Ajajaesittelyssä Tuomas Lensu

MINÄ:

- Tuomas Lensu

- syntynyt -82  

- kotoisin Lappeenrannasta

- asuu Tampereella

- tykkää punkrockista ja monista muista siisteistä pienistä suurista jutuista

- rakastaa elämää ja uusia haasteita

 TAUSTAA:

Pyöräilyä olen harrastanut aktiivisemmin vasta viimeiset neljä vuotta. Varsinaista aiempaa (kilpa)urheilutaustaa minulla ei ole, vaikka lapsena olenkin liikkunut paljon ja monipuolisesti. ”Urheilu-uran” kannalta ehkä otollisimmat ikävuodet 14-22 tuli käytännössä touhuttua muiden kuin urheilullisten aktiviteettien parissa, satunnaista lumilautailua ja punttien nostelua lukuun ottamatta. Reilu parikymppisenä innostuin kohottamaan hieman säännöllisemmin heikohkoksi livahtanutta kuntoani käymällä punttisalilla sekä epäsäännöllisellä hölkkäilyllä. Aloin myös ajaa 12 kilometrin työmatkaani hybridipyörällä. Keväällä 2008 kunnon kohennuttua ja ajamisen tuntuessa hauskalta halusin entistä nopeamman pyörän ja hommasinkin ensimmäisen maantiepyöräni käytettynä paikallisesta pyöräliikkeestä. Ensimmäisenä maantiekesänä tuli vain ajeltua satunnaisesti hyvillä keleillä, paikallisen pyöräseuran porukkalenkeille en vielä tässä vaiheessa rohjennut mukaan. Syksyllä vierailin jälleen samaisessa pyöräliikkeessä ja innostuin päivittämään 400e:llä ostamani vanhan täysalumiinisen Rossanon hieman veikeämpään peliin, joka sekin on jo tätä nykyä päässyt toimittamaan trainerikiduttimen virkaa. Jo ensimmäisenä talvena innostuin hommaamaan trainerin ja rullat, joita kulutinkin yllättävän ahkerasti hiihdon ja kuntosaliharjoittelun ohessa. Kilpaillut tai saati niihin osallistuminen eivät vielä tässä vaiheessa käyneet edes mielessä. Talven aikana tutustuin kuntosalilla erääseen paikalliseen pyöräharrastajaan, jonka kanssa uskaltauduin heti lumien sulettua ensimmäiselle yhteislenkille keväällä 2009. Kyseisestä lenkistä jäi sen verran positiiviset fiilikset, että jo parin viikon päästä menin mukaan Lappeenrannan pyöräilijöiden yhteismaantielenkille, mukana pysyminen korkeista sykkeistä huolimatta lisäsi intoa entisestään. Ensimmäinen maastopyörä tuli hommattua talvella 08-09 ja myös työmatkahybridi vaihtui cyclocrossariin. Tutustuin lisäksi paremmin paikallisiin harrastajiin, joilta sain vinkkejä niin kalustoa kuin harjoitteluakin koskien.

Talven aikana lueskelin paljon kirjallisuutta pyöräilystä ja muista kestävyyslajeista, ja innostukseni vain kasvoi entisestään. Talvella ja etenkin kevään koittaessa tuli ajettua innostuksissaan näin jälkikäteen ajateltua aivan kohtuuttomia määriä ja tehoja aikaisempaan liikuntataustaani nähden. Tein lisäksi samaan aikaan epäsäännöllistä ja raskasta 3-vuorotyötä, joten välillä meinasi väsymys painaa ihan tosissaan. Ajoittaisesta väsymyksestä huolimatta into pyörällä ajamista kohtaan ei kuitenkaan missään vaiheessa laantunut, sillä enhän innoissani edes ajatellut väsymyksen johtuvan vain liiasta ajamisesta yhdistettynä muuten epäsäännölliseen elämänrytmiin. Nykyään olen onneksi oppinut suhtautumaan ajamiseen hieman järkevämmin, vaikka into on edelleen vähintäänkin yhtä kova. Kilpaileminen tuli mieleen ensimmäistä kertaa kesällä 2009, kun huomasin kykeneväni ajelemaan kisoissa käyvien kanssa samoilla lenkeillä enkä ollut kovempienkaan lenkkien jälkeen aivan rikki. Päätin osallistua maastopyörälläni Jyväskylässä pidettävään Laajavuoren XCM kisaan. En tiennyt yhtään mitä odottaa ja vaikka lähdin hakemaan kisasta vain kokemusta, oli jännitys silti kova kun numerolappu laitettiin kiinni. Edellisestä kertaa sai hakea ala-asteen koulujen välisistä hiihtokisoista asti, heh. Maalissa fiilis olikin yllättäen aivan loistava, vaikkei ajaessa vielä siltä tuntunutkaan. Samana kesänä ajoin myös Finlandia Mtb:n lyhyen matkan ja osallistuin maantiekuntoajoista Puruveden ympäripyöräilyyn ja Tour de Helsinkiin. Kummassakin onnistuin pääsemään pääjoukossa maaliin hyvävoimaisena. Lisäksi sätkin paikallisen kymppitempon maantiepyörälläni 15 minuutin korville. Ei maita mullistavaa, mutta yhden kesän pyöräilleelle ja ilman urheilutaustaa aikuisiällä aloittaneelle tulos, joka sai harkitsemaan lisenssin hommaamista seuraavalle kesälle.

Syksyllä 2009 muutin Tampereelle ja aloitin päivätyöt. Tänä talvena hankin lisenssin ja yritin harjoitella sen mitä ehdin ja jaksoin. Kesällä 2010 ajoin kilpa –luokassa jokusen maantiestartin. Lisäksi kävin parissa kuntoajossa Suomessa ja Virossa. Fiilikset kisoista olivat erittäin hyvät ja homma tuntui kaikin puolin hauskalta. Ensimmäinen kesä meni kuitenkin lähinnä mukana roikkuessa ja opiskellessa maantiepyöräilyn saloja. Kaudella 2011 kiersin aktiivisesti maantiecupia edelleen kilpa –luokassa. Jonkunlaista tulostakin alkoi hiljalleen syntyä ja kausi loppuikin maantiecupin voittoon ja elite –luokkaan nousemiseen, jonka seurauksena motivaatio talven treeneihin oli/on kova. 

Pyrin harjoittelemaan suhteellisen monipuolisesti ja talviaikaan hyödynnän myös muita lajeja monipuolisuuden takaamiseksi sekä mielen pitämiseksi virkeänä. Treeneistä pidän eniten paritempo/joukkuevedoista sekä pitkistä lenkeistä hyvässä seurassa niin maastossa kuin maantielläkin. Varsinaisia ”innokkitreenejä” minulla ei ole, vaan hyvänä päivänä mikä tahansa maittaa. Pidän myös talviaikaan sisällä trainerillä tehtävistä kovemmista vedoista/spinning –ohjelmista. Kuitenkin pyrin pääosin harjoittelemaan ulkona kelistä riippumatta, eri lajeja soveltaen. Mielestäni kestävyyslajien ehdoton hyvä puoli on juuri se, että voi itse tehdä omat aikataulunsa ja harjoitella ulkosalla luonnosta ja eri vuodenajoista nauttien.

Kauden 2012