Moni pyöräilijä aloittaa uuden harjoituskauden lokakuun
alusta, silloin nollataan sykemittarin tuntimäärät ja lasketaan yhteen
kilometrit. Uusi harjoitusjakso alkaa yleensä erilaisilla pohja-/ peruskuntoa
rakentavilla harjoituksilla, joilla varmistetaan rasva-aineenvaihdunnan
toimivuus ja kehon kyky ottaa vastaan kovempaa harjoittelua myöhemmässä
vaiheessa harjoituskautta.
Olen itselleni vannonut, etten ala antamaan internetissä valmennusneuvoja, mutta nyt meinaan silti antaa yhden vinkin kaikille meille kuntoliikkujille ja kilpapyöräilijöiksi itsensä mieltäville. Olen jälleen lukenut eri foorumikeskusteluita ja niiden vuoksi itkenyt itseni uneen iltaisin. Itku ei ole aiheutunut varsinaisesti siitä, että ne keskustelut olisivat liittyneet minuun, vaan ennemmin siksi, että usein keskustelut harhautuvat jokseenkin väärälle polulle. Keskusteluiden lopputuloksena on yleensä erittäin ristiriitaista tietoa, joka on lisäksi maustettu mutu- tiedolla. Nyt siis ajattelin jälleen sotkea omia ajatuksia ja pikkuisen jopa asiaa liittyen urheilijan kuntotestaukseen.
Olen itselleni vannonut, etten ala antamaan internetissä valmennusneuvoja, mutta nyt meinaan silti antaa yhden vinkin kaikille meille kuntoliikkujille ja kilpapyöräilijöiksi itsensä mieltäville. Olen jälleen lukenut eri foorumikeskusteluita ja niiden vuoksi itkenyt itseni uneen iltaisin. Itku ei ole aiheutunut varsinaisesti siitä, että ne keskustelut olisivat liittyneet minuun, vaan ennemmin siksi, että usein keskustelut harhautuvat jokseenkin väärälle polulle. Keskusteluiden lopputuloksena on yleensä erittäin ristiriitaista tietoa, joka on lisäksi maustettu mutu- tiedolla. Nyt siis ajattelin jälleen sotkea omia ajatuksia ja pikkuisen jopa asiaa liittyen urheilijan kuntotestaukseen.
Valitsin tämän kuntotestauksen aiheeksi siksi, että uuden
harjoituskauden alussa olisi kaikkien hyvä käydä tarkastamassa oma terveys ja
siinä samalla sitten polkaista (tai juoksijat voi juosta) suora maksimaalisen
hapenoton testi. Ajattelin lähestyä aihetta muutaman väitteen kannalta, jotka
jokainen voi lukea foorumeilta tai jopa kuulla urheilijoiden itse niin puhuvan.
1. KKCT:n eräs tamperelaisajaja noin vuosi sitten: ”En
ole ikinä käynyt testattavana, teen tänään VK1- harjoituksen pyörällä..."
2. Epäsuoratesti on ihan riittävä kynnysten
määrittämiseen
3. Minä omistan wattimittarin, ei minua tarvitse
testata
Aloitetaanpa purkamaan noita väitteitä, joissa jokaisessa
toki on jotain tottakin. Väitteen 1. esitti minulle eräs oman tiimimme ajaja
noin vuosi sitten. Minä meinasin tukehtua pullaan, kun kuulin väitteen ja silti
kaveri vaan kirkkain silmin jatkoi, että näin olen tehnyt useita vuosia.
Mikä asiassa sitten on väärin?
Suorassa hapenoton testissä määritetään tehoalueet ja kynnyssykkeet (aerobinen kynnys ja anaerobinen kynnys) testattavan henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan. Yleensä aerobinen kynnys voidaan määrittää hengityskaasumuuttujien mukaan, jolloin käytetään tietoa ventilaatiosta (eli siitä paljonko ilmaa virtaa sisään ja ulos) ja happierosta (eli siitä paljonko happea menee sisään ja tulee ulos). Tämän lisäksi verrataan veren laktaattipitoisuutta veren laktaatin lepopitoisuuteen ja siinä tapahtuviin muutoksiin kuormituksen aikana. Kun sitten yhdistetään tieto hengityskaasumuuttujista ja veren laktaatista, niin voidaan määrittää aerobinen kynnys, kun lisäksi silloin tiedetään teho, niin saadaan kynnykselle myös tehotiedot.
