Lauantaina päivällä istuin paidatta terassillani ja
kuuntelin Saimaan aaltojen liplatusta, samalla pohdin sitä kannattaisiko viikon
sairastelusta( ja päällä olevasta antibioottikuurista) huolimatta startata maantiepyöräilyn SM- kilpailuihin Liedossa
vai jatkaisinko auringonpalvomista ja seuraisin vaikkapa Pitkämäen kovia
heittoja jossain heittokarnevaaleilla. Ratkaisua helpotti se, kun tiimikaveri
Stefani ilmoitti ottavansa minut kyytiin Helsingistä illalla, jos olisin
tulossa, näin siis puolittuisi ajomatka ja seurakin paranisi aika merkittävästi…
Näinpä löysin itseni illalla Helsingistä nousemassa laadukkaan Italialaisen urheiluauton kyytiin, jolla hurautimme Turkuun muutamassa tunnissa…
Turku toivotti tiimimme tervetulleeksi heti illalla, kun lämmin lauantai- ilta oli kerännyt koko Turun kaupungille ja mekin saimme osaksemme useita lentosuukkoja ja vilkutuksia edellä menneen bussin takaikkunasta, uskoisin sen johtuneen Stefanin charmikkaan ulkonäön ja urheiluauton yhdistelmästä!
No illasta ei jäänyt mitään kerrottavaa ja aamulla olimme kilpailupaikalla reilusti etuajassa, jotta ehdimme pitää lyhyen ja ytimekkään taktiikkapalaverin ennen starttia.
SM- kilpailuissa säännöt kieltävät tiiminä ajamisen, joten tiimimme koostui siis Zeuksen, TSV:n ja Tampereen pyöräunionin ajajista. Vaikka tiiminä ajaminen on kiellettyä, niin kukaan ei voi kieltää seurojen välistä yhteistyötä ja niinpä tavoitteenamme olikin saada ajajia kymmenen parhaan joukkoon seuraavalla taktiikalla: Tuomas ja Timo mukaan irtiottoon, Kalle loppukiriin ja loput auttamaan ja tekemään kovimman työn.
Kilpailu alkoi aika maltillisella vauhdilla, mutta noin 40km ajon jälkeen vauhti kiihtyi merkittävästi ja useita irtiottoyrityksiä seurasi eri ajajien ja joukkueiden toimesta. Tässä vaiheessa omat sairastelusta toipuvat jalkani osoittivat olevansa edelleen sairaslomalla ja kaikki haaveet irtiotoista täytyi haudata, otin taktiikaksi selviytyä mahdollisimman pitkälle.
Uskoisin, että suurimman vetotyön pääjoukossa tekivät kaksi hevosenlailla jyhkinyttä ajajaa, Rissanen ja Helminen, jotka pitivät reipasta vauhtia useammalla kierroksella. Rissanen totesikin kovien tykityksien jälkeen:” turbo on nyt rikki, ei jaksa enää…”. Helminen ei sen sijaan tarvinnut suuremmin lepoa, mies istui porukan kärjessä oikeastaan kisan alusta loppuun, ammattimiehet on erikseen…
Muilla tiimimme ajajilla tuntui olevan hyvä jalka ja ajaminen oli helppoa, joten pystyimme laittamaan kilpailun puolen välin jälkeen kärkeen muutaman ajajan ajamaan kiinni irtiottoa, jossa oli Kejo ja Niemi. Ratkaiseva irtiotto ei kuitenkaan tullut aivan kiinni, vaikka ero supistuikin yli kahdesta minuutista vain 20 sekuntiin, ero olisi voinut tulla kiinni, jos isoista joukkueista (esim. CCH) olisi saanut vielä enemmän apua vetotöissä.
Kun kävi selväksi, ettei irtiottoa ehditä ajamaan kiinni viimeisillä kilometreillä, niin kirimiehemme Kalle lähti nousemaan porukassa hyvin ylöspäin. Kallen harmiksi tie meni tukkoon väärällä hetkellä ja kirihaaveet sai vaihtaa jarrukahvoihin… Tien toista laitaa Timo ja Saku pääsivät kuitenkin melkein vapaata baanaa ja vain huonot jalat estivät paremmat sijoitukset, kaksi tiimin miestä kuitenkin 10 parhaan joukkoon ja neljä 20 parhaan joukkoon! Tulokset tästä.
Kilpailun jälkeen suuntasimme tiimilounaalle, jossa ajoimme koko kilpailun uudelleen, tosin kuivassa säässä… Seuraavana onkin vuorossa muutama kilpailuton viikonloppu, joten nyt on aikaa pitää pikkuisen harjoitustaukoa ja kerätä voimia kesän ja syksyn varalle.
