SM-kisojen jälkeiset pari viikkoa on mennyt erinäisistä
syistä johtuen aika kevyesti ja kovaa ei tuntunut pääsevän, vaikka olisi
halunnutkin. Perheellisen kompromissit lenkkien suhteen saivat taas miettimään
touhun järkevyyttä, kun juhannuksen jälkeisellä viikolla lähdin ajamaan lenkkiä
klo 5.45 lämpötilan ollessa vajaa viisi astetta. Ei auttanut muu kuin laittaa talvikamat
päälle ja baanalle. No, olihan kalenterinkin mukaan kesä jo kääntynyt takaisin
talveen päin.
 |
| Reitin haastavampia kohtia oli 54-tien alitus klv:n tunnelin kautta... (kuva http://suberpolkijat.kuvat.fi) |
Joukkueella oli aluksi tarkoitus lähteä Kauhajoelle ajamaan
Cupin osakilpailua, mutta lopulta se jäi väliin. Kisan ajaminen alkoi kuitenkin
hieman houkutella, joten kun vielä sunnuntaille luvattiin vihdoin hyvää keliä,
niin päätin lähteä nauttimaan ajamisesta Royal Pyöräilyyn Lahteen. Pari vuotta
sitten tuli voitettua kyseinen ajo, kun maali oli jyrkän mäen päällä. Tänä
vuonna maalipaikkaa oli kuitenkin muutettu hieman helpommaksi ja kun mukana oli
TWL ja TWD isoilla joukkueilla ja oma kunto hieman kyseenalainen, niin voiton uusiminen
ei tuntunut realistiselta. Viivalle kun pääsee, niin sitä kuitenkin lähtee aina
tavoittelemaan hyviä sijoituksia, mutta varsin nopeasti pystyi toteamaan
jalkojen olevan todella tukossa. Ajossa mentiin välillä siististi tasaista
vauhtia ja välillä tykitettiin ihan tosissaan. Reitti oli varsin helppo aivan
loppua lukuun ottamatta ja kun tuulen suunta oli isolle porukalle suosiollinen,
niin porukka pysyi kasassa varsin helposti. Muutamiin potentiaalisiin
irtiottoihin tuli lähdettyä mukaan ja Hollolan kirkolla kun painettiin melkein
80 km/h TWL:n Pökälän ja Tiaisen vetäessä pitkiä siivuja, niin olin jo lähes
varma, ettei porukka enää tule kiinni, mutta niin vain sitä pian taas oli pääjoukko
kasassa. Messilän mäessä 5 km ennen maalia jalat hitsasi täysin kiinni ja
meinasin pudota porukan läpi. Ero parin vuoden takaiseen oli hyvin räikeä,
sillä silloin pystyi jauhamaan mäen eleettömästi ylös Heinikaisen vetäessä ja
päällä huomasi, että lähes koko porukka oli tippunut kyydistä. Nyt mäen lopussa
onneksi vähän himmattiin ja pääsin porukan mukana viimeiselle kilometrille.
Vajaa kilometri ennen maalia muutama TWL:n kuski iski lyhyeen ja tiukkaan nousuun,
eikä ollut jalkaa seurata. Loppusuoralle kärkiporukka tuli taas melkein kasaan
ja voittoon ajanut Rossi taisi kiriä takaporukasta muiden ohi. Oma sijoitus oli
seitsemäs, mikä ei ollut kovin tyydyttävä, mutta kyseessä oli toisaalta vain kuntoajo
ja tarkoituksena oli saada jalat taas tottumaan kovaan vauhtiin. Kuitenkin ajon
jälkeen huomasi, että nyt olisi tarvetta hyvälle harjoitusblokille, jotta pyörä
alkaisi taas kulkea. Niinpä pienen kriisipalaverin jälkeen päätimme Sakun
kanssa lähteä etelän leirille heinäkuun puolessa välissä.
 |
| Jos oikein tarkasti katsoo, voi Kruunukaton värit löytää loppukirissä liian kaukana vihreiden menninkäisten takaa. (kuva: http://suberpolkijat.kuvat.fi) |
 |
| Asiaan kuuluvat jälkipuinnit tapahtumapaikalla (kuva: http://suberpolkijat.kuvat.fi) |
Kaiken kaikkiaan Royal Pyöräily oli jälleen hieno tapahtuma.
Puitteet olivat kohdallaan, kärjessä ajettiin kovaa ja siististi ja lämmin
heinäkuinen keli tarjosi lähes täydelliset olosuhteet pyöräilyyn. Kannustankin
kaikkia osallistumaan vaikka ihan fiilistely mielessä johonkin loppukauden
kuntoajoon. Porukkaa tapahtumissa on aina sen verran, että jokainen löytää
varmasti oman tasoista ajoseuraa. Kisat ja kuntoajot antavat kaikentasoisille
harrastajille myös lisämotivaatiota harjoitella, kun on selkeitä tavoitteita
joihin tähdätä ja kuntoajojen kautta on moni kisakoirakin saanut innostuksen
kisaamiseen. Isoissa pyöräilytapahtumissa on hyvä kuitenkin muistaa, ettei aja
ihan limitillä, koska silloin ajovirheiden riski kasvaa ja tuloksena voi olla pahaa
jälkeä. Loppukauden kuntoajoista Kruunukatto Cycling Teamin löytää ainakin
kotimaisen maantiekauden päättävästä Tour de Helsinki tapahtumasta.
-Kalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti