunut, sillä enhän innoissani edes ajatellut väsymyksen johtuvan vain liiasta ajamisesta yhdistettynä muuten epäsäännölliseen elämänrytmiin. Nykyään olen onneksi oppinut suhtautumaan ajamiseen hieman järkevämmin, vaikka into on edelleen vähintäänkin yhtä kova. Kilpaileminen tuli mieleen ensimmäistä kertaa kesällä 2009, kun huomasin kykeneväni ajelemaan kisoissa käyvien kanssa samoilla lenkeillä enkä ollut kovempienkaan lenkkien jälkeen aivan rikki. Päätin osallistua maastopyörälläni Jyväskylässä pidettävään Laajavuoren XCM kisaan. En tiennyt yhtään mitä odottaa ja vaikka lähdin hakemaan kisasta vain kokemusta, oli jännitys silti kova kun numerolappu laitettiin kiinni. Edellisestä kertaa sai hakea ala-asteen koulujen välisistä hiihtokisoista asti, heh. Maalissa fiilis olikin yllättäen aivan loistava, vaikkei ajaessa vielä siltä tuntunutkaan. Samana kesänä ajoin myös Finlandia Mtb:n lyhyen matkan ja osallistuin maantiekuntoajoista Puruveden ympäripyöräilyyn ja Tour de Helsinkiin. Kummassakin onnistuin pääsemään pääjoukossa maaliin hyvävoimaisena. Lisäksi sätkin paikallisen kymppitempon maantiepyörälläni 15 minuutin korville. Ei maita mullistavaa, mutta yhden kesän pyöräilleelle ja ilman urheilutaustaa aikuisiällä aloittaneelle tulos, joka sai harkitsemaan lisenssin hommaamista seuraavalle kesälle.

Syksyllä 2009 muutin Tampereelle ja aloitin päivätyöt. Tänä talvena hankin lisenssin ja yritin harjoitella sen mitä ehdin ja jaksoin. Kesällä 2010 ajoin kilpa –luokassa jokusen maantiestartin. Lisäksi kävin parissa kuntoajossa Suomessa ja Virossa. Fiilikset kisoista olivat erittäin hyvät ja homma tuntui kaikin puolin hauskalta. Ensimmäinen kesä meni kuitenkin lähinnä mukana roikkuessa ja opiskellessa maantiepyöräilyn saloja. Kaudella 2011 kiersin aktiivisesti maantiecupia edelleen kilpa –luokassa. Jonkunlaista tulostakin alkoi hiljalleen syntyä ja kausi loppuikin maantiecupin voittoon ja elite –luokkaan nousemiseen, jonka seurauksena motivaatio talven treeneihin oli/on kova. 

Pyrin harjoittelemaan suhteellisen monipuolisesti ja talviaikaan hyödynnän myös muita lajeja monipuolisuuden takaamiseksi sekä mielen pitämiseksi virkeänä. Treeneistä pidän eniten paritempo/joukkuevedoista sekä pitkistä lenkeistä hyvässä seurassa niin maastossa kuin maantielläkin. Varsinaisia ”innokkitreenejä” minulla ei ole, vaan hyvänä päivänä mikä tahansa maittaa. Pidän myös talviaikaan sisällä trainerillä tehtävistä kovemmista vedoista/spinning –ohjelmista. Kuitenkin pyrin pääosin harjoittelemaan ulkona kelistä riippumatta, eri lajeja soveltaen. Mielestäni kestävyyslajien ehdoton hyvä puoli on juuri se, että voi itse tehdä omat aikataulunsa ja harjoitella ulkosalla luonnosta ja eri vuodenajoista nauttien.

Kauden 2012 tavoitteena on oppia jälleen lisää pyöräilystä ja kehittyä edelleen monellakin osa-alueella. Tarkoitus on ajaa alkukaudesta pääosin maantiekisoja ja loppukaudesta maantiekisojen käydessä vähiin panostaa maastopyöräilyyn ja cyclocrossiin, mikäli virtaa riittää. Myös tempon ajamisen koen mielekkäänä ja haluaisinkin saada vauhtia kasvatettua entisestään, toki näillä resursseilla on myös pidettävä hommat realistisena eikä yrittää tavoitella kuuta taivaalta. Odotan myös innolla sitä, että pääsemme ajamaan maantiekisoja uudella hyvällä joukkueellamme! Tärkeintä on, että homma maistuu muulle kun puulle ja uusia haasteita riittää!   