Tiimimme kiittää kaikkia kilpailuihin osallistuneita kilpakumppaneita, parhaita vastaan on aina mukavaa ajaa kilpaa! Samoin haluamme kiittää järjestelyistä vastannutta seuraa.
Timo
Näinpä löysin itseni illalla Helsingistä nousemassa laadukkaan Italialaisen urheiluauton kyytiin, jolla hurautimme Turkuun muutamassa tunnissa…
Turku toivotti tiimimme tervetulleeksi heti illalla, kun lämmin lauantai- ilta oli kerännyt koko Turun kaupungille ja mekin saimme osaksemme useita lentosuukkoja ja vilkutuksia edellä menneen bussin takaikkunasta, uskoisin sen johtuneen Stefanin charmikkaan ulkonäön ja urheiluauton yhdistelmästä!
No illasta ei jäänyt mitään kerrottavaa ja aamulla olimme kilpailupaikalla reilusti etuajassa, jotta ehdimme pitää lyhyen ja ytimekkään taktiikkapalaverin ennen starttia.
SM- kilpailuissa säännöt kieltävät tiiminä ajamisen, joten tiimimme koostui siis Zeuksen, TSV:n ja Tampereen pyöräunionin ajajista. Vaikka tiiminä ajaminen on kiellettyä, niin kukaan ei voi kieltää seurojen välistä yhteistyötä ja niinpä tavoitteenamme olikin saada ajajia kymmenen parhaan joukkoon seuraavalla taktiikalla: Tuomas ja Timo mukaan irtiottoon, Kalle loppukiriin ja loput auttamaan ja tekemään kovimman työn.
Kilpailu alkoi aika maltillisella vauhdilla, mutta noin 40km ajon jälkeen vauhti kiihtyi merkittävästi ja useita irtiottoyrityksiä seurasi eri ajajien ja joukkueiden toimesta. Tässä vaiheessa omat sairastelusta toipuvat jalkani osoittivat olevansa edelleen sairaslomalla ja kaikki haaveet irtiotoista täytyi haudata, otin taktiikaksi selviytyä mahdollisimman pitkälle.
Uskoisin, että suurimman vetotyön pääjoukossa tekivät kaksi hevosenlailla jyhkinyttä ajajaa, Rissanen ja Helminen, jotka pitivät reipasta vauhtia useammalla kierroksella. Rissanen totesikin kovien tykityksien jälkeen:” turbo on nyt rikki, ei jaksa enää…”. Helminen ei sen sijaan tarvinnut suuremmin lepoa, mies istui porukan kärjessä oikeastaan kisan alusta loppuun, ammattimiehet on erikseen…
Muilla tiimimme ajajilla tuntui olevan hyvä jalka ja ajaminen oli helppoa, joten pystyimme laittamaan kilpailun puolen välin jälkeen kärkeen muutaman ajajan ajamaan kiinni irtiottoa, jossa oli Kejo ja Niemi. Ratkaiseva irtiotto ei kuitenkaan tullut aivan kiinni, vaikka ero supistuikin yli kahdesta minuutista vain 20 sekuntiin, ero olisi voinut tulla kiinni, jos isoista joukkueista (esim. CCH) olisi saanut vielä enemmän apua vetotöissä.
Kun kävi selväksi, ettei irtiottoa ehditä ajamaan kiinni viimeisillä kilometreillä, niin kirimiehemme Kalle lähti nousemaan porukassa hyvin ylöspäin. Kallen harmiksi tie meni tukkoon väärällä hetkellä ja kirihaaveet sai vaihtaa jarrukahvoihin… Tien toista laitaa Timo ja Saku pääsivät kuitenkin melkein vapaata baanaa ja vain huonot jalat estivät paremmat sijoitukset, kaksi tiimin miestä kuitenkin 10 parhaan joukkoon ja neljä 20 parhaan joukkoon! Tulokset tästä.
Kilpailun jälkeen suuntasimme tiimilounaalle, jossa ajoimme koko kilpailun uudelleen, tosin kuivassa säässä… Seuraavana onkin vuorossa muutama kilpailuton viikonloppu, joten nyt on aikaa pitää pikkuisen harjoitustaukoa ja kerätä voimia kesän ja syksyn varalle.
Tiimimme kiittää kaikkia kilpailuihin osallistuneita kilpakumppaneita, parhaita vastaan on aina mukavaa ajaa kilpaa! Samoin haluamme kiittää järjestelyistä vastannutta seuraa.
Timo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti