SM-kilpailut Porissa

SM -tempo ajettiin perinteisellä paikallaan viikko Juhannuksen jälkeen perjantaina. Reitti oli perinteinen suomalainen temporeitti eli tässä tapauksessa Noormarkusta 22,6 km Lavian suuntaan ja takaisin. Matkaa kertyi siis yhteensä 45,2 km. Profiililtaan reitti oli alussa tasainen, mutta 7 km:stä kääntöpaikalle saakka se meni jatkuvasti joko ala- tai ylämäkeen. Mäet eivät olleet mitään vuoria, mutta juuri sellaisia pieniä kinkamia, jotka ainakin itselleni ovat tempossa hankalia. Reitti oli osin sama, kuin edellisissä Porin SM -kisoissa vuonna 2008.

Omalta osaltani tavoitteena oli mitali, olihan pyörä kulkenut alkukaudesta ihan mukavasti ja toisaalta olinhan viettänyt tempopyörän päällä aikaa enemmän kuin aikaisemmin. Vaikka varsinaiset tempokisat olivat itseltäni jääneet alkukaudesta yhteen, niin viiemeiset treenit lupasivat hyvää.

Etukäteen arvioin, että mitaliin vaaditaan tunnin alitus. Alkuvaiheessa kisaan starttaamaan päässyt TWL:n Samuel Pökälä tuuppasi sellaisen kärkiajan (58.11), johon eivät myöhemmin lähteneet pystyneet. Loppupäässä lähteneet CCH:n Aki Turunen ja Kuopion Jarmo Rissanen pääsivät nipin napin alle tunnin. Näin mitalit oli jaettu. 

Omalta osaltani ajo ei kulkenut toivottuun tapaan. Jo verryttelyssä huomasin, että syke ei nouse toivotun herkästi. Itse kisasuorituksen aikana pyörä liikkui kohtalaisesti, mutta mitali olisi vaatinut enemmän "tappamisen meininkiä", eikä sellaista viime perjantaina löytynyt. Aikaan ja sijoitukseen olin erittäin pettynyt. Olihan SM-tempo sijoituksia sijoille 5-9 itselleni kertynyt aikaisemmilta vuosilta puolenkymmentä. Kisan aikana kertynyt wattidata kuitenkin kertoi, ettei ajo huono ollut. Himmeimpään mitaliin jäi lopulta 1 min 15 sek ero, joka pitkällä matkalla on lähinnä hyvän ja keskinkertaisen päivän välinen ero. Mitali olisi siis vaatinut kilometriä kohti 1,7 sekuntia kovemman vauhdin.

Summa summarum reitti oli raskas ja se vaati juuri oikeaa vauhdinjakoa etenkin "kinkamien" ylityksen suhteen. Tässä suhteessa ajajan pieni massa ei olisi ollut pahitteeksi, mikä ei omalta osaltani ainakaan pitänyt kutiaan. Pökälä ajoi odotetun kovaa. Toivotaan nuorelle miehelle menestystä myös jatkossa. Noilla lahjoilla pro -kontrahti lienee vain ajan kysymys.

Mikko

Juhannuksen aikaisesta ankarasta töissä vietetystä ajasta työnantaja päätti palkita ruhtinaallisella viikon mittaisella vapaaputkella juuri SM- viikolla. Aikaa siis oli tarvittaessa lenkkeillä ja myös ottaa rauhassa ennen kisoja. Suunnittelin viikon siten, että alkuviikolla lepäilen ja palaudun töistä ja edellisestä viikosta ja keskellä viikkoa teen tiukahkon kolmen päivän setin, jonka jälkeen päivä lepoa, seuraavana lenkki ja sitten kisat.

Lepopäivän voi kuluttaa vaikkapa käymällä Puumalassa

Aurinkoisina päivinä tuli ajettua myös lenkkiä ja nautittua vapaaviikosta täysin rinnoin

Kilpailupaikalle Poriin saavuin yövyttyäni Luvialla mukavassa maalaiskartanossa(Villa Helleranta), jota suosittelen lämpimästi Porissa kilpaileville, jotka ovat perinteiset hotellihuoneet kilpailumatkoillaan jo nähneet. Sain sovittua sunnuntaille aamupalan kello 0700 aikaan ja vielä kello 0730 emäntä kantoi pöytiin lisää uusia ruokalajeja...

