perjantai 13. huhtikuuta 2012

Leirielämää, eli lyhyt raportti kevään harjoitusleiristä

Talvi asettaa omat haasteensa Suomalaiselle pyöräilijälle, mutta sekin menee nopeammin, kun on jotain mitä odottaa. Ja mikäs sen parempi motivaattori rakentaa peruskuntoa pakkasen, lumen ja loskan keskellä kun tietää, että kevään kynnyksellä voi taas pakkaa maantieratsun laukkuun ja ottaa mukaan lyhyet ajokamat sekä aurinkorasvat. Ammattilaisille harjoitusleirit ovat arkipäivää ja perusduunia, mutta wannabe-urheijalle se on yksi vuoden kohokohdista, kun voi unohtaa työkiireet, perhevelvollisuudet ja muut hyvin epäoleelliset asiat ja keskittyä ainoastaan syömään, palautumaan ja ajamaan. Kruunukatto CT leireili tänä vuonna vaihtelevalla kokoonpanolla maaliskuun loppupuolesta pääsiäiseen saakka pyöräilijöiden paratiisiksikin kutsutulla Mallorcan saarella. Osalla joukkueesta leiri meinasi tosin jo loppua ennen kuin se oli edes päässyt alkamaan, kun matkanjohtaja oli päättänyt ostaa lentoliput katteettomalla luottokortilla. Onneksi tämä tuli erinäisten sattumien kautta esille ja lennoillakin oli vielä tilaa, joten kaikki halukkaat pääsivät mukaan leireilemään. Kaikkien kisoja järjestävien tahojen onneksi kyseinen henkilö on saanut jo potkut joukkueen sihteerin paikalta, joten toivoa kisamaksujen saamisen suhteen on. Mielellämme ottaisimme kuitenkin myös kisamaksut ilman ALV:tä, kiitos. :)

Mallorcan lumisateet pääsivät talven aikana myös kotimaassa uutisiin asti, mutta meitä saaren säät eivät pettäneet ja aurinko paistoi lähes takuvarmasti päivittäin, vaikka sääennusteet lupailivatkin usein jotain ihan muuta. Tämä olikin erityisen tärkeätä tänä vuonna, sillä joukkueen uudet ajohousut ovat mallia "hotpants", joten oli tärkeätä saada uudet rusketusrajat hyvin tarkasti kohdalleen ennen kauden alkua kotimaassa. Tämä osoittautuikin yhdeksi leirin suurimmista haasteista, pahimmillaan jaloista löytyi noin viittä eri värisävyä ja kahta-kolmea rusketusraja kohtaa, mutta ongelmat saatiin onneksi varsin hyvin korjattua. Ei sitten harmita niin paljoa, jos kisat menee pieleen, kunhan näyttää hyvältä!

En koe kovinkaan oleelliseksi ruveta luettelemaan kuka ajoi kuinkakin paljon ja millä keskarilla, koska se ei kuitenkaan oikeasti ketään kiinnosta. Suurin osa saaren klassikkopätkistä tuli ajeltua ja löydettiin myös muutama uusi hieno tienpätkä (sekä yksi hiekkatie). Kallen, Timon ja Lievenin sisäisten GPS:n avulla karttaa ei juuri tarvittu, eikä missään vaiheessa tullut pahemmin eksyttyäkään. Reittejä mietitiin etukäteen sen verran, että päätettiin suunnilleen ajetaanko tasamaalla vai mäkeä, joka olikin ihan virkistävää.

Tarkoituksena oli välttää ajamasta kuskeja ihan jumiin, jotta se pyörä voisi liikahtaa johonkin tulevissa kisoissa. Tietoisesti pyrimme siis välttämään ajamasta päivästä toiseen ylipitkää lenkkiä ihan nakit silmillä. Suomi-kilpailuiden kiertäminen kun ei (onneksi?) vaadi aivan älyttömiä harjoitustunti määriä.

Kun oli tarkoitus ajaa hiljaa ajoimme oikeasti hiljaa ja välistä yritimme ajaa oikeasti kovaa. Vedoissa kaikki joutuivat kärsimään, toiset ehkä enemmän, mutta ainakin kärsimisen sietokykyä kokeiltiin useampaan otteeseen. Jotta kevyemmillä lenkeillä ajettaisiin aidosti hiljaa mukaan oli houkuteltu joukkueen huoltajana/henkivartijana toimiva Afganistanin vahvistus Ville sekä tulevan naistiimin ensimmäinen värväys Malin. Molemmat kuitenkin osoittivat pärjäävän hyvin näinkin tasokkaan pyöräjoukkueen matkassa ja varsinkin Malinin esitykset vetoharjoituksissa saivat Timo the Coachin innostumaan naisjoukkueen kasaamisesta.

Leirielämän yksinkertaisuudessa on oma viehätyksensä, mutta pidemmän päälle palautumisjuomien juominen ja Gopro videoiden vertailu, kenen perse näyttää kaikista isoimmalta videokuvassa muuttuu aika puuduttavaksi. Onneksi mukaan leirille oli houkuteltu joukkueen pääsponsorin rahoituksella eräs alter ego nimeltään Bullet da Silfah. Tämä saksalaishenkistä euroteknoa esittävä artisti oli promoamassa tuoretta levyään DJ Meatloverin kanssa ja biisit kuten Painaapainaapainaa, Perfecto (sin gas/con gas) ja Silfa in da Solla pitivät koko leirin ajan mielen virkeänä ja levymyynti tulee olemaan varmasti sitä tasoa, että ensi kaudeksi joukkueeseen voidaan palkata Cancellara ajamaan Suomalaisia klassikkokilpailuja. Pyrimme siis tekemään oman osamme, jotta monet hienot kilpailut eivät katoaisi SPU:n kalenterista lopullisesti.

Leiri oli kaiken kaikkiaan varsin onnistunut ja kaikilla joukkueen jäsenillä alkaa kunto pikkuhiljaa löytymään ennen kisakauden pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Toivottavasti myös tulosta on luvassa, sillä eihän kukaan halua jäädä kotona kiinni tästä suuresta vedätyksestä nimeltään "harjoitusleiri", jonka varjolla lähdetään vuosittain hyvällä porukalla istumaan päivät teraseilla ja bailaamaan yöt diskohumpan tahdissa Saksalaisten eläkeläisten kanssa….

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti