Viikonlopun viettoa Hikiällä (Riihimäki-Tempo ja AHH-ajot)

Toiset kreisibailaa raskaan työviikon jälkeen ja joku lähtee kenties piristävälle kaupunkilomalle nauttimaan keväisestä Keski-Euroopasta. Mutta mitä tekee suomalainen kilpapyöräilijä? Suuntaa tietenkin Hikiälle ajamaan kilpaa (ja pakottaa vielä perheenkin mukaan). Maaseutumatkailua parhaimmillaan. Joku varmasti ihmettelee tässä vaiheessa, mikä ihmeen Hikiä? Laitetaan tähän yleissivistyksen nimissä pientä infoa wikipediasta. "Hikiällä on asukkaita on 1135 (joista pyöräkilpailuja oli saapunut seuraamaan ehkä kolme). Hikiällä suurin nähtävyys on Etelä-Suomen suurin sähkönjakelun jakamo. Muita nähtävyyksiä on muun muassa kauppa ja nuorisotila. Huolimatta keskeisestä sijainnistaan Etelä-Suomessa, sanonnoissa Hikiää pidetään perifeerisyyden ilmentymänä. Esimerkiksi sanonnalla Jossain Taka-Hikiällä, tarkoitetaan jossain kaukana." Parasta Hikiässä on huhujen mukaan se, että sieltä pääsee kerran tunnissa junalla pois.

Viime viikonloppuna ajettiin siis Hyvinkään pyöräilijöiden järjestämät Riihimäki-Tempo ja AHH-ajot. Lauantaina oli tarjolla perinteinen Riihimäki-Tempo, joka oli kauden ensimmäinen tilaisuus taistella kelloa ja tuskaa vastaan. Vaikka sääennusteet näyttivät pitkin viikkoa varsin hyvältä, niin lauantai-aamuna sää oli tänä keväänä niin tutuksi tulleet 3 astetta ja harmaata. Itseään kiusaamaan oli joukkueesta paikalle saapuneet Kalle, Tuomas ja Timo.

Lähtökohdat ei olleet aivan optimaaliset. Timo ei ollut vielä palautunut kunnolla Mallorcan leiristä ja Kalle oli ollut alkuviikon vatsataudissa ja treenitunteja oli viikolle ehtinyt kertyä kaikenkaikkiaan yksi. Se oli kuitenkin vietetty tehokkaasti tempopyörän päällä, joten tuntuma oli hallussa. Ennen kisaa todettiin kuitenkin, että laitetaan huoltoauto Tuomaksen perään tsemppaamaan. Tämä saattoi kuitenkin maksaa Tuomakselle muutamia arvokkaita sekunteja, sillä huoltoauton kuljettaja näytti itsestään aivan uusia puolia. Lisää huoltajan touhusta löytyy Youtubesta. Tuomas ajoi kuitenkin tasaisen vahvasti ja kauden ensimmäiseksi Tempo-kisaksi tulos oli tyydyttävä 14. Lämmittelyn aikana Timppa löysi kadonneet jalkansa ja vahva ajo riitti kahdeksanteen sijaan. Podium jäi alle kymmenen sekunnin päähän, joten jos pikkuisen olisi saanut nipistettyä, niin tulos olisi ollut hyvä.



Kilpailun voitti odotetusti Jarmo Rissanen, joka oli kuulema hiihtokauden jälkeen käynyt kerran pyörää ajamassa ja ainoa kuka Rissasta pystyi edes hieman uhkaamaan oli Velo8:n Halme. Seuraavat 17 kuskia olikin sitten noin 45 sekunnin sisällä, joten tasaista oli. Myös Kalle oli näiden kuskien joukossa, valitettavasti vain aivan väärässä päässä. Viimeisten kilometrien vastatuuli hyydytti miehen täysin, tosin loppunousu mikä hyydytti monet muut taisi hieman nostaa Kallen keskinopeutta…

Palautumiseen lauantain kisoista käytettiin Northforcen tuotteiden lisäksi joukkueen salaista asetta, eli majoittumista lapsiperheen luona. Ilta sujui letkeissä merkeissä ja nukkuminen kääpiösängyssä alle 30 kiloisille suunnitelluilla patjoilla loi sunnuntain kisaan vahvaa taistelutahtoa. Kun lauantain kokoonpanoon lisättiin vielä Jukka, Stefani ja Saku ja ensimmäistä kertaa kevään aikana pääsi ajamaan lyhyissä housuissa, oli fiilis joukkueen sisällä korkealla. Myös huoltomies oli vaihdettu astetta asiallisempaan ja Chevyyn oli asennettu kisaradiot. Kaiken lisäksi fanijoukko oli ahtautunut tila-autoon ja löytänyt tiensä Hikiän metropoliin. Kaiken tämän seurauksena joukkue päätti, että tänään ajetaan aktiivisesti ja haetaan tulosta. Edes 45 min. ennen starttia sattunut Stefun vaihdevaijerin katkeaminen ei aiheuttanut kuin lievää panikointia.

Kisan alku kuitenkin kertoi karusti, että tänään on vaikea päästä irti. Reitti oli nopea, vastatuuli oli osalla reittiä kohtalaista ja monilla muillakin tuntui olevan intoa ajaa kovaa. Irtiottoja tuli ja meni, ja moneen saatiin miestä mukaan ja jos ei saatu, niin sitten oltiin ajamassa kiinni. Tosin mikään näistä irtiottoyrityksistä ei päässyt edes pääjoukon näköpiirin ulkopuolelle. Kunnes reilut 30 km ennen maalia Saku lähti klassisesti lirulla karkuun pääjoukon keulilta saaden mukaansa muun muassa Picarosta Pusan ja Revon, CK Masterin Henttalan, Velocitorin Salermon sekä meiltä myös Tuomaksen. Samalla Jukka alkoi tehdä aktivista työtä pääjoukossa vetotyön häiritsemiseksi ja tilanne alkoi näyttämään varsin hyvältä. Kun noin 15 km ennen maalia Chevyn maakaasut saivat kyytiä ja tiimin huoltoauto päästettiin pääjoukon takaa huoltamaan irtiottoa, alkoi toivo irtioton onnistumisen suhteen olemaan korkealla. Samoilla paikkeilla tosin pääjoukossa aloitettiin taas ajamaan tosissaan ja ero hupeni varsin nopeasti. Noin 7 km ennen maalia irtiotto ajettiin kiinni ja alkoi kova tunku, kun alettiin valmistautumaan kiriin.



Mallorcan kirijunavideot oli selvästi kanssa kilpailijoiden toimesta opiskeltu, sillä kovasti kyttäiltiin koska Kruunukaton kirijuna iskee. Vauhti oli kuitenkin muiden toimesta sen verran reipasta, että kiriin lähdettiin "every man for himself"-asenteella. Kirimiehistä Timppa hoiti tiimille 6. sijan, vaikka jäi pahasti pussiin ja joutui jarruttelemaan juuri ratkaisevilla hetkillä. Voiton vei Team Cycle Centerin ikinuori Mika Vilen. Ja vaikka lopulta kisasta ei tulosta saatu, antoi koko joukkueen ajo vahvaa uskoa omaan tekemiseen. Hienoa oli myös, että kisassa pidettiin oikeasti reipasta kyytiä koko kisan keskinopeuden ollessa reilut 42 km/h. Kaikille varmasti parempi ajaa 100 km kovaa, kuin 150 km lenkkivauhdilla. Timpan ajo näytti heti kauden alkuun sen verran vahvalta, että vuosikymmenten työ alkaa pikkuhiljaa tuottamaan tulosta. Vaikka huhtikuu alkaa olemaan jo ehtoo puolella, on kisakalenterissa onneksi vielä sen verran startteja, että kyllä sitä tulosta on sieltä tulossa. Viikonlopun tulokset voi käydä tsekkaamassa täältä ja täältä.