Ajajaesittelyssä Jukka Isotalo

Hei,

Olen Jukka Isotalo, 25 vuotta ja kotoisin Hollolasta. Nykyisin asustelen Tampereella, jonne muutin 2006 opiskelujen perässä. Opinnot Tampereen Teknillisessä Yliopistossa jatkuvat edelleen, mutta kuitenkin erittäin hitaasti kokopäivätyön ja pyöräharrastuksen johdosta. Kun muutin Tampereelle, päätin vihdoin ostaa kesätyörahoilla jo lapsuudestani asti haaveillun maastopyörän. Budjettiin sopiva löytyikin Lahdesta Leppäsen pyörästä 400€ hintaan. Pyörä lojui häkkikomerossa alkuopiskelujen alkuajat käyttämättömänä, kunnes vihdoin halusin löytää elämään jotain uutta intoa. Ensimmäinen vaihe oli oman terveyden ja kunnon kohottaminen. Ajelin muutaman kuukauden ”maasturillani” pyöräteitä, kunnes suurin into loppui talveen. Seuraavana kesänä, eli neljä vuotta sitten, päätin ottaa uudelleen itseäni niskasta kiinni ja päädyin ensimmäistä kertaa maastopoluille. Homma oli niin mukavaa, että jo muutaman viikon päästä allani oli uusien ja vanhojen osien sekoitus Merita. Siitä alkoi minun ja Merita rakkaustarina, joka jatkuu edelleen.

Korso XCM 2011

 Ensimmäisen kuntotapahtumani ajoin Tahko MTB:ssä 2009 60km matkalla ja päätin, ettei kilpaileminen ole minun juttuni. Kuitenkin lenkkivauhti kasvoi kasvamistaan ja kaudella 2010 kiersinkin aktiivisesti XCM cupia ollen lopulta kokonaiscupissa 12:sta. Tahkolla valitsin tällä kertaa jo 120km matkan ja sijoittauduin hienosti 14-sijalle. Minulla ei ole aiempaa urheilutaustaa, joten näin hieno kehitys motivoi minua jatkamaan kilpailemisen parissa myös kaudelle 2011. Kaudella 2011 ajoin neljä XCM cupin kisaa ja tahkon 120km sijoittuen 8.-sijalle. Sen jälkeen jäinkin kilpailemisen osalta isyyslomalle esikoiseni Ella-tyttären syntyessä.

Harjoitellessa tykkään ajaa itseni hapoille ja nautin siitä, kun pystyn pistämään itseni tiukille. Vahvuuksiani ovat ylämäet ja kirit. Minulla onkin erityinen viharakkaussuhde ylämäkitreeneihin, joita suosin varsinkin keväällä Tampereen pahamaineisessa Lukonmäessä. Toinen ääripää minulla ovat olleet erittäin pitkät lenkit liian kovaa. Nämä ovat kuitenkin pikku hiljaa historiaa ja pyrinkin treenaamaan nykyisin hieman järkevämminkin. Treenaamiseen minua motivoi eniten se, että tykkään ja nautin pyöräilystä ja tykkään tehdä sitä yli kaiken. Kilpailut ovat vain lisämotivaation lähde, joka motivoi kehittymään pyöräilijänä. Kilpailuissa pääsee myös tutustumaan uusiin ihmisiin ja nauttimaan kilpailujen tunnelmasta. Toki aina kilpailuun lähdetään tekemään paras mahdollinen tulos ja halu pärjätä kilpailuissa on ollut aina kova. Tykkään ajaa niin maastossa, hiekkateillä kuin maantielläkin yhtä paljon, kuitenkin sopivan monipuolisesti vaihdellen. Pyöräilyn lisäksi teen jonkin verran kuntosali-, hiihto- ja juoksuharjoittelua.

Cervelo S2

Kaudella 2012 maantiellä allani tulee olemaan Cervelo S2. Cervelon ostin vasta noin kuukausi sitten, eikä sillä ole ajettu vielä kertaakaan neljän seinän ulkopuolella. Into maantiepyörän selkään kuiville asvalttibaanoille onkin suuri. Pyörä, jolla olen tähän asti joka kesä ajanut eniten tunteja, ja joka tulee edelleenkin jatkamaan uskollisena kisa- ja treenipyöränä maastossa, on rakas Meritani. Kohtuu kevyen jäykkäperäisen alumiinirunkoisen HFS Meritan ympärille kasailtu ja moneen kertaan speksailtu noin 9,3kiloinen XC-kurjutin tuntuu edelleen maailman parhaalta pyörältä kaikkine vikoineen ja luonteenpiirteineen.


Tavoitteena tulevalle kaudelle on minulla ajaa enemmän kilpailuja kuin ikinä ennen. Maantiellä pyrin tekemään kaikkeni auttaakseni joukkuettani ja hakemaan vauhtia myös maastopuolelle. Jos hyvä päivä sattuu niin miksei myös omaakin sijoitusta voisi lähteä tavoittelemaan. Maastopuolen tavoitteet ajoittuvat tällä kertaa enemmän syksylle ja erityisesti XCM SM-kisoihin, joissa tavoitteet asettuvat erittäin korkealle. Suurin tavoite on pyrkiä pitämään kunto nousujohteisena läpi pitkän kilpailukauden ja kehittymään entisestään pyöräilijänä aiempaa vähemmillä treenitunneilla. Ennen kaikkea on hienoa päästä näin hienoon porukkaan kartuttamaan kilpailukokemusta myös maantiepuolelta. Lisää minusta voitte lukea blogistani jukkaisotalo.blogspot.com.