Opintomatkalla Virossa

Lapsille pyöräilyaiheista tekemistä

           Virossa järjestetään samankaltainen maantiecup, kuin Suomessakin. Eroja näissä kilpailuissa Suomeen verrattuna on kuitenkin melko paljon, palaan suurimpiin eroihin myöhemmin tässä tekstissäni.
Viime viikolla yritin houkutella tiimin kuskeja ajamaan Kauhajoelle suomalaisen maantiecupin osakilpailuun, mutta kukaan muu ei ollut kiinnostunut matkaamisesta Kauhajoelle, joten oli keksittävä jotain muuta. Viron kilpailukalenteria hetken tutkittuani huomasin varanneeni laivamatkat, hotellit ja ilmoittautuneeni kilpailuun Virossa. Haapsalun rattaralli oli tämänkertaisen opintomatkan kohde, luvassa siis 97km erittäin tasaisia Länsi- Viron teitä höystettynä melko navakalla tuulella.
Saavuin Haapsaluun jo lauantaina viettämään laatuaikaa 
merenrantakaupungissa ja lepäämään raskaan työviikon jäljiltä. SM- kilpailuiden jälkeen oli pitkään aikaan ensimmäinen vapaa (siis kilpailuista) viikonloppu, joten se meni tehokkaasti työmaalla raataen. Sain kuitenkin SM- kilpailuiden jälkeen tehtyä mielestäni hyvän kahden viikon harjoitusjakson ja uskoin siihen, että jalat toimisivat hyvin sunnuntain kilpailuissa.
Sunnuntaina päivä valkeni aurinkoisena ja 
lämpimänä, niinpä pystyin hyvillä mielin unohtamaan linimentit ja sadevaatteet ja matkaamaan 2km matkan hotellilta kilpailupaikalle. Kilpailupaikalla oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun lapsille oli omat pomppulinnat ja yleisölle selostettiin ennakkospekulaatioita kilpailun mahdollisesta kulusta.

Ennen starttia vielä naurattaa

Viron kilpailuissa on aina paljon porukkaa viivalla ja myös ne ns. paremmat ajajat vaivautuvat paikalle, nytkin viivalla oli mm. Janek Tombak, joka voitti suvereenisti Porvoon ajot kesäkuussa. 

Sain starttipaikan ensimmäiseen lähtökarsinaan (sata ensimmäistä pisteiden mukaan) ja siitä sitten lähdettiin 3km saattoajolla keskustasta ulos. Saattoajo oli ihan viisas ajatus, koska kaupungista ulos johtavalla tiellä oli puolen kymmentä liikenneympyrää ja samanlainen määrä opaskilpiä.
Kilpailu käynnistyi Tallinnaan vievää isoa tietä pitkin melko napakalla vauhdilla, tasaisella tiellä mittarissa vilisi lukuja 50-60kmh välillä. Noin 20km ajon jälkeen ajattelin kokeilla omia jalkojani ensimmäisen kerran ja löysin itseni kovatasoisesta seurasta 5 hengen porukassa irtiotossa, joka kesti reilun 10km. Pääjoukko ei halunnut päästää meitä karkuun vielä ja täytyy myöntää, että on se aika kovaa ajaa keskimäärin 50kmh 5 hengen porukassa…
No siitä sitten lepäämään hetkeksi pääjoukkoon ja valmistautumaan sivutuulipätkälle, jolla arvelin tapahtuvan ratkaisevat iskut. Sivutuuli alkoi ja sitä kesti noin 35km, tällä pätkällä moni joukkue iski ja piti kovaa vauhtia. Porukka repesi useita kertoja ja onnistuin olemaan aina mukana kärkiporukassa. No sitten tuli se viimeinen isku ja olin juuri peruuttanut lepovuoroon jonoon ja huomasin, että isohko irtiotto menee ja kukaan ei tee mitään. Pian alettiin kuitenkin ajamaan, mutta eipä se tullut enää kiinni, koska kärjessä oli usealla joukkueella parhaat ajajat ja loppujoukkue vain häiritsi muiden vetotöitä.
Maali alkoi lähestyä meilläkin lopulta ja se oli varmasti nopein loppukiri tänä vuonna, aivan tasaisella tiellä oma mittari näytti 65kmh ja sillä nopeudella ehti kokonaiskisan sijalle 32 ja pääjoukon kirissä siis 14. Ei päässyt kehumaan tuloksella, mutta ainakin yritin kaikkeni ja jalat olivat hyvät SM-kisojen karmean kokemuksen jälkeen. Tulokset löytyy tästä.

Sepä Haapsalun kisasta, nyt niitä ajatuksia, joita Virossa kilpaillessa aina tulee mieleen:
Suomessa on käyty viime aikoina kovin kiivasta keskustelua mm. seuraavista asioista: kuka tiedottaa kilpailuista, ovatko reitit liian helppoja ja lyhyitä, miksi jotkut eivät osallistu kilpailuihin ja onko 100 ajajaa liian paljon yhteen lähtöön.
Virossa on jotkut pyöräilyyn liittyvät asiat hoidettu mielestäni paremmin, kuin meillä ja voisimme varmasti ottaa oppia seuraavista asioista:
1) Virossa kilpailuissa käytetään (maantiecupissa) koko vuoden samoja numeroita, jotka jaetaan ajajalle ensimmäisessä kisassa. Tämä helpottaisi meilläkin aika paljon järjestäjien vaivaa ja ajajien aikataulutusta kilpailupäivänä, eikä kilpailun jälkeen kenenkään tarvitsisi murehtia, että palauttamattomasta rikkinäisestä paperilapusta peritään 20e maksu…
2) Virossa on selkeät sivustot, josta löytyy kaikki kilpailut, kuvaukset radoista (jo vuoden alussa!) ja yleiset ohjeet, ilmoittautuneet kilpailijat mm. päivittyvät heti ilmoittautumisen yhteydessä sivustolle. Meillä Suomessa saattaa olla tilanne, että kilpailun lähtölistoja ei ole julkaistu ennen starttia…
3) Suomessa naiset rullailee omissa lähdöissään juuri ja juuri lenkkeilyvauhdilla, joka ei varmasti kehitä ketään. Virossa naiset starttaa elitemiesten ja kaikkien muiden kanssa samaan aikaan. Voisiko Suomessakin yhdistää lähtöjä? Kenties näin saisimme suomalaisia naisia joskus maailmalle ajamaan kisaa?

Huomaa NAISTEN maantiecupin johtaja koko porukan keulalla lähdön jälkeen!

4) Virossa tosiaan kaikki lähtevät yhdessä ja samassa lähdössä, nyt lähtijöitä oli yli 400 ja en kuullut kenenkään valittavan, että porukka olisi ollut liian iso.
5) Tiedotus hoituu Virossa aika mukavasti tällä sivustolla, jolta löytyy usein ensimmäisenä koosteet eri kilpailuista, urheilijoiden blogeja, kuvia, uutisia jne. Olisiko jollain taholla Suomessa mahdollisuus tehdä jotain vastaavaa? Tässä linkki myös paikallisen SPU:n sivuille. EJL:n sivuilta voi katsoa ja verrata tiedotusta suomalaiseen vastineeseen. Suomessa ajettiin SM-kilpailut reipas pari viikkoa sitten ja vieläkään ei ole tiedotetta SPU:n sivustolla.
6) Virossa maantiecupin johtajalle jaetaan johtajan paita (nuoret, naiset ja miehet) ja johtajat lähtevät porukan edestä, ehkä samankaltainen menettely toisi Suomessakin arvostusta maantiecupin kilpailuita kohtaan? Johtajan paita saattaisi toimia myös joukkueiden taktiikan kannalta paremmin, kuin yksittäiset yritykset eri kilpailuissa?
7) Ja viimeisenä kommentti ratojen pituuteen. Tombak sanoi Haapsalun kisan jälkeen, että ”raske, raske rada…” Eli siis toisin sanoen: lyhytkin rata maastollisesti helpolla reitillä tuntuu raskaalta, jos ajetaan kovaa. Jotenkin itse ajattelen niin, että Suomessakin olisi hyvä järjestää enemmän lyhyitä kilpailuita, joissa ajettaisiin kovaa, kuin niitä neljän tunnin maratoneja, jotka ajetaan rauhallisemmin.

Siinäpä noita omia ajatuksia, jotka eivät varmasti vaikuta mihinkään, mutta kunhan nyt lämpimikseni sanoin ja ilmaisin omat ajatukseni.

Niin ja loppuun paljastus shoppailureissusta Tallinnasta, alla kuva mahdollisesti tiimin tulevista tempohaalareista, ostettiin kun kerran halvalla sai!

Tempohaalari mallia 2013?
"Koodinimi: Aero"

Timo