SM-kilpailut Porissa

SM -tempo ajettiin perinteisellä paikallaan viikko Juhannuksen jälkeen perjantaina. Reitti oli perinteinen suomalainen temporeitti eli tässä tapauksessa Noormarkusta 22,6 km Lavian suuntaan ja takaisin. Matkaa kertyi siis yhteensä 45,2 km. Profiililtaan reitti oli alussa tasainen, mutta 7 km:stä kääntöpaikalle saakka se meni jatkuvasti joko ala- tai ylämäkeen. Mäet eivät olleet mitään vuoria, mutta juuri sellaisia pieniä kinkamia, jotka ainakin itselleni ovat tempossa hankalia. Reitti oli osin sama, kuin edellisissä Porin SM -kisoissa vuonna 2008.

Omalta osaltani tavoitteena oli mitali, olihan pyörä kulkenut alkukaudesta ihan mukavasti ja toisaalta olinhan viettänyt tempopyörän päällä aikaa enemmän kuin aikaisemmin. Vaikka varsinaiset tempokisat olivat itseltäni jääneet alkukaudesta yhteen, niin viiemeiset treenit lupasivat hyvää.

Etukäteen arvioin, että mitaliin vaaditaan tunnin alitus. Alkuvaiheessa kisaan starttaamaan päässyt TWL:n Samuel Pökälä tuuppasi sellaisen kärkiajan (58.11), johon eivät myöhemmin lähteneet pystyneet. Loppupäässä lähteneet CCH:n Aki Turunen ja Kuopion Jarmo Rissanen pääsivät nipin napin alle tunnin. Näin mitalit oli jaettu. 

Omalta osaltani ajo ei kulkenut toivottuun tapaan. Jo verryttelyssä huomasin, että syke ei nouse toivotun herkästi. Itse kisasuorituksen aikana pyörä liikkui kohtalaisesti, mutta mitali olisi vaatinut enemmän "tappamisen meininkiä", eikä sellaista viime perjantaina löytynyt. Aikaan ja sijoitukseen olin erittäin pettynyt. Olihan SM-tempo sijoituksia sijoille 5-9 itselleni kertynyt aikaisemmilta vuosilta puolenkymmentä. Kisan aikana kertynyt wattidata kuitenkin kertoi, ettei ajo huono ollut. Himmeimpään mitaliin jäi lopulta 1 min 15 sek ero, joka pitkällä matkalla on lähinnä hyvän ja keskinkertaisen päivän välinen ero. Mitali olisi siis vaatinut kilometriä kohti 1,7 sekuntia kovemman vauhdin.

Summa summarum reitti oli raskas ja se vaati juuri oikeaa vauhdinjakoa etenkin "kinkamien" ylityksen suhteen. Tässä suhteessa ajajan pieni massa ei olisi ollut pahitteeksi, mikä ei omalta osaltani ainakaan pitänyt kutiaan. Pökälä ajoi odotetun kovaa. Toivotaan nuorelle miehelle menestystä myös jatkossa. Noilla lahjoilla pro -kontrahti lienee vain ajan kysymys.

Mikko

Juhannuksen aikaisesta ankarasta töissä vietetystä ajasta työnantaja päätti palkita ruhtinaallisella viikon mittaisella vapaaputkella juuri SM- viikolla. Aikaa siis oli tarvittaessa lenkkeillä ja myös ottaa rauhassa ennen kisoja. Suunnittelin viikon siten, että alkuviikolla lepäilen ja palaudun töistä ja edellisestä viikosta ja keskellä viikkoa teen tiukahkon kolmen päivän setin, jonka jälkeen päivä lepoa, seuraavana lenkki ja sitten kisat.

Lepopäivän voi kuluttaa vaikkapa käymällä Puumalassa

Aurinkoisina päivinä tuli ajettua myös lenkkiä ja nautittua vapaaviikosta täysin rinnoin

Kilpailupaikalle Poriin saavuin yövyttyäni Luvialla mukavassa maalaiskartanossa(Villa Helleranta), jota suosittelen lämpimästi Porissa kilpaileville, jotka ovat perinteiset hotellihuoneet kilpailumatkoillaan jo nähneet. Sain sovittua sunnuntaille aamupalan kello 0700 aikaan ja vielä kello 0730 emäntä kantoi pöytiin lisää uusia ruokalajeja...

Kilpailua ennen ajettiin Mikon ja Stefun kanssa lenkkiä ja mietittiin, että mitäs sitä tänään kokeiltaisiin. Päädyttiin yllättävään ratkaisuun, eli siihen että yritetään saada mies mukaan irtiottoon. Kolmen miehen joukkueella kun ei erikoiseen vetotyöhön oikein ole mahdollisuutta.
Kilpailu alkoikin hetimiten irtiotolla, jonka lähtöä en varsinaisesti edes nähnyt. Myöhemmin mukaan nousi lisäksi muutama kova kuski, mutta kukaan meistä ei jostain syystä päässyt mukaan tähänkään yritykseen. Ero irtiottoon pysyi pitkään minuutin ja kolmen minuutin välillä, mutta yhden kevyemmän kierroksen aikana ero repesi sellaiseksi, että pääjoukossa alkoi olla selvää, ettei irtiotto tulisi kiinni.

Jonkinlaista yritystä oli kuitenkin havaittavaissa kisan aikana, Kuva: Samu Laine

Kejon kanssa sitten suunniteltiin jälleen, että mitäs nyt tehdään?
Päädyttiin jälleen ratkaisuun, että Kejo yrittää irti ja me kaksi yritetään auttaa asiassa niin paljon, kuin voidaan.

Mikko hyökkää kerta toisensa perään, Samu Laine kuvailee

Kejo pääsi irti kierrosta ennen maalia ja pystyi ajamaan ennen pääjoukkoa maaliin. Itse yritin vielä viimeisellä kierroksella irtiottoa, mutta niinhän siinä kävi, että vaikka tahto oli kova, niin jalat eivät olleet ja tulin kiinni noin 500m ennen maaliviivaa. Stefu tuli maaliin pääjoukossa kovasti vetotöissä huhkineena.
Kilpailuista ei siis jäänyt mitään erikoista tulosta käteen, ellei Mikon top-10 sijoitusta lasketa. Kilpailun jälkeen söimme kuitenkin yksissä mielin jäätelöt (pieni tikkujäätelö, kun tuolla sijoituksella ei ollut tuuttiin vielä varaa...:)
Seuraava kilpailu kuitenkin odottaa jo ensiviikolla, sillä silloin lähdetään Mikon kanssa kohti Ruotsia ajamaan U6-cycletouria. Tänä vuonna paikalle tulee runsaasti muitakin suomalaisia ja jopa yksi suomenruotsalainen joukkue on ilmoitettu mukaan puhtaasti ruotsalaisten joukkueiden sekaan.  Luvassa kuusi päivää napakkaa kilvanajoa!

Timo