Nyt kaikki jo varmaan keksivät mikä oli minun kysymykseni KKCT:n ajajalle hänen esitelmöidessään tulevasta harjoituksesta? Kysyin, että miten voit tietää tekeväsi VK- harjoitusta?
Vastaus on totta kai, että eihän tämä kyseinen ajaja voikaan tietää hänen VK- aluettaan. Hän treenaa mutulla ja sen perusteella missä itse olettaen on havainnut VK- alueen kenties olevan. En vain keksi sitä miten hän pystyy esimerkiksi erottamaan sen tunteen jaloissa, kun happoa on vaikkapa 1.9mmol/l (noin aerobisen kynnyksen tasolla) tai 2,5mmol/l (ala VK), jos happoja ei ole ikinä mitattu?
Mikä asiassa sitten on väärin?
Suorassa hapenoton testissä määritetään tehoalueet ja kynnyssykkeet (aerobinen kynnys ja anaerobinen kynnys) testattavan henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan. Yleensä aerobinen kynnys voidaan määrittää hengityskaasumuuttujien mukaan, jolloin käytetään tietoa ventilaatiosta (eli siitä paljonko ilmaa virtaa sisään ja ulos) ja happierosta (eli siitä paljonko happea menee sisään ja tulee ulos). Tämän lisäksi verrataan veren laktaattipitoisuutta veren laktaatin lepopitoisuuteen ja siinä tapahtuviin muutoksiin kuormituksen aikana. Kun sitten yhdistetään tieto hengityskaasumuuttujista ja veren laktaatista, niin voidaan määrittää aerobinen kynnys, kun lisäksi silloin tiedetään teho, niin saadaan kynnykselle myös tehotiedot.
Nyt kaikki jo varmaan keksivät mikä oli minun kysymykseni KKCT:n ajajalle hänen esitelmöidessään tulevasta harjoituksesta? Kysyin, että miten voit tietää tekeväsi VK- harjoitusta?
Vastaus on totta kai, että eihän tämä kyseinen ajaja voikaan tietää hänen VK- aluettaan. Hän treenaa mutulla ja sen perusteella missä itse olettaen on havainnut VK- alueen kenties olevan. En vain keksi sitä miten hän pystyy esimerkiksi erottamaan sen tunteen jaloissa, kun happoa on vaikkapa 1.9mmol/l (noin aerobisen kynnyksen tasolla) tai 2,5mmol/l (ala VK), jos happoja ei ole ikinä mitattu?
 |
| Tulevat fysiologit/ valmentajat harjoittelemassa suoran testin tekemistä JKL:ssä viime viikolla |
Toinen väite epäsuoran testin riittävyydestä kynnysten
määrittämiseen kumoutuu oikeastaan jo tuossa edellä olevassa tekstissä, mutta
lisätään nyt vielä pikkuisen. Epäsuoraa testiä voidaan käyttää periaatteessa
kynnysmääritykseen silloin, kun testataan jo paljon testattua urheilijaa, eikä
hapenoton tietämisellä ole merkitystä. Tällöin voidaan kynnyksiä tarkastella
pelkän laktaatin avulla laktaattikäyrää tutkimalla. Tämä lisää kuitenkin
virhemahdollisuuksia (koska ei käytetä lisänä hengityskaasuja) ja voi antaa
karkeasti ottaen isohkonkin heiton kynnystehoissa. Itse siis suosittelisin
epäsuoraa testiä seurantatestiksi urheilijoille ja käyttötestiksi
kuntoilijoille.
 |
| Epäsuoran testin voi tehdä kotioloissakin... |
Viimeinen väite on kuultu viime vuosina pyöräilyssä yleistyneiden
tehomittareiden käyttäjältä. Voivatko kynnyssykkeet ja tehot sitten muuttua
kauden aikana? Vai onko sykkeet ja siten kynnykset aina samat? Eli siis
lisääntyykö vain teho tietyllä sykkeellä?
