Simon muistoajot 13.4.2013 Turussa

Ajattelin kirjoittaa lyhyesti eilisen päivän kulusta, kun se kuitenkin on vielä tuoreessa muistissa. Eilen oli siis Hirvensalossa Simon muistoajot, jotka rullaillaan reippaan 4km pituisella reitillä. Käytännössä reitillä on loivahko (kestoa noin 1min 30sek) ylämäki ja sitten pikkuisen tasaista ja yksi alamäki. Reitti on turvallinen, koska ainakaan eilen ei tullut yhtään henkilöautoa vastaan ja kilpailijat saivat ajaa koko tien leveydeltä.

Minä olin tullut Turkuun jo perjantaina illalla, joten aamupalan jälkeen kävin aamulenkillä sateisessa Turun keskustassa toteamassa, että kylmää on. Aamulenkin jälkeen virittäydyin kisatunnelmaan katsomalla hiihtäjien hienoja suorituksia Rukan kisoista, jonka jälkeen Kalle saapuikin Helsingistä ja tuli käymään minun kämpillä, jossa laitettiin varustepuoli kuntoon. 

Kilpailupaikalla olin omiin tapoihini nähden jopa liian aikaisin, eli liki kaksi tuntia ennen starttia. Yleensä ennen kisaa haetaan numerot huoltajan toimesta, mutta tiimimme huolto oli päätynyt juhlimaan sen verran tiukasti, että huoltoa ei nyt sitten ollut tarjolla. Joten kipaisin (autolla) hakemaan numerot maalimäen päältä ja ajelin samalla reitin läpi ja totesin, ettei pahoja routavaurioita ollut (maa on varmaan jäässä vielä, niin ei ole alkanut routia…) ja kisa olisi siis turvallinen ajaa.

Ennen kisaa ajeltiin Sakun ja Kallen kanssa pikkuisen maantienlaitaa edestakaisin ja todettiin, että ollaan valmiita kisaan. Minulle tämä kisa toimi samalla ensimmäisenä maantielenkkinä tälle keväälle, joten ajattelin, että kärkeen ei ehkä ole asiaa, mutta kymmenen joukkoon voisi olla hyvänä päivänä.

Kisa oli ennakoidun mukaista rynkyttämistä, välillä mäki ajettiin hiljaa ja välillä alkuosan jyrkempi kovaa ja sitten tasaisempi todella hiljaa. Muutamaan irtiottoon tiimimme meni mukaan, mutta vaikka välillä näytti, että eroa syntyy jo useampi sata metriä, niin isohko pääjoukko tuli loivalla alamäkipätkällä sen verran kovaa, että irtiotto tuli kiinni.

Tiimin painavin mies vetotöissä ylämäessä ja muut seuraa kiltisti

Jossain minulle huomaamattomassa vaiheessa kilpailun kärkeen livahti yksinäinen Visillatalojen Leppänen, joka kuulemma vain jatkoi omaa kovaa vauhtiaan. Suurimmillaan Leppänen taisi saavuttaa noin 45 sekunnin eron pääjoukkoon, mutta muutaman viimeisen kierroksen napakka vauhti supisti eron noin 10 sekuntiin. Leppänen siis voitti, me muut tultiin enemmän ja vähemmän perässä. Omalta kohdalta voin sanoa, että pilasin itse omat ajoni sijoittumalla huonosti ennen viimeistä mutkaa. Näin, kun Kalle ja Saku pääsivät molemmat laitojen kautta eteen ja itse jarruttelin keskellä porukkaa pääsemättä mihinkään. Tuli aika pitkä kiri, joka ei sitten riittänyt nostamaan sijoitusta sinne minne ajattelin ennakkoon olevan mahdollista. Onneksi Saku oli tehnyt riittävästi Nurmelan Mikon suosittelemia vetoja ja pystyi lopussa rutistamaan itsensä tiukoille, joten saatiin pari kuskia kohtuullisille sijoille.  

Saku viimeisessä mutkassa ennen maalimäkeä

Kalle lupasi purkaa heikohkon sijoituksen tuomaa mielipahaa tänään ja hyökätä kortteleissa täysin uudella innolla (elä Kalle ota tästä paineita...), varokaa vaan!

Kalle sadetakkeineen

Tänään ajellaan tuossa aivan Turun keskustassa kello 1200 alkaen Aurajoen siltoja ympäri 50 kertaa, joka tarkoittaa 200 kertaa täysillä kiihdyttämistä noin 10- 15 sekunnin välein.  Sää näyttää melko kuivalle, mutta viileää on silti. Jos pitäisi ennakkospekulaatioita heittää kisan voittajista, niin tässä tulee omasta mielestä pahimmat tiimin ulkopuoliset voittajasuosikit: Janek Tombak, Kimmo Kananen, Marek Salermo, Henri Järvinen, Mika Simola ja Samuel Pökälä.

Tulkaahan kaikki paikan päälle ihmettelemään, kun noin sata pyöräilijää ahtautuu kapealle kortteliradalle!
Ja onhan siellä naisten startti ennen meitä, jos se kiinnostaa enemmän…

Timo