Fakto Auto Tallinna Rahvasõit- Peltoaukioita ja sivutuulta Pohjois-Virossa.

Kotimaisten maantiekisojen puute kesken parhaimman ajokauden sai Kruunukatto Cycling Teamin lähtemään ajamaan kisaa ”etelään” 4 hengen iskuryhmällä. Ohjelmassa oli päivän ”turistimatka” Tallinnaan. Sunnuntaiaamulla Saku, Tuomas, Stefu ja Kalle treffasi Helsingin makasiiniterminaalilla, heitti reput selkään sekä pyörät laivaan (pyörän kuljetus maksoi muuten 2 €/suunta) sekä suuntasi kulkunsa suomenlahden yli. Ohjelmassa oli 95 km mittainen kuntoajo, johon otti osaa reilut 600 pyöräilijää. Lautta matka sujui leppoisasti kahvikupposen äärellä ja pukuhuoneena sai tällä kertaa toimia laivan jokseenkin kompaktin kokoiset wc-kopit. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan pukea talvikamoja päälle, sillä luvassa oli lämpöä 30-astetta ja ilma oli trooppisen kostea. Nesteytys oli siis hoidettava hyvin ja Northforcen Extremeä tulikin laitettua pulloihin ja pulloja piti tunkea myös ajopaidan taskuihin, sillä mukana ei ollut minkäänlaista omaa huoltoa.

Tunnelmaa lähtöalueella Tallinnan keskustassa.

Laivasta rullailtiin pyörillä lähtöpaikalle Tallinnan vanhankaupungin kupeeseen Vapauden aukiolle. Paikalla olikin jo paljon porukkaa, poppi pauhasi ja esittelykojuilla oli esillä kaikkea asiaan liittyvää, esimerkiksi Viron maajoukkueen London 2012-ajoasua. Erikoismaininnan ansaitsee myös tapahtuman juontaja, kuka heitti tarinaa 20 minuuttia putkeen ottamatta lainkaan välillä henkeä.

Vaikka kyseessä olikin kuntoajo, niin viivalla oli iso nippu kovia kuskeja Virosta ja Latviasta, kovimpana ennakkosuosikkina Pro continental-tason ammattilainen Mart Ojavee. Tiimin valmistuminen kisaan ei ollut aivan optimaalinen, sillä kenelläkään ei ollut mitään käsitystä reitistä ja maalipaikkakin sijaitsi viiden kilometrin päässä lähdöstä, joten siihen ei ehtinyt käydä tutustumassa. Varsin navakan tuulen kuitenkin tunsi jo lähdössä, joten tiedossa oli, että porukassa ei saa valua liian alas. Taktiikkana oli ensimmäisen parikymmentä kilometriä pysyä kärjessä ja sen jälkeen aktiivisesti pyrkiä mukaan irtiottoihin.

Kisa lähti liikkeelle noin 5 km saattoajolla Tallinnan keskustan läpi ja tämän jälkeen alkoikin tykittely. Iskuja sateli oikealta ja vasemmalta, mutta porukassa riitti kuitenkin intoa ajaa näitä kiinni. Kuitenkin heti alkupuolella Ojavee lähti irti Karlo Aian kanssa. Joukkue missasi tämän täysin ja erilaisissa irtiottoryhmissä mukana ollessa tai kiinniajaessa ei oikein ollut oikein tarkkaa käsitystä kisan tilanteesta. Koko ajan piti olla hereillä ja hyvin sijoittuneena porukassa. Välillä ajo rullasi kevyesti tuulelta suojassa porukassa, mutta seuraavassa hetkessä tulikin tiukka mutka, peltoaukiota ja iskuja. Yhtäkkiä oltiin suoraan tuulen puolella edessä väliä ja luvassa tuskaista kiinni ajoa. Kisan aikana ei ollut juuri rauhallisia hetkiä, vaan koko ajan tykiteltiin jonossa joko tien vasenta tai oikeata laitaa, riippuen siitä, mistä päin tuuli puhalsi. Onneksi vastaantuleva liikenne oli pysäytetty ja ohjattu tien sivuun todella mallikkaasti. Joukkue oli mukana aktiivisessa ajossa ja varsinkin Stefu jauhoi todella vahvasti porukan kärjessä ja irtiottoporukoissa. Muut olivat myös vuoroillaan mukana ja jotain alun tykittelystä kertoo, että allekirjoittaneella kisan puolen välin paikkeilla oli sykkeet hakanneet kuuteen kertaan yli 200 iskua minuutissa. Kone siis kiersi ja hyvä niin.