Vastaus on, että kyllä kynnyssykkeissä tapahtuu muutoksia harjoittelun johdosta ja samoin siis tapahtuu tehossa. Se millaiset muutokset tapahtuvat riippuu täysin tehdystä harjoittelusta ja siitä paljonko annetaan lepoaikaa ennen testipäivää. Eli jos joku ajaja käy kerran kahdessa vuodessa tekemässä kynnystestin laboratoriossa ja harjoittelee sen jälkeen vuosikaupalla pelkän wattimittarin mukaan, niin silloin ei välttämättä tapahdu parasta mahdollista kehitystä. Sinänsä kehitystä voi kyllä tapahtua…
Vastaus on, että kyllä kynnyssykkeissä tapahtuu muutoksia harjoittelun johdosta ja samoin siis tapahtuu tehossa. Se millaiset muutokset tapahtuvat riippuu täysin tehdystä harjoittelusta ja siitä paljonko annetaan lepoaikaa ennen testipäivää. Eli jos joku ajaja käy kerran kahdessa vuodessa tekemässä kynnystestin laboratoriossa ja harjoittelee sen jälkeen vuosikaupalla pelkän wattimittarin mukaan, niin silloin ei välttämättä tapahdu parasta mahdollista kehitystä. Sinänsä kehitystä voi kyllä tapahtua…
 |
| Suoratesti täytyy tehdä laboratoriossa... |
Loppuun laitan muistilistan tai ainakin ehdotukset siitä
mitä testitilanteessa olisi hyvä mitata urheilijalta. Perässä on tutkittua tietoa ammattilaistason huippupyöräilijöiltä
(tasamaan ajajat), niistä asioista joista tietoa löytyy (Sports
Med 2001; 31 (7): 479-487 0112-1642/01/0007-0479/$22.00/0).
-
VO2max määritetään suorassa testissä 74.4±3.0ml/kg/min
-
Maksimaalinen teho 461±39
W
-
Anaerobinen kynnys, tehot kynnyksellä 417±45
W
-
Aerobinen kynnys, tehot kynnyksellä 356±31
W
-
Rasvaprosentti 6,4
%
-
Pieni verenkuva Useita
muuttujia
-
Lihasten voimatasot (eri testipäivänä) Useita
eri liikkeitä testattu
-
Keskivartalon liikkuvuus ja voimatasot Useita
muuttujia
Iloisia testejä ja mukavaa harjoittelua toivottaa,
Timo
PS. Northforcelta tuli hiljattain myyntiin palautuspatukkaa yms. Maku on aika lailla Squeezyn patukan kaltainen, joten jos sellainen uppoaa, niin ei muuta kuin tilausta menemään...
 |
| Patukat saapuivat testiin Jyväskylään |
Noin se taisi sitten mennä :) Enemmän tuossa "väitteessä" 1 taisi kuitenkin olla kyse siitä, että mielestäni on typerää tuijottaa aina harjoitellessa orjallisesti sykettä (vaikka olisi testissä käynytkin ja tietäisi tarkat kynnykset). Syke ja tuntemukset kropassa kuitenkin heittelevät eri päivien välillä monista muuttujista johtuen ja myös eri lajien välillä on eroja sykekäyttäymisessä kuten hyvinkin tietänet. Eli mielestäni perstumaakin tarvitaan aikalailla, se tietääkö sillä sit lyönnilleen aerobisen kynnyksen ilman testejä on ainakin itelleni melko yhdentekevää. Ehkä joskus valaistun ja alan harjotteleen oikeesti. Kukin tyylillään ja tavoitteillaan. T: se yks kkct kuski
VastaaPoistaHienoa, että ainakin oman tiimin miehet lukevat blogia!