Kilpailua ennen ajettiin Mikon ja Stefun kanssa lenkkiä ja mietittiin, että mitäs sitä tänään kokeiltaisiin. Päädyttiin yllättävään ratkaisuun, eli siihen että yritetään saada mies mukaan irtiottoon. Kolmen miehen joukkueella kun ei erikoiseen vetotyöhön oikein ole mahdollisuutta.
Kilpailu alkoikin hetimiten irtiotolla, jonka lähtöä en varsinaisesti edes nähnyt. Myöhemmin mukaan nousi lisäksi muutama kova kuski, mutta kukaan meistä ei jostain syystä päässyt mukaan tähänkään yritykseen. Ero irtiottoon pysyi pitkään minuutin ja kolmen minuutin välillä, mutta yhden kevyemmän kierroksen aikana ero repesi sellaiseksi, että pääjoukossa alkoi olla selvää, ettei irtiotto tulisi kiinni.

Jonkinlaista yritystä oli kuitenkin havaittavaissa kisan aikana, Kuva: Samu Laine

Kejon kanssa sitten suunniteltiin jälleen, että mitäs nyt tehdään?
Päädyttiin jälleen ratkaisuun, että Kejo yrittää irti ja me kaksi yritetään auttaa asiassa niin paljon, kuin voidaan.

Mikko hyökkää kerta toisensa perään, Samu Laine kuvailee

Kejo pääsi irti kierrosta ennen maalia ja pystyi ajamaan ennen pääjoukkoa maaliin. Itse yritin vielä viimeisellä kierroksella irtiottoa, mutta niinhän siinä kävi, että vaikka tahto oli kova, niin jalat eivät olleet ja tulin kiinni noin 500m ennen maaliviivaa. Stefu tuli maaliin pääjoukossa kovasti vetotöissä huhkineena.
Kilpailuista ei siis jäänyt mitään erikoista tulosta käteen, ellei Mikon top-10 sijoitusta lasketa. Kilpailun jälkeen söimme kuitenkin yksissä mielin jäätelöt (pieni tikkujäätelö, kun tuolla sijoituksella ei ollut tuuttiin vielä varaa...:)
Seuraava kilpailu kuitenkin odottaa jo ensiviikolla, sillä silloin lähdetään Mikon kanssa kohti Ruotsia ajamaan U6-cycletouria. Tänä vuonna paikalle tulee runsaasti muitakin suomalaisia ja jopa yksi suomenruotsalainen joukkue on ilmoitettu mukaan puhtaasti ruotsalaisten joukkueiden sekaan.  Luvassa kuusi päivää napakkaa kilvanajoa!

Timo

 

Kejon Mikko kruunasi tiimin viikonlopun Porvoossa.

Viime viikonloppuna ei tarvinnut ajella kyläkisoja, kun pyöräilijät oli viety kaupunkiin! Ohjelmassa oli kotimaan kisakalenterin kenties hienoimmat kisat, kun Lahdessa ja Porvoossa pääsi ajamaan kovassa seurassa kovia kisoja.

Joukkue Porvoossa; Mikko N, Ville, Lieven, Mikko K, Huoltoautossa nukkunut Pastori, Saku, Kalle ja Stefu

Lauantaina ajettiin Fellmannin korttelikisa Lahdessa ja kovasti ennen ja jälkeen kisaa juhlistettiin Kanasen jäähyväisiä. Nähtäväksi jää, onko kyseessä Petacchimainen ratkaisu, jossa paluu tulee ajankohtaiseksi varsin pian. Huhujen mukaan mies tekee paluun jo SM-kisoihinJ 

Tiimin puolesta ennen kilpailuja tuli huonoja uutisia, kun kisaan kapteeniksi itsensä nostanut Saku sairastui, eikä päässyt kesäflunssassa starttaamaan. Nyt jäi vain spekulaation varaan, miten Sakulle kisassa olisi käynyt, kiriwatit ovat treeneissä olleet eläimellisiä. Pieni joukkueemme ajoi varsin näkymättömästi ja oma jalka oli varsin pehmeä. Mansner ja kumppanit pitivät yllä sen verran hyvää kyytiä, että rooliksi jäi olla statistina. Kisan vei lopulta TWD-Länkenin Paavo Paajanen. Hieman ihmetytti kilpailureitillä ollut irtosorapätkä. Eiköhän ennakkoon vuoden parhaaksi mainostetun korttelikilpailun reitti olisi voinut olla kokonaan kestopäällysteinen? Joku ranskalaistallin kavereista hieman rypesi soralla, mutta muuten pahemmilta haavereilta taidettiin välttyä. Kuitenkin kunnioitusta Lahden suuntaan, hienot kisat TWD/ TWD-Länken oli saanut aikaiseksi.

Ennen kisaa käytiin keskustelua, kuinka monella tapaa voi juomapullon antaa. Vaikka juottamassa oli pari tulokasta, niin hyvin tarttui pullot matkaan.

Sunnuntaina oli vuorossa Porvoon klassikko. Sakun ja Jukan poissaoloista huolimatta kasaan saatiin hyvä joukkue ja huoltotiimikin oli ennenkuulumattoman kokoinen. Juottamassa oli kuusi henkilöä ja huoltoautoonkin oli tunkua. Huoltoautossa aiheutettiin taas hämmennystä, mutta kyllä tuomaritoimintakin jaksaa aina välillä herättää kummastusta. Jos tuomarit kuvittelee, että siellä ollaan reilun neljän tunnin huviajelulla ilman, että kiinnostaisi ketkä on mukana hatkassa, niin huti meni. Ja sitten kun niitä kuskeja ilmoitetaan, niin mukana on kavereita, ketkä eivät ole edes startanneet, hmm? Kiitokset joka tapauksessa koko huollolle ja erityisesti Oscarille, kuka kokemuksellaan opetti taas tiimiä oikeaan suuntaan. 

Kruunukatto-Rush Mobilen uusi ilme herätti hieman myös perisuomalaista kateutta. 

Taktiikka kilpailuun oli varsin selvä. Mikolle ajettaisiin ja Mikon tehtävä olisi hoitaa homma himaan. Reilut 100 kuskia on jo sen verran iso porukka, että hereillä piti olla koko ajan ja alusta oli tarkoitus saada mies hatkaan. Toisella kierroksella lähtikin iso porukka ja Lieven saatiin suunnitellusti mukaan. Porukassa oli tosin 12 muuta kovaa kuskia, muun muassa Paajasen veljekset ja Velocitorin Kananen, joten eroa ei saanut päästää liian isoksi. Muutama kierros pyrittiin sitten suojelemaan Mikkoa ja kontrolloimaan väliporukoita pääsemästä irti. Kisan puolen välissä alkoikin tapahtumaan ja muutaman iskun jälkeen pääjoukosta lähti  kova porukka, jossa Mikko oli luonnollisesti mukana. Pian nelikko ajoi ensimmäisen hatkan kiinni ja Länken alkoi miesylivoimalla pudotella kuskeja pois porukasta.