Noin tunnin kohdalla tuli pirullinen hiekkatie osuus, jonka aikana ajaminen muistutti jonkin sortin sotatannerta. Porukka haki eri puolita tietä hyvää ajolinjaa, kiviä lenteli jatkuvalla syötöllä kintuille ja laseihin, eikä sopinut kuin toivoa, että renkaat kestää pätkän. Tästä selvittiin kuitenkin ehjinä ja tämän jälkeen alettiin iskeä ja vetää kovaa. Hvvin nopeasti iso porukka oli supistunut noin 50-60 hengen kokoiseksi. Hetken vedettiin henkeä ja tankattiin energiaa ennen Raasikun välikirimaalia, johon tultiin muutaman korttelimutkan jälkeen. Kylällä musat pauhasi täysiä, porukka hurrasi ja kannusti, tytöt heilutteli huiskia bikinit päällä ja joku suihkutti paloletkulla viilentävää vettä kuskien päälle. Todellista urheilujuhlan tuntua siis. Voi vain kuvitella mikä fiilis ammattilaisilla on ajaa, kun esim. Olympialaisissa porukkaa riitti koko matkalle ja kaikki kannustavat ihan fiiliksissä.

Tuskaista menoa sivarissa (kuva Pille Russi)

Kylän jälkeen alkoikin kisan tuskaisin osuus. Käännyttiin pitkille peltoaukioille, joilla tuuli pääsi tosissaan puhaltamaan ja tätä olikin luvassa seuraavat 30 km. Onneksi en tiennyt tätä etukäteen, sillä muuten olisi voinut leikki jäädä kesken. Alun tykittelyjen seurauksena alkoi myös jalka painaa ja valuin porukassa liian taakse. Edessä olevan takarengasta tuijotellessa hampaat irvessä, en huomannut, että porukka meni edestä poikki. Luvassa oli kova taka-ajo, joka sujui onneksi paritempona jonkun paikallisen kuskin kanssa. Kuskeja tippui, mutta me saimme onneksi porukan kiinni. Tämä ei kuitenkaan tuonut helpotusta, sillä seuraavat kymmenet kilometrit oli kovaa rynkytystä. Iskettiin, ajettiin kiinni ja iskettiin uudestaan. Vauhti heilui koko ajan 32-55 km/h välillä, joten kyyti ei ollut tasaista. Omaa tuskaa helpotti onneksi tieto, että muut näyttivät olevan myös aika kovilla. Vihdoin kuin tajusi vauhdin himmatessa tunkea kärkeen oli huomattavasti helpompi ajaa, kun ei tarvinnut koko ajan jojottaa ja ajaa välejä kiinni. Lisäksi maalin lähestyminen antoi hieman lisäenergiaa jaksamiseen.

Tuomas iskee viimeisillä kilometreillä (kuva Pille Russi)

Tuomaksella tuntui olevan hyvä päivä ja n. 15 km ennen maalia Tuomas iski hyvään sooloiskuun. Tämä ei kuitenkaan kantanut vielä hedelmää. Loppupuolella porukan kontrollointia vaikeutti hieman se, että samalle reitille tuli lyhyemmän matkan ajajia, joten ei oikein tiennyt oliko edessä joku irti lähtenyt porukka vai lyhyemmän matkan kuntoilijakuskeja. Loppua kohden alettiin hieman kytätä ja Tuomas lähtikin reilut 3 km ennen maalia yksin irti. Muutaman edessä olevan kuskin Tuomas ajoi kiinni ja ohi. Tuloksena oli hieno 9. sija ja maaliin pääjoukon edellä. Otettavissa olut 6. sija jäi reilun 10 sekunnin päähän. Kalle, Saku ja Stefu tuli maaliin n. 30 hengen pääjoukossa sijoilla 20, 26 ja 28. Kiri ei mennyt ihan putkeen, viimeisen mutkan ollessa yllättävän tiukka. Heti maaliin tulon jälkeen oli aika uupunut fiilis ja juotavaa upposi saman tien pari litraa. Joukkueen löysi myös paikallinen televisioyhtiö, joka halusi haastatella Soomi-poikaa. Tsekatkaa siis ensi lauantaina Tallinnaa liikkuu-ohjelmaa, jos jostain löydätte. Kruunukatto Cycling Team representin’!

Maalissa tarjolla kansalle leipää ja sirkushuveja.

Kisa oli sopivan vauhdikas ja tuskainen varsinkin tällaiselle kevytrakenteiselle harrastelijakisaajalle, kuka vihaa sivaripätkiä. Fiilikset olivat varsin hyvät kisan jälkeen ja joukkuekilpailussa tuli ilmeisesti 2. sija(?). Maalipaikalla oli runsaasti oheisohjelmaa ja asiaan kuuluvat palkitsemiset isolla lavalla. Porukkaa oli paljon ja kaikki tuntui viihtyvän hyvin. Hetken patsastelun jälkeen rullasimme Tallinnan vanhaan kaupunkiin syömään ja lautalla takaisin kotiin ja kohti uusia kisoja. Laivaterminaalissa oli huvittavaa katsoa, kuinka perusturistit raahasivat kädet täristen, naama punaisena ja paidat hiessä kaljalavoja kohti laivaa. Reippaat urheilijanuorukaiset (okei, nuoret ikurit…) taluttivat pyörät laivaan varsin hyvävoimaisina tiukan päivän jälkeen. Päivämatkan Tallinnaan voi hoitaa näinkin…  

Ps. Tulokset löytyy täältä; http://abckompuuter.ee/wp-content/uploads/aerobike/rahvasoit/absoluut.pdf

Kisaturistilla tulee olla turistin rusketusrajat:)