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa, ettei aina kannata katsoa orjallisesti sykkeitä tai vauhteja jollain tietyllä kynnyksellä. Mutta jos puhutaan urheilijasta ja tavoitteellisesta sellaisesta, niin silloin se kynnyksen tietäminen auttaa harjoittelemaan oikealla tavalla, ei liian hiljaa tai vähän liian kovaa. Yleensä ongelmana on juuri tuo vähän liian kovaa, silloin kun pitäisi mennä hivenen rauhallisemmin.
Ja toki eri lajien välillä on eroja sykkeissä (ja siten siis kynnyksissä), siksi puhuinkin tässä tekstissä ainoastaan pyöräillen tehtävästä testistä ja oletettavasti siis pyöräilijöille/ vast.
Kun valaistut, niin tiedät missä voit testin tehdä...:) tervetuloa!
Timo
Suosittelen tutustumaan tehomittariharjoitteluun lähemmin, esim. lukemalla Andrew Cogganin ja Hunter Allenin kirjan Training and Racing with Powermeter (http://www.amazon.com/Training-Racing-Power-Meter-Hunter/dp/1934030554).
VastaaPoistaMaailmalla edistyneiden pyörävalmentajien suuntaus on pois laboratoriotestaamisesta kenttätestaukseen tai oikeammin treenaamisen ja testaamisen yhdistämiseen ja esim. Brittien (se kansakunta, joka vähän niinkuin puhdisti pöydän olympialaisessa pyöräilyssä) urheiluinstituutin johtajan listalla 'Top 10 applications of sports physiology' (http://steveingham.blogspot.co.uk/2012/07/top-10-applications-no1-power-to.html) tehomittari komeilee ensimmäisenä, tässä pikku lainaus kirjoituksesta:
"In late November 2000, we met in a converted room at the very back of the Alsager campus of Manchester Metropolitan University. Some way into the pleasantries, that were coloured with statements of ‘humble surrounds’, I asked if they had a lab, “this is it” was the reply about essentially a converted student accommodation kitchen. Somewhat surprised, I couldn’t sense that this was the doorstep to a new world. So I asked if they had any wet chemistry or gas analysis kit, “none” was the response. “This is all the lab we need” and Pete reached up to a shelf and plopped on the table an SRM* (@SRMtraining) crank. The ensuing discussion about the validity of ‘physiological’ measures did more to rock my thoughts than anything before (except temporarily for 2 hours of my 4 year old life whilst watching Star Wars thinking it was a documentary) or since."
Hei
VastaaPoistaKiitos viestistäsi.
Olen joskus itse selaillut noita tehomittareiden kanssa harjoittelemiseen opastavia kirjoja, mutta en voi sanoa lukeneeni niitä. Selailin tuon linkittämäsi blogin läpi ja kyllähän se kaveri vaikuttaa ihan pätevältä ja kirjoittaa oikein kansantajuista tekstiä, jota on mukava lukea. Tehomittari oli nostettu ykköspaikalle urheiluun liittyvien metodien/ sovellusten joukossa, joka on tietty kova saavutus.
Jos itse ottaisin valmennukseen jonkun uuden urheilijan, niin en tyytyisi siihen, että urheilija ilmoittaisi harjoittelevansa pelkällä tehomittarilla ja sen tuottaman datan mukaan.
Perustan ajatukseni melkeinpä vain ja ainoastaan siihen, että silloin en saisi tietää niitä asioita, joita pyrkisin harjoittelusuunnitelmassani kehittämään.
Toki voisin ajattaa urheilijalla erilaisia testejä esim. kuuluisia 20min vetoja tai tunnin raastavan testin ja siitä johtaa jotain kaavaa käyttäen sen, että luultavasti silloin on saavutettu joku arvo, jonka mukaan nyt sitten voitaisiin harjoitella. Mutta eikös tämä nyt kuulosta epäsuoralta testaamiselta kotona? Kts. Wattbike-kuva yllä... Ehkä olen liian kapeakatseinen. Viime talvena sain kokeilla Polarin kehitysvaiheessa ollutta tehomittaussysteemiä ja kyllähän se vaikutti siltä, että se voisi motivoida lisää harjoitteluun. Ehkäpä perehdyn tässä talven aikana pikkuisen lisää tehomittareiden kanssa harjoitteluun ja etenkin siihen miten sitä perustellaan ja palaan sitten asiaan muuttuneine mielipiteineni... ?
Sitä ennen toivotan mukavia harjoitustunteja mittarin kanssa ja ilmankin!
Timo
Jos et vielä kirjaa lähde tilaamaan, niin esim. http://velodynamics2.webs.com/rcgtp1.pdf ja trainingpeaksin sivuilla esim. http://home.trainingpeaks.com/articles/cycling/what-is-threshold-power.aspx pääsee alkuun.
VastaaPoistaSe pointtihan, mitä esim. tuo brittiheppu toi esille on, että sen sijaan, että mittaat jotain epäsuoraa indikaattoria, kuten laktaattia ja testaaminen on rajoitettu lähinnä labraan, tehomittari mittaa suoraan intensiteettiä ja sitä, mikä ratkaisee. Ts. esim. suorituskyvyn kannalta teho maksimaalisella hapenotolla tai kynnyksellä on paljon merkityksellisempi, kuin itse hapenotto tai vaikka laktaattiarvo.
Et tarvitse mitään kaavaa kertomaan, etä suorituskyky on parantunut, jos teho testissä on parempi, kuin aiemmin. Ilman tehotietoa sen sijaan et voisi ihan täysin varmaksi sitä rasitustestillä sanoa. Ja mikä parasta, joka treeni ja kisa toimivat testinä.
En toki silti missään nimessä sano, etteikö labratestauksella olisi arvonsa ja oma paikkansa.
No niin, aletaan pääsemään asian ytimeen. Mielestäni on mahtavaa, että keskustelua syntyy! Tässähän saattaa oppia itsekin paljon uutta, mutta moni muukin lukija saattaa pohtia näitä samoja asioita, kuin sinä ja minä.
VastaaPoistaMietin tätä vastausta tuossa äsken kävelylenkillä ja päädyin siihen, että minun on nyt pakko kysyä miten voidaan määrittää oikeat kynnykset pelkän wattimittarin avulla, eli ilman ns. labramittauksia?
Kysyn kysymyksen siksi, että en yksinkertaisesti keksinyt kysymykseen vastausta. Miksi kysymykseen sitten pitäisi olla vastaus?
Siksi, että vaikka wattimittari mittaisi suoraan absoluuttista kampeen tuotettua tehoa( joka siis ratkaisee jossain tapauksissa voittajan), niin jotenkinhan on kynnystehot määritettävä?
Jos kynnykset määritetään ajamalla wattimittarin kanssa esim. 5s, 10s, 30s, 1min, 2min jne tehotiedot, niin silloinhan saadaan jonkinlaiset arvot urheilijalle. Ovatko nämä laskennalliset arvot oikeat ja ovatko ne riittävät?
Mielestäni urheilijan tapauksessa arvot eivät voi perustua laskennallisiin arvioihin kynnyksistä, vaan ainoastaan mitattuun arvoon.
Kun arvot on esim. joulukuussa mitattu (labratestillä), niin sen jälkeen urheilija voi esim. 4kk treenata suunnilleen siinä uskossa wattimittarin kanssa, että kynnykset ovat aika lähellä oikein. Sen jälkeen olisi jälleen käytävä testissä varmistumassa kehityksestä ja jatkettava sitten taas wattimittarin kanssa ajelua uusilla kynnysarvoilla(toivottavasti paremmilla).