Lopulta jäljellä oli seitsemän kovinta ratkomassa kilpailun voittoa. Viimeisillä pikkukierroksella tykiteltiin ja muun muassa Veikkanen sekä kovasti töitä tehnyt Pökälä tippuivat pari kertaa pois kärjestä. Kärjen himmailun ja hieman myös huoltoauton avustuksella kaverit pääsivät kuitenkin takaisin porukoihin. Lopulta voitto ratkesi väsyneiden miesten kirissä, jossa Paajasen Paavo pesi Salermon ja Mikon. Mutta podium Porvoossa on kova juttu ja Mikolta siis käsittämättömän hieno ajo. Hän oli irtiotossa yksi vahvimmista kuskeista ja menestyksen voidaan sanoa olevan ansaittu. Porvoo on tarjonnut kaverille paljon huonoa onnea. Viime vuosina on tullut jäätyä kasan taakse, kun joku kaatuu suoralla tiellä, rengasrikon takia ilman omaa huoltoa Mikko on saanut ajaa parin kierroksen tempon pääjoukon kiinniajamiseksi ja onpa koetuksi tullut myös hatkan kiinniajo ja podiumsijojen menetys viimeisillä sadoilla metreillä. Pyöräily vaatii siis kovan kunnon, paljon älliä ja pelisilmää sekä vähintään sen ripauksen onnea. Eikä toimivasta joukkueestakaan oikeastaan haittaa ole...

Mikko N:lla oli paljon tarinaa kisan jälkeen, kun paluu kilpakentille on totta!

85. Kansainvälisten Porvoon Ajojen kuusi parasta. Mukana kolme amatööriä Suomesta, yksi Pro-Tour ammattilainen, yksi Continental ammattilainen ja kovia kansainvälisiä kisoja kiertävä Brittikuski Ranskalaistallista.

Mikko podiumilla pari askelmaa Paavoa alempana...

Kaiken kaikkiaan oli hienoa nähdä, kuinka kotimaiset amatöörikuskit olivat taistelemassa voitosta ulkomailla ajavien kovien kuskien kanssa. Kyllä se kotimainen kärki taitaa ihan kohtuullinen olla, vaikkei ehkä kovin leveä.  Lisää tämänkaltaisia kisoja, niin kyllä se taso nousee väkisinkin.

Kilpailuiden tulokset löytyy luonnollisesti Mäkisen sivuilta http://www.tulospalvelu.profiili.fi/pyorailytulokset/tulokset2013/

PS: Kuvien oikeudet Villellä.

Viikonlopun energiaimurit; Giro d'Espoo ja Tarmo maantie.

Viikonloppuna oli taas vilkasta kotimaisella pyöräilyrintamalla. Espoossa  ajettiin joidenkin tietojen mukaan noin 1500 pyöräilijää kerännyt Giro d’Espoo ja Porissa maantie-cupia Tarmon kilpailussa. Suurin osa tiimistä määrättiin paikalle Espooseen edustamaan ja ajamaan Suomen mittakaavassa tuntuvasta 1000 euron palkintorahasta. Kejon Mikko suuntasi Poriin ajamaan cup-kisaa ja samalla katsastamaan  SM-kisojen temporeitin(mitalia on siis lupa odottaaJ).

I'm Back! Tuomas palasi metsätaipaleelta maantielle. Pyörä oli kiilotettu ja parta ajettu, mutta jalat muistuttivat hieman gorillaa (Eikä nyt siis puhuta lihaksista...) kuva: Jukka

Espoossa vierähti pari mukavasti pari päivää. Lauantaina oli kisakeskuksen tapahtumatorilla kiitettävästi porukkaa ja Rushin teltalla oli hyvä pöhinä päällä. Pitkän päivän päätteeksi käytiin ajamassa kevyt iltalenkki kesäisen kauniissa säässä(ajettiin siis jalat tyhjäksi)  ja pidettiin tiukkaa tiimipalaveria, jossa tehtiin selkeä käsikirjoitus seuraavan päivän kisaan.

Tiimipalaveri lauantai-iltana. Kuva: Jukka

Vaihtelevasti nukutun yön jälkeen aamu valkeni hyvin tuulisena. Sateen uhka oli vahvasti läsnä, mutta kovimmat ennustajat väittivät, että kuivana pysytään. Silti oikean kisavaatetuksen valinta herätti paljon keskustelua. Tästä hämääntyneenä kisakentille paluun tehnyt Tuomas ehti jo hukata ajanottochipin, joten aamupäivään riitti sopivasti säätämistä. Tiimin sporttipäälikkökin oli määrätty kisaamaan, jotta myös perällä porukka pääsisi ihastelemaan KK-RR:n värejä.

