SM-Korttelit Ylöjärvellä 5.8.2012

Ei ole helppoa laittaa numeroita.
(Kalle ja Timppa onnistui laittamaan toistensa numerot kisaan!)

Viime vuoden SM-korttteleista jäi hyvät fiilikset, kun kilpailut olivat lähes Helsingin ytimessä, ja paikalla oli varsin mukavasti yleisöä. Lisäksi mielenkiintoinen reitti ja kohtalaisen hyvä sijoitus vaikuttivat varmasti hyviin muistoihin. Tänä vuonna kilpailut ajettiin Ylöjärvellä teollisuusalueella. Etukäteen olin aika skeptinen kisojen suhteen. Reitti näytti kartalla varsin ikävältä syheröltä ja ajatus sunnuntaisesta iltapäivästä teollisuushallien keskellä ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Karu fakta on, ettei kukaan satunnainen kulkija eksy "syrjäseuduille" kilpailuja seuraamaan, vaikka muuten korttelikisa on mielenkiintoinen ja tapahtumarikas pyöräilylaji seurattavaksi. Oli kuitenkin positiivinen yllätys saapua kisapaikalle. Tampereen PyöräPojat olivat saaneet aikaiseksi oikein asiallisen kisakeskuksen. Reitti oli hyvin merkitty, musa soi ja väkeä tuntui olevan kivasti tiiviissä kisakeskuksessa, vaikka pyöräilypiirien ulkopuolista porukkaa ei tainnut paljoa olla (lasketaanko kaksi pullaa syövää dopingtestaajaa ulkopuolisiksi?). Ilahduttavaa oli myös nähdä Kruunukaton kauniit ja uskolliset fanijoukot paikalla kannustamassa suosikkejaan. Lisäksi rataan tutustuessa saatiin todeta baanan olevan oikeasti hyvä, joten kisafiilikset alkoivat kohota.

Kruunukaton tiimi ajoi sääntöjen mukaisesti seura edustusasuissa, ja tiimistä oli mukana TSV:n väreissä Kalle ja Timo sekä Saku edustamassa Zeuksen värejä. Saku kuitenkin "unohti" Zeuksen ajoasun vahingossa kotiin, joten kisapaikalle toimitettiin Sakulle tiimin kamat, ettei tarvinnut ajaa hyvin aerodynaamisesti "au natural". Taktiikkaa ei liikaa mietitty. Timppa totesi,  "irti  on päästävä", eikä siihen oikein kellään ollut muuta sanottavaa. 

Timppa vetää takaa-ajo porukkaa (Kuva Kari Mäkinen)

Kisa alkoi vauhdikkaasti ja Timppa oli aktiivisesti kärjessä ajamassa. Muutaman kierroksen jälkeen kuitenkin TWL:n Tiainen ja Chebicin Eskelinen pääsivät irti, vaikka kaikki tiesivät, että tällä kaksikolla on jalkaa ajaa loppuun asti. Mutta vahvat ovat vahvoja. Oma ajo tuntui hyvältä ja kun pääjoukossa alkoi tapahtumaan, olin varsin hyvissä asemissa. Kananen iski ja mukaan lähti vahvoja kuskeja. Kuitenkin epäröin hetken ja seuraavassa mutkassa kun aloin valmistua iskemään mukaan, joku kaatui suoraan eteeni. Lukkojarrutus, törmääminen kaveriin ja jalan irrottaminen klossista muuttikin suunnitellun iskun pääjoukon kiinniajamiseen. Nollavauhdista isolla tuumalla runttaamaan lähteminen ei ole kivaa, mutta takaa-ajo sujui lopulta varsin helposti, vaikka sykkeet kyllä nousi. Ensimmäinen ajatus pääjoukossa oli, että kisa oli sitten taputeltu. Edessä kaksi vahvaa irtiottoryhmää ja pääjoukossa ei oikein saatu organisoitua takaa-ajoa. Timppa pääsi kuitenkin mukaan toiseen irtiottoporukkaan, joten sen suhteen tilanne oli hyvä. 

Saku valitteli, ettei kisassa oikein kulkenut. Ainoastaan radan haastavin kohta tuntui helpolta... (kuva Kari Mäkinen)

Muutaman kevyen kierroksen jälkeen Chebici päätti kuitenkin alkaa ajaa pääjoukossa. Heillä oli kaksi vahvaa kuskia irtiotto porukoissa, joten vedon tarkoitus ei minulle aivan valjennut. Jonkin aikaa ajettiin joka tapauksessa kovaa kyytiä Martikaisen ja Niemen hoitaessa vetotöitä ja edessä oleva irtiottoporukka alkoi lähestyä. Juuri ennen kuin porukka ajettiin kiinni, siitä lähti muutama kuski irti. Timppa tuli kuitenkin kiinni, joten päätin, että nyt on minun vuoro iskeä. Mukaan lähti TWL:n Aaltio, kuka kontrasi aikaisemminkin pääjoukon iskuja. Alkuun vedin hetken yksin, mutta kun pääjoukko alkoi selvästi jäämään, niin Aaltio alkoi myös vetämään. Pian saimme kiinni Velo8:n Järvisen ja kolmistaan vetotyöt sujuivat varsin tasaisesti. Ero kärkeen (ja myös pääjoukkoon) pysyi kuitenkin samana, joten kärkisijoista emme päässeet ajamaan. Muutamaa kierrosta ennen loppua saimme kiinni kärjestä tippuneen Eskelisen, joten saavutettavissa oli 6. sija. Loppukiriin tultaessa hetken empiminen taas kostaantui ja kovana kirimiehenä tunnettu Aaltio pääsi avamaan kirin, ja se oli siinä. Tuloksena kuitenkin tyydyttävä 7. sija. Lisäksi Saku kuittasi pääjoukon kirin, joten kaksi miestä saatiin kympin sakkiin. Timppa rullaili maaliin neljäntenätoista, kun oli kisan loppupuolen keskittynyt hidastamaan pääjoukon vauhtia. Pienellä joukkueella siis varsin hyvää ajoa. Tuleviin kisoihin pientä lisäpuristusta ja hitusen onnea, niin mahdollisuudet vielä parempiin sijoituksiin on olemassa.

Kalle loppukisasta väliporukassa. Takaa-ajo ei kuitenkaan riittänyt mukaan mitalitaistoon. (Kuva Kari Mäkinen)

KIlpailu muistutti jälleen, että kannattaa aina yrittää loppuun asti. Irtiottoporukan lähtiessä samaan aikaan kun itse kolaroin kaatuneeseen kuskiin, sai ensimmäisenä suunnittelemaan heivaamista. Pääjoukossa vielä mietin kuinka voisin kirjoittaa blogiin, kuinka yksi pieni hetki voi pilata päivän, vaikka muuten jalka tuntui hyvältä. Kuitenkin kilpailun toisen puoliskon tapahtumien johdosta SM-kortteleista jäi taas hyvät fiilikset ja ensi kaudella henkilökohtaisena tavoitteena olisi parantaa kahta peräkkäistä 7. sijaa…