Ymmärrän pointin ja sen näkökannan, että suorituskyky on parempi, jos urheilija tuottaa enemmän tehoa jossain tietyssä testissä. OK, hänen tehoarvonsa ovat parantuneet, mutta onko urheilija silloin kunnossa? Treenaako urheilija silloin oikeilla kynnyksillä ja kehittääkö hän niitä ominaisuuksia, joita on tarkoitus ja tarpeen kehittää? Onko hän treenannut tuottaakseen mahdollisimman paljon watteja?
Minun pointtini siis on, että wattimittari on uskoakseni todella hyvä apu urheilijalle harjoittelun seurantaan ja analysointiin. MUTTA, se toimii nähdäkseni vain silloin, kun urheilija todella tietää, miksi hänen on tänään tarpeen tehdä harjoitus esim. 370W tehoilla, eikä 390W tehoilla. Tuo tieto voidaan saada summittaisesti oikeaksi käyttämällä pelkkää wattimittaria, mutta mielestäni se kannattaisi varmentaa labrassa.
Wattimittari maksaa noin 1000e ja yksi analysoitu labratesti reippaan sata euroa, joten ainakin harkintaan kannattaa laittaa se ylimääräisen satasen laittaminen mittarin ostamisen yhteydessä...
Palataan taas asiaan, kun ehdit (ja saa muutkin osallistua!).
Timo
Ehdottomasti samaa mieltä, että on tosi hienoa, jos saadaan viritettyä tästä keskustelua ja vaihdettua ajatuksia, toivon mukaan sivistäen toisiamme.
VastaaPoistaMinun vastaukseni tuohon kysymykseesi kynnysten määrittelystä ja harjoitusintenstiteetistä:
1. Fysiologisesti ei ole olemassa kynnyksiä, vaan kyse on sovinnaisista määrittelyistä. (esim. OBLA kiinteä 4mmol, LT lepotaso + 1mmol, DMax graafisesti laktaattikäyrästä, jne). Vaikkakin IAT ja MLSS pyrkivät tunnistamaan maksimaalisen intensiteetin,jossa netto anaerobinen energiantuotanto on nolla (ts. anaerobista kapasiteettia ei kuluteta), niin ei tuossa kohdassa silti tapahdu mitään varsinaista niksnaks-muutosta solutasolla.
Käytetyimmässä tai ainakin tunnetuimmassa tehomittariharjoittelusysteemissä (aika paha sana) harjoitusaluekuvaukset on suhteutettu ns. Functional Threshold Poweriin (FTP), joka tarkoittaa maksimaalista tehoa noin tunnin mittaisesta suorituksesta ja on erittäin lähellä tehoa anaerobisella kynnyksellä.
2. Ei ole olemassa maagista harjoitusaluetta, jossa watin tai sydämenlyönnin tarkkuudella harjoittelu tuottaisi parempaa tulosta, kuin vähän korkeampi tai vähän matalampi teho.
Etenkin, kun puhutaan vauhtikestävyyden harjoittelusta, harjoitusalue on tosi laaja ja noin karkeasti harjoitusintensiteetti on funktio käytössä olevasta ajasta, jotta saadaan rakennettua riittävä treenivolyymi. Ts. jos on rajattomasti treeniaikaa käytettävissä, voi treenata matalalla intensiteetillä ja rakentaa todennäköisesti korkeampi volyymi, mutta jos käytössä on rajoitettu määrä treeniaikaa (duunin, koulun, perheen, jne raskauttamana), niin intensiteetin on vastaavasti oltava korkeampi, jotta saadaan riittävä treenivolyymi.
Jos testaaminen tehdään niin, että testaus heijastelee kilpailun vaatimuksia (mikä tietenkin parhaiten selviää analysoimalla nimenomaan kilpailujen tehotiedostoja), niin silloin tehon paraneminen ko. testeissä ilman muuta kertoo siitä, että juuri tärkeät ominaisuudet ovat kehittyneet. Ts. esim. maantiepyöräilujän tärkeimmät ominaisuudet vauhtikestävyys, 20-60min mittainen testi, anaerobinen energian tuotanto ja -kapasiteetti esim. 30-90sek testi, kirikyky 5-10sek testi. Lisäksi, kuten sanottua, jokainen kerta, kun pyörän selkään hypätään, on potentiaalinen testi (ei tietenkään tarkoita, että joka kerran ajettaisiin maksimaalisesti)
Hei jälleen!
VastaaPoistaAloitan tuosta OBLA:sta, joka ei varsinaisesti ole anaerobinen kynnys, vaan periaatteessa tutkimuksia yhtenäistävä ajatus siitä, että on sovittu sen olevan se 4mmol/l. Anaerobinen kynnyshän ei siis ole välttämättä juuri tuo, mutta se helpottaa noiden tutkimuksien lukemista.
Mielestäni olisi oleellista tietää (urheilijan kohdalla) mahdollisimman tarkasti oma anaerobinen kynnys. Tämä siksi, että harjoittelua suoritettaisiin mahdollisimman oikealla syke/tehoalueella.
Tein tässä viime aikoina erään suoran testin eräälle urheilijalle, jolla laskennallisessa ja mitatussa kynnyksessä ja tehoilla kynnyksissä oli todella suuri ero. Hapenotossa esimerkiksi eroa oli yli 10ml/kg/min, tämä tarkoittaisi sitä, että jos urheilija olisi harjoitellut laskennallisen kaavan mukaan, niin hänen harjoittelualueensa olisivat olleet ns. väärät.
Väärä on ehkä huono sana, mutta sanotaan näin, että urheilijan tunnit ovat kortilla. Siksi, että harjoittelua ei voi tehdä siten, kuin kuntoilijat voivat. Kaikilla harjoituksilla olisi hyvä olla tarkoitus ja siksi harjoitustehot/sykkeet olisi hyvä olla mahdollisimman tarkasti tiedossa.
Mainitsit, että ei ole olennaista kyttäillä sykkeitä sykkeen tai tehoja watin tarkkuudella. Totta, ei niin. Mutta painottaisin edelleen, että eri harjoitustehoilla/sykkeillä voidaan saada lihastasolla, solutasolla, verisuonituksessa, hormonien erityksessä, energiametaboliassa jne. erilaisia muutoksia, joihin totta kai kannattaa pyrkiä vaikuttamaan mahdollisimman optimaalisimmalla tavalla. Optimaalisin tapa ei ole missään nimessä ajaa nenä kiinni wattimittarissa tai sykemittarissa, mutta jotain kättä pidempää tietoa olisi hyvä olla olemassa.
Loppuun tosiaan totean saman, kuin sinäkin. Ihan vain muistutukseksi meille kaikille, että kovin ei ole se, joka treenaa eniten tai koviten, vaan se joka voittaa kisat.
Timo
Tarkennan vielä vähän tehoharjoittelun perusajatusta. Testin lopputulos ja siitä johdetut harjoitusalueet ovat vain ohjeellisia ja enemmän kuvaustarkoituksessa, kuin harjoitusta määrittävässä tarkoituksessa tehtyjä. Vaikka ne saattavat toimia esim. intervalliharjoittelun tehon lähtöpisteenä, niin harjoittelu on jatkuvasti itseään korjaava prosessi siten, että jos valittu lähtöteho on liian korkea, eikä harjoitusta saada suoritettua, seuraavalla kerralla tiputetaan hieman tehoa. Mikäli harjoitus alkaa tuntumaan liian helpolta, nostetaan seuraavan kerran tehoa.
VastaaPoistaTähän yhdistettynä ajatus, että harjoitus tehdään sellaisella teholla, että siitä palautuu riittävästi seuraavaan suunniteltuun harjoitukseen.
Harjoitus ja sen seuranta on siis jatkuvasti itseään korjaava prosessi.
Se, minkälaisia harjoitteita ja milloin tehdään, on tietenkin ihan normaali valmennuksellinen kysymys ja olen ehdottomasti samaa mieltä, että ainakin suurimmalla osalla (kilpailijan) harjoituksista pitäisi olla tarkoitus.
check out this unn website, www.unn.edu.ng
VastaaPoista