U6 ja kolme viimeistä etappia

Kuten edellisessä tekstissäni kirjoitin, niin nyt on aika käydä läpi U6- kilpailun kolme viimeistä etappia. Kilpailu jatkui torstaina illalla ajetulla korttelikilpailulla. Korttelin piti olla suhteellisen mutkaisella radalla aivan Tidaholmin keskustassa, mutta tietöiden vuoksi reitti oli edellisenä iltana muutettu. Reittimuutoksen vuoksi kisassa käännyttiin neljästi kierroksella vasemmalle ja reitti oli mielestäni nopeampi, kuin alkuperäinen reitti. Kilpailu alkoi muutamilla irtottoyrityksillä, jotka kestivät jopa useamman kierroksen. Omalta kohdalta täytyy todeta, että ensimmäiset kymmenen kierrosta olivat aika nihkeitä, mutta sitten jalat alkoivat toimia normaalisti. Irtiottoon en kuitenkaan ikinä varsinaisesti yrittänyt.  Maaliin siis pääjoukossa. Suomalaisittain päivä oli hieno, koska Pökälä osoitti kovaa kuntoa ja onnistui viimeisten kierrosten irtiotossa ja pystyi vielä tiputtamaan perässä hiillostaneen ruotsalaisen. 

Muutettu reitti oli hivenen pidempi, kuin ilmoitettu 47,5km. Mittariin tuli reilu 51km ja keskinopeuttakin saatiin kelattua reilut 45,6km/h

Perjantaina oli vuorossa maantie-etappi (160km) Ekedalenissa. Reitti oli ennakkoon joukkueenjohtajien kokouksessa mainostettu vaaralliseksi, joten hivenen jännittynein mielin kilpailuun starttasin. Reitti kulki kapeilla ruotsalaisilla pikkuteillä ja matkalle oli saatu osumaan myös kunnon soratieosuus. Tällä soratiellä kivisateessa ajaessa kävi kyllä mielessä, että voisihan suomessakin ajaa joskus kunnon sorapätkällä kisaa… Toki isossa porukassa nimismiehenkiharat aiheuttavat tiettyjä haasteita ainakin juomapullojen telineissä pysymistä ajatellen.
Soratien lisäksi reitille oli saatu noin 100 korkeuserometriä sisältävä nousu, jonka jälkeen tultiin erittäin nopeaan mutkaiseen ja reikäiseen laskuun. Kilpailu ratkesi jo ensimmäisellä kierroksella, kun kärkeen irtautui kolmen ajajan irtiottoryhmä. Ryhmään pääsivät Manninen, Pökälä ja norjalainen kuski. Pääjoukossa selviteltiin hetki sitä, että kuinka kaukana takana irtiotossa ajavat kaverit ovat yhteiskilpailua ajatellen. Kun selvisi, että eroa on riittävästi, niin pääjoukko käytännössä lopetti ajamisen ja piti yllä ainoastaan reipasta lenkkeilyvauhtia. Ero irtiottoon kasvoikin yli kuuteen minuuttiin, ennen kuin pääjoukko aloitti napakan takaa-ajon kaksi kierrosta (31km kierrokset) ennen maalia.  Takaa-ajo supisti irtioton etumatkan reiluun kymmeneen sekuntiin maalissa. Voitto tuli Manniselle loppukirissä. Pääjoukossa saatiin aikaan vielä pieni kolari noin neljä kilometriä ennen maalia, mutta onneksi kukaan ei loukkaantunut pahemmin.

Kaksoisvoitto suomalaisille. Kovia kavereita...

Viimeisenä etappina poljettiin Tidaholmissa 14km tempo. Oma starttiaikani oli kello 13.51, jota ennen tein noin tunnin verran lämmittelyä ja tarkastutin pyörän mitat tuomarilla. Kisaan sain käyttööni wattimittarin, jota sitten ajattelin kokeilla testimielessä. Mittari saattaa olla kelpo apu etenkin ylämäissä, joissa tehot helposti karkaavat aika korkeiksi. Nyt sitten kokeilin tiputtaa hivenen tehoa aina kun mittari näytti ns. liian kovia lukuja. Jälkikäteen ajatellen saattaa olla, että mittarin kanssa ajaessa (ainakin näin vähäisellä kokemuksella) tulee varottua huomattavasti enemmän liian kovaa tehontuottoa. Itselleni saattaisi sopia paremmin sellainen perinteinen” alussa täysillä ja loppuakohden hyytyen”- taktiikka… Kisan voitti Fåglum- Karlsson melko napakalla 47,8km/h keskinopeudella. Reitillä sattui vielä vastatuuli pitkään ylämäkeen, joten tasamaapätkät kyseinen herra lienee ajanut pitkänmatkaa yli 50kmh. 

Viimeisellä kilometrillä pusketaan sen mitä kuudessa päivässä ajetun 541 kilpailukilometrin jälkeen reisistä irtoaa

Kilpailuista jäi mukava muisto, vaikka tiimimme tappioprosentti olikin huikeat 50 %.  Ensi vuotta ajatellen olimme kaukaa luottavaisia KKRR-tiimiin ja varasimme jo majoituksen suurelle tiimille ensi vuoden kisaan. Että nyt sitten pojat ketju kireälle…
Kiitos vielä kaikille suomalaisille eri joukkueiden huoltajille (ja toki omalle huoltajallemme, jolta ei yksikään pullo tippunut juotossa ja joka hoiti sairasta Mikkoa) ja ajajille, joilta saimme apua ja seuraa. Toki suomalainen jurotus ei aivan yllä ruotsalaisten sosiaalisuuden tasolle, mutta ehkä se ajastaan…
Tiimi kuittaa ja jatkaa lomailua Ruotsissa aurinkoisessa säässä, huomenna huoltopassatin keula käännetään sinne missä aurinko paistaa!