Tiimipäälikkö oli lähetetty kontrolloimaan 32-ryhmän iskuja. Kuva

Lämmitellä ei juuri tarvinnut, sillä kisa sisälsi reilun 10 km saattoajon, jonka aikana sai lihakset lämpimäksi. Itse kisa alkoi varsin rauhallisesti. Mukana oli naisammattilainen Sari Saarelainen, kuka yritti pitää hieman vauhtia. Mukana porukassa oli pari kuskia, kenen liikehdintä porukassa oli vähintään pelottavaa. Koko pääjoukko huokaisi helpotuksesta, kun toinen näistä kavereista iski mukaan pieneen hatkaan. Harmi vain, että kaveri jaksoi ajaa vajaan kilometrin. Mutta hyvä, että yritetään. Alkukisasta tuli pari iskua, mitä hieman kontrolloitiin.

Pohjoisen pojat Mikko N ja Lieven kontrolloivat pääjoukkoa onnistuneesti Tuomaksen ja Jukan kanssa.

Timppa vetää irtiottoa, ennen kuin alkoi hapottaa liikaa. Kuva: Timo Metsälä.

Vajaan tunnin ajon jälkeen tuli infoa Sakulta, että kohta lähtee Salermo ja sieltä se Marek iski kellon tarkkuudella. Siihen ei juuri enempää tarvittu ja kärkeen muodostui 8 kuskin ryhmä. Pääjoukossa Mikko lopetti vedon, eikä kukaan muukaan ollut ilmeisesti halukas lähteä mukaan hatkaan. Tiimin kannalta tilanne oli hyvä, kun mukaan saatiin kolme kuskia. Velocitorilla oli sama tilanne ja lisksi mukana oli Focuksen Meriläinen ja KoPy:n Pusa. Syystä tai toisesta Velocitorin Nurmi tippui porukasta ja aika pian veto mäissä oli liikaa enemmän sprintterinä tunnetulle Pusalle. Kärkeen jäi siis kuuden kuskin porukka, jossa Marek veteli tasaista kovaa ja muut kävivät vaihtelevasti kärjessä kääntymässä. Oittaan lähestyessä, alettiin odottelemaan ratkaisuja ja itseltäni pelin ratkaisi rengasrikko. Velocitorin huollosta sain uuden kiekon, mutta takaa-ajo porukkaan ei enää luonnistunut. Piti siiten kaivaa takataskusta punainen tölkki ihmejuomaa ja aloittaa reilun 25 kilometrin veto, että ehtisi ennen pääjoukkoa maaliin. VK:lla pystyi ajamaan kohtuu hyvin, mutta maksimelilla alkoi jalat kramppailemaan. Viimeisillä kilometreillä ajoin vielä porukasta tippuneen Timpan kiinni ja ajettiin sovussa jaetulle viidennelle sijalle. Kärjessä Velocitorin Mansner iski kaukaa irti ja Saku joutui Meriläisen kanssa vetotöihin. Salermo istui tyytyväisenä kyydissä ja iski Jorvin mäessä, eikä Saku ihan päässyt kyytiin. Lopussa Saku sai kuitenkin tiputettua Meriläisen ja kuittasi kolmannen sijan. Joukkuekilpailusta tuli sentään voitto ja suunnitellut taktiikat onnistuivat lähes suunnitellusti. Joukkue oli muutenkin hyvin esillä ja herätti ansaittua kiinnostusta aina ministeri Stubbia myöten.

Takaa kuului poks ja päät kääntyili, kun Kallen rengas räjähti. Kuva: TK2 photos

Tiimin kuskeista Kalle valittiin GPS-seurantaan, jonka voi katsoa jälkikäteenkin. Mukana seurannassa muun muassa eräs BB:stä tuttu henkilö ja parit kärkikuskit. Tosin Salermon seuranta ei ole oikea, mutta kärki menee etuauton kohdalla ja pääjoukkoa edustaa ainakin Saarelainen.

Linkki seurantaan: http://www.tulospalvelu.fi/gps/20130526gde/

Saku Salermon ja Meriläisen kanssa jahtaamassa voiton vienyttä Mansneria. Kuva: Suberpolkijat.

Koska kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin, niin joukkue oli lähettänyt vahvan yhden hengen iskuryhmän Poriin kisaamaan cup-pisteistä. Hakekaa siis santsikuppi kahvia ja lisää pullaa ja lukekaa Mikon terveiset Porista. Kuvamateriaalia ei valitettavasti ollut saatavilla.

Porissa ajettiin vajaan 140 km kilpailu kesäisessä, mutta tuulisessa säässä. Kun muu tiimi oli lähetetty Espooseen, ei auttanut kuin olla hereillä irtiottojen suhteen. Toisen kierroksen puolivälissä kärkeen muodostui ryhmä, jossa olivat mm. Lahden pyöräilijöiden Jussi Nummikko ja CCH:n ikinuori Jan Elmgren. Sen perään tykitti usemapia ajajia mm. Visillan Henri Järvinen ja edustus myös Chebichiltä. Koska kisassa ei ollut muita vahvoja joukkueita kun Visilla ja Chebichi, niin oli pakko toimia ja tykittää itsekin mukaan. Iso irtiotto, jossa olisi ollut molempien  tiimien edustus olisi mennyt maaliin saakka lähes varmasti johtuen siitä, ettei pääjoukossa olisi organisoitua vetoa. 

Valitettavasti Chebichin Joonas Haapala ei pitkää aikaa kärjessä kestänyt, joten töitä oli tiedossa sekä hatkalle että Chebichille pääjoukon kärjessä. Kärkeen muodostuneessa seitsemän ajajan ryhmässä olivat edellä mainittujen lisäksi KTM:n Jori Pekka Kuuranne, Kälviän Pesola ja vielä M-18 sarjassa ajava Turun Henrik Luostarinen. 

Navakka tuuli (n. 10 m/s) ja lämmin sää tekivät ajamisesta rankkaa. Irtiotosta tippui miehiä tasaiseen tahtiin ja kahdella viimeisellä kierroksella olivat minun lisäkseni mukana enää Nummikko ja Järvinen, joka ei juuri enää pystynyt vetämään. Viimeisen kierroksen alussa tuomari kertoi, että takaa on tulossa 40 sek päässä väliryhmä. Nummikon kanssan yritettiin lisätä hieman vauhtia, ettei meitä saavutettaisi. Se oli kuitenkin vaikeata, koska jalat olivat todella tyhjät. 

Noin 10 km ennen maalia Järvinen tippui ja takaa-ajava ryhmä oli jo todella lähellä. Pari kilsaa ennen maalia takaa-ajajat saavuttivat miedät. Siinä ryhmässä olivat Visillan kirivahva Olli Koski ja Petri K. Leppänen sekä Turun Lauri Seppä, joten voitosta oli ajamassa viisi miestä. Kun Olli avasi kirinsä liian aikaisin, oli Leppänen lopuista nopein ja pääsi näin näyttämään taas kerran nuoremmille ajamisen mallia! Minä olin täysin tyhjistä jaloista huolimatta kakkonen, joten ilmeisesti muillakin painoi. Hyvä, että rankka päivä palkittiin edes kakkossijalla.

Joukkueelle siis podium sijotuksia laajalla rintamalla viikonlopun aikana. Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin. Ensi viikonlopulle oli alustavasti ohjelmassa ulkomaan kisoja, mutta Riga GP:n peruuntuminen ja Tarton Rattarallin pienoiset riskitekijät saavat tiimin jäämään kotiin harjoittelemaan. Kahden viikon päästa ajetaan kotimaan klassikoita Lahdessa Fellmannin ajoissa ja Porvoon legendaarisessa kisassa. Huhujen mukaan mukana on joukkueita Ruotsista, Virosta, Hollannista ja Ranskasta, joten Podium sijoitukset vaativat täydellsitä onnistumista. Se ei silti muuta sitä tosiseikkaa, että voittoa lähdetään hakemaan!

Espoon joukkuekilpailun voittajat. Kuva: Jukka.