Pieni blogikirjoitus lienee paikallaan syksyn hiljaiselon
jälkeen.
Fillarifoorumilla, tuolla kaikkien pyöräilijöiden kehdossa, käydään armotonta vääntöä siitä, että mikä seura vahvistuu mitenkin tulevalle kaudelle. En ota asiaan vielä sen suuremmin kantaa, mutta voihan noita meidän tiimin facebook- sivuja tutkailla ja katsella kuvia… Ihan vaan ensinälkään…
Fillarifoorumilla, tuolla kaikkien pyöräilijöiden kehdossa, käydään armotonta vääntöä siitä, että mikä seura vahvistuu mitenkin tulevalle kaudelle. En ota asiaan vielä sen suuremmin kantaa, mutta voihan noita meidän tiimin facebook- sivuja tutkailla ja katsella kuvia… Ihan vaan ensinälkään…
Ajattelin kirjoittaa pienen tarinan tiimin leiristä Vuokatissa
menneenä viikonloppuna.
Tiimi kokoontui Vuokattiin lähes kaikella voimallaan ja ohjelmaan oli suunniteltu kolme napakkaa harjoituspäivää.
Oma matkani alkoi tiimin pääkalloajoneuvon (kts. kuva) takakontissa ja sujui hyvin siihen saakka, kunnes ilta alkoi pimetä ja havaitsimme yhteen ääneen, että mahtavassa autossa ei muuten pelaa pitkät valot. Täällä pikkuisen pohjoisemmassa ei noita teitä valaista yhtä suurella tarmolla, kuin etelässä, joten pimeässä matkattiin. Pimeyttä korostaakseen myös pääkalloajoneuvon etulyhdyt oli teipattu tummennuskalvolla, ihan vaan pimeyden maksimoimiseksi…
Tiimi kokoontui Vuokattiin lähes kaikella voimallaan ja ohjelmaan oli suunniteltu kolme napakkaa harjoituspäivää.
Oma matkani alkoi tiimin pääkalloajoneuvon (kts. kuva) takakontissa ja sujui hyvin siihen saakka, kunnes ilta alkoi pimetä ja havaitsimme yhteen ääneen, että mahtavassa autossa ei muuten pelaa pitkät valot. Täällä pikkuisen pohjoisemmassa ei noita teitä valaista yhtä suurella tarmolla, kuin etelässä, joten pimeässä matkattiin. Pimeyttä korostaakseen myös pääkalloajoneuvon etulyhdyt oli teipattu tummennuskalvolla, ihan vaan pimeyden maksimoimiseksi…
 |
| Pikkupakkasessa sumenee |
Perjantaina aamulla koko porukka oli yhdessä kasassa ja oli aika polkaista leiri käyntiin. Ohjelmassa oli asiaan kuuluvasti tutustuminen Talvivaaraan, kun kerran osavuosikatsauskin sattui samalle päivälle. Käytiin siis katsastamassa tilukset ja päivittämässä kuka omistaa minkäkin verran mistäkin altaasta. Vähiin oli huvenneet omistukset ja pahaltahan siellä näytti, mutta lenkkiä tuli ajettua ylös ja alas.
Välipalakilpailuna vetäistiin tietty kerran krossirata ympäri, jossa allekirjoittanut korjasi potin (en tiedä pitääkö huolestua, kun nastarenkailla viedään?) selkeällä 50 sentin marginaalilla Tuomakseen. Loppulenkki sitten tultiin enemmän ja vähemmän rauhassa, kun tiimin nopein otti pienen sprinttikilpailun ja onnistui saamaan takavaihtajan suunnilleen kolmeen eri osaan. Hätä ei ollut tämännäköinen ja nyt on sitten aloitettu valmistautuminen ratakilpailuihinkin, kun Saku sai veivata yksivaihteisella viimeiset 20km…
 |
| Crossikisa kesken lenkin sai koneet kuumenemaan |
Iltapäivällä jatkettiin tietty treenaamista ja käytiin
jokaisen hiihtäjän lempiharjoitus, eli sauvarinne Vuokatin mukavan pehmeässä
hiekkamäessä. Ennätysaikoja kirjailtiin useamman kaverin toimesta… Iltaa vietettiin hartaissa tunnelmissa
Vuokatinhovissa, Stefu taisi nukahtaa ensimmäisenä ja muut sitten vuorostaan
perässä.
 |
| Mies ja viikset |
Lauantaina aamulla oli ohjelmassa jotain täysin muuta, joka
paljastui vasta paikalle saavuttuamme. Pari tehokasta jumppatuntia sai hien
lentämään ja mukana olleet neitokaiset pidättämään naurua.
Pyöräilyssä
rytmitaju ei ole kovin vaikeaa, kampi alas ja toinen ylös, mutta bodyattackin
tanssiliikkeet oli yhtä aikaa suoritettuna suunnilleen: ”hyppy, pomppu, käden
heilautus, taputus ja hymy”.
Hauskaa oli ja uskoisin, että kerrankin myös ohjaajalla oli hauskaa!
Hauskaa oli ja uskoisin, että kerrankin myös ohjaajalla oli hauskaa!
 |
| Pyöräilijän lookki jumppatunnilla! |
Illalla oli jälleen ohjelmassa rentoa kisailua, kun ajoimme
Vuokatissa krossikisaa. Myöhemmin
illalla toistimme edellisen illan ohjelman, eli rentouduimme ja valmistauduimme
sunnuntain urakkaan.
Sunnuntaina ohjelmassa oli pitkä peruskuntoharjoitus, joka kelistä johtuen toteutettiin sauvalenkkinä Vuokatin rinteillä. Ennen lenkkiä tietty pikkuisen selvitettiin tiimin kuskien kuntoa mittaamalla mm. rasvaprosentit, jotta tiimin valmennusjohto voi seurata kuskien tasaista kehittymistä koko pitkän harjoituskauden aikana. Prosenteista en sano sen enempää, kuin että kukaan ei vielä ollut alle 5 % kunnossa. Siitä syystä sauvalenkillä tunteja siis kertyi ja puhetta piisasi.
Puheet hiljenivät kotiin lähtiessämme, kun pääkalloajoneuvon akku tyhjentyi yön aikana ja auto ei startannut. Annoimme sähköä oikein huolella ja saimme kipon käyntiin, mutta samalla pimeni loputkin valot... Ajeltiin sitten kylmin ilmein Kuopioon asti pimeällä pääkalloautolla, kunnes ilta oli jo niin pimeä, että enää ei nähty mitään. Pikku asennuspuuhat siis käyntiin ja saatiin valot pelaamaan...
 |
| Pääkallokipon valot pelaa jo melkein, parkit syttyi jo! Loppumatkan Kalle piti polkupyörän valoa ikkunasta ulkona, nyt kaikki tiedämme miksi polkupyörässä kuuluu olla supertehokkaat valot! |
Ja palatakseni siihen tekstin alkuun ja fillarifoorumin
huhuketjuun, niin saattaahan se olla, että meilläkin on vielä sanamme
sanottavana?
Mukavaa loppusyksyä kaikille!
Muistakaa myös hiihtää, niin ei mene koko kroppa jumiin pyöräilystä…
Timo
Muistakaa myös hiihtää, niin ei mene koko kroppa jumiin pyöräilystä…
Timo
kuinka paljon pyöräiljät yleensä hiihtää talvella? verrattuna siis ihan lajitreenniin, tuleeko määriä paljon enemmän suksilla vai ei? teettekö muuta oheistreeniä tms esim käyttekö useamminkin bodyattackissa tai vastaavissa? :D
VastaaPoistaHei
PoistaKiitos kysymyksestäsi, on mukavaa kun ihmiset kyselee asioista ja saadaan vaihtaa ajatuksia harjoittelusta ja muutoinkin.
Jos ajatellaan yleisesti sitä paljonko pyöräilijät hiihtävät talven harjoituksista, niin Suomessa tilanne on se, että luultavasti merkittävän osan harjoittelustaan.
Omalta kohdaltani voisin todeta, että hiihtämällä tulee pääosa harjoittelusta tehtyä joulukuusta helmikuulle. Olen itse kokenut hiihdon hyvänä lajina, koska sillä voi tehokkaasti rasittaa lihaksistoa, joka pyöräilyssä rasittuu varsin yksipuolisesti. Lisäksi hapenottoa on helppo harjoitella hiihtämällä.
Toki myönnän, että jos pyöräilijälle hiihto olisi maailman paras laji, niin kaikki ammattilaiset luultavasti tulisivat jo ensilumenladuille suksimaan, mutta harva täällä Albertoa on nähnyt laduilla...Elämme kuitenkin pohjoisessa ja kelit on mitä on ja siksi se hiihto on lajina varsin hyvin pyöräilijälle sopiva.
Oheisharjoittelusta todettakoon, että en ole kuullut yhdestäkään urheilijasta, joka olisi tehnyt huonon suorituksen sen vuoksi, että olisi ollut liian kovassa kunnossa (siis esim. vartalon lihaskunto), mutta useammankin selityksen olen kuullut, että jalan tai selän lihakset pettivät ja siksi suoritus oli heikompi, kuin oli tarkoitus.
Tästä siis voidaan johtaa päätelmä, että oma mielipiteeni on se, että kuntoilijan ja urheilijan säännölliseen harjoitteluun tulisi kuulua lihashuolto ja sen aktiivinen kehittäminen jumpissa tai puhtaasti kuntosalilla.
Monessa liikkeessä esimerkiksi vatsalihakset ja selkälihakset pitävät vartalon stabiilina ja sallivat urheilijan jalkojen ja käsien tuottaa oikeanlaisen väännön tankoon ja kampiin -> kovempi teho ja vähemmän hukattua energiaa!
Loppuun vielä käytännön paljastus, leirillä juteltiin paljonkin juuri tästä lihaskunto/ oheisharjoittelusta ja useampi kaveri totesi posket punoittaen, että bodypumpin jälkeen löytyi uusia lihaksia...
Niin ja kävihän Tuomas tässä viikko pari sitten hölkkäämässä puolimaratonilla mitaleille, joten kai sekin jonkinlaista oheisharjoittelua on. Vaikka mies kirjoittikin tekstiviestissä, että muutama lenkki olisi saanut olla (enemmän) juoksua alla ennen kisaa :)
En tiedä vastasinko lainkaan lopulta kysymykseesi, mutta tulipahan kirjoitettua useampi rivi asiaa.
Timo
Kiva kun vastasit. Tuo puolimaraton kuulosti erityisen hyvältä :) Mutta olet oikeassa, itse olin aiemmin sillä linjalla että "juoksijat tehdään juoksemalla" mutta nyt ajattelen niin että muita lajeja hyväksi käyttämällä saa lisättyä treenimääriä ja kuten sanoit pysyy paremmassa kunnossa kun ei lantion/selän/vatsan pito petä kesken lajisuorituksen.
PoistaPuhuin myös vähän aikaa sitten erään suomalaisen ammattilaispyöräilijän kanssa juuri voimaharjoittelusta ja sain sen käsityksen että hän itse kokee siitä olevan hyötyä sekä terveydelle että ehkä myös itse suoritukselle. Välillä kannattaa teidän pyöräiljöidenkin nousta sieltä satulasta pois, ojentaa kroppa suoraksi ja tehdä jotain ihan muuta, vaikka sitten sitä bodyattackia (tai tankotanssia :D)...
-juoksija
Hei
PoistaTottakai pyrimme vastaamaan kommentteihin parhaimman mukaan. Joskus vastaaminen toki pikkuisen venyy, kuten eilen kun olin vetämässä liikuntapäivää Kouvolassa ja ehdin vasta illalla koneen ääreen :)
Kun puheeksi tuli tuo juoksu, niin on vaikea malttaa mieltä ja olla kommentoimatta, että jostain syystä en tunne yhtään tervettä juoksijaa. Terveellä tarkoitan sellaista, jolla ei olisi alkavaa tai hoidettua vakavampaa rasitusvammaa jaloissa.
Siksi etenkin juoksijalle saattaisi tehdä oikeinkin hyvää korvata osa harjoittelusta esim. hiihtämällä, jolloin törmäysvoimat eivät olisi niin kovia ja sitten varsinaiset juoksuharjoitukset saattaisivat riittää kuitenkin pitämään yllä juoksutuntumaa.
Olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä, että monelle kuntoilijalle ja ammattilaiselle (niillä asia yleensä on kunnossa valmennuksesta johtuen) tekee erittäin hyvää käydä salilla vahvistamassa ruotoa, olipa kyse juoksijasta tai pyöräilijästä.
Seuraavalle leirille pitääkin vinkata tiimin leiriohjelman suunnittelijoille tankotanssista! Otin videokuvaa tuosta meidän Bodyattackista ja sekin on niin hauskaa katsottavaa, että tiimiläisten tankotanssi menisi varmaan suoraan "hilpeimmät kotivideot top-10:iin"
Loppuun paljastan, että jonkun vuoden olen seurannut Nina Chydeniuksen blogia ja lähinnä jännittänyt sitä milloin hän lopullisesti intoutuu vaihtamaan lajia esimerkiksi triathloniin. Ihmiselle, joka on huippuinnokas harjoittelija voisi sopia mahtavasti laji, jossa saa aamuharjoituksessa rasittaa itseään yhdessä lajssa ja illalla harjoitella toista lajia ilman että tarvitsisi pelätä rasitusvammaa...Viimeisimmän blogikirjoituksen mukaan hän nyt sitten kuitenkin taitaa jatkaa juoksulinjalla vielä tämän talven...Eli vaikka me tässä blogissa kirjoittavat olemmekin pääasiassa pyöräilijöitä, niin enemmän ja vähemmän me seuraamme muitakin lajeja ja niiden urheilijoita.
Mukavia hiihto ja juoksukilometrejä toivottaen,
Timo
Pakko kommentoida tuota viimeistä...Tunnen Ninan ja olen itsekin viimeiset vuodet lukenut hänen blogiaan. Olen samaa mieltä siinä että harjoitusmäärien lisäys ja samalla rasitusvammojen välttäminen kieltämättä varmasti houkuttaa moniakin, ja siihen tarkoitukseen muiden lajien mukaan ottaminen mahdollistaa suuremmat treenimäärät ja ehkä jopa ehjemmät jalat.
VastaaPoistaMUTTA, tiedän myös sen että suuret treenimäärät innostavat monia harjoittelemaan enemmän ja enemmän (varsinkin jos paikat kestävät mitä ne tekevätkin monilajiharjoittelulla) ja vaikka jalat kestäisivätkin saattaa keho silti kuormittua liikaa ja urheilija ajautua ylikuormitukseen. Vai...?
Ninakin taisi jossain siinä rajoilla käydä, mutta selvisi onneksi parin viikon levolla. Pahimmillaan tuo ylikunto on kyllä monta kertaa ikävämpi kuin rasitusvammat (mitkä nekin toki ottaa päähän melkoisesti)... Innokkaan treenaajan "pelastuksesi" saattaa koitua se, että kun treenaa liikaa niin vaikka sitten jalkaan tulee rasitusmurtuma, mikä on kehon tapa kertoa että nyt mentiin yli sen kestokyvyn. Lajeja vaihtelemalla on liika kuormitus vaikeampaa havainnoida (juu myönnän että eri lajeja vaihtelemalla voi saada hieman lisättyä kehon sietokykyä kun edes vähän eri lihakset ovat töissä eri suhteissa riippuen siitä ollaanko suksilla vai juostaanko, uidaanko jne..mutta SILTI).
Ei se määrä vaan se laatu...:)