Lihapulla rintheessä, Saariselkä MTB Weekend

Koska Helsinkiläisten maailmankuvan mukaan Pohjois- Suomi alkaa suunnilleen kehäteiden kohdalta, niin minäkin päätin sitten osallistua P-SM kilpailuihin, eli siis Pohjois- Suomen maastomestaruuskilpailuihin Saariselällä, onhan Lappeenranta jo täyttä periferiaa poroineen, ainakin Helsingistä katsottuna…
Pakkailin kiesin täyteen erilaista romua, renkaita, pumppuja, kenkiä, urheilujuomaa ja sitten suuntasin keulan vielä pikkuisen pohjoisemmaksi, kohti Saariselkää.

Pihamaalla ajoneuvo pakattuna

Päivän ajeltuani pääsin jo Lapin rajalla sijaitsevalle Rovaniemelle ja sain majoittua paikallisten lappalaisten viileässä kodassa… Tai asunto se oli, mutta ”koska meillä on täällä helle (ulkona oli +11c), niin pidämme ikkunaa auki yötä päivää…” Rovaniemellä menikin rattoisasti pari päivää kuunnellen pohjoisen kansan villejä arkielämän selviytymistarinoita ja tulipa samalla taas koluttua Ounasvaaran huippuhienoja polkuja ristiin ja rastiin.

Reittikartta XCO- kilpailusta

Saariselälle suuntasin huoltajan työviikon loputtua perjantaina, jotta ehdin tutustua XCO- reittiin jo perjantaina illalla, reitti olikin varsin mielenkiintoinen. Periaatteessa melkein, kuin oikea XC-rata, mutta laskut olivat hivenen helpompia, kuin aikaisemmin ajamissani XC- kilpailuissa.


Lauantaina aamupäivällä aurinko helli osallistujia ja lämpötilakin kohosi pohjoisen hellelukemiin, eli yli +16 asteen, joten mukava oli kilpailuun startata. Mukaan olisi mahtunut enemmänkin osallistujia, mutta onneksi laatu korvasi määrän. Olinhan mukana Kangaskokko, Venäjän pohjoisen alueen mestari XC:ssä, sekä muutama hiihtäjä. Kilpailun ensimmäinen ratkaisu tapahtui ensimmäisessä nousussa, missä Venäjän edustaja hyökkäsi apinan raivolla ja katkaisi kaikessa tohinassa ketjunsa… Mukana kärjessä oli siis Juha Kangaskokko, minä ja Idströmin Reima. Reitin ainoassa haasteellisemmassa alamäessä Juha onnistui saamaan ratkaisevan eron minuun ja minä taas pystyin tiputtamaan Reiman ylämäessä, joten maalissa erot olivat niukat mutta kuitenkin selvät. Tiukka rypistys tuollainen 15km, 350 nousumetriä ja 42min kestävä kilpailu.

XCO- kilpailun nousuja

Lauantai menikin sitten suuressa Olympiahuumassa television ääressä ja en tietenkään tarkoita säälittäviä keihäskarnevaaleja mahtavine 65m heittoineen, vaan asiaan kuuluvaa naisten XCO- kilpailua!

Matkalla palkintojen jakoon

 Sunnuntaina oli luvassa viikonlopun urheilullinen kohokohta, eli siis Saariselän XC- maraton, jossa luvassa oli 75km ja noin 1500 nousumetriä höystettynä Lapin kivikoilla.
Olen kerran kilpaillut aikaisemmin Luostolla maratonkilpailussa ja se kilpailu oli huonoimmalla reitillä ikinä, joten pikkuisen pelkäsin mitä tämä reitti tulisi tarjoamaan…

Sunnuntain baanat

Starttiviivalle oli saatu muutama ajaja lisää, mutta ensimmäisen pitkän nousun päällä mukana oli enää edellisestä päivästä tutut kasvot. Venäläinen purki edellisen päivän pettymystään ja hyökkäsi nousuihin, Juha taas vastasi alamäkien tykityksestä, joten itselleni jäi rooli kärsiä sekä ylämäessä, että alamäessä ja tasaistahan tuolla reitillä ei tietenkään ollut. Kovavauhtisessa alamäessä kivisellä polulla tippui juomapullokin jonnekin tunturien keskelle, onneksi huoltajani oli hereillä ja sain kierroksen puolessa välissä uuden juomapullon kivikoissa lentäneen pullon tilalle.

Ensimmäisen nousun päälle nousemassa

 Ensimmäisen kierroksen loppupuolella oli möykkyistä pehmeäpohjaista polkua, jossa venäläinen Denis raivosi ylämäessä ja vain Juha pystyi seuraamaan. Toinen kierros menikin siis yksinään kivenlohkareilla pomppiessa, joten eroa kärkeen pääsi syntymään muutamia minuutteja, Juha oli kuulema ratkaissut kärjenvälisen kilpailun samalla pehmeällä polulla ”ajamalla omaa tasaista vauhtia”, jolloin Denis oli joutunut taipumaan.
Voitto siis Juhalle, Denis seuraavana ja minä kolmantena.

Reitti ei onneksi ollut yhtä karmea kokemus, kuin Luoston poluton maastokilpailu, vaan Saariselälle oli saatu kerättyä pienempää ja isompaa polkua (lue: kivikkoisempaa ja vähän vähemmän kivikkoista), metsäautotietä ja hiihtolatujen pohjia. Jos kilpailu järjestetään ensi vuonna, niin toivoisin vielä pikkuisen aktiivisempaa markkinointia, jotta meitä ” Etelä- Lapissa” asuvia saadaan mukaan Pohjois- Suomen mestaruuskilpailuihin oikein suuremmalla joukolla!

Maratonin seremoniat

 Reissu lukuina:

- 2133 ajettua kilometriä Passatin mittariin
- 158e polttoaineisiin
- 112e majoitukseen
- 90 kilpailukilometriä pyörällä
- 60 e osallistumismaksuihin
- 27 kupillista kahvia
- 9 tuntia Lontoon kisojen seuraamista
- 5 yötä melkein saamelaisten seurassa
- 2 Buffia palkinnoksi
- 1 hajonnut etuvaihtaja
- 1 rullakebab
- 1 nähty kolari (karavaanarilta oli kärry jatkanut matkaa toiseen suuntaan auton kanssa…)

Kauas on pitkä matka, mutta kaukana on hauskempaa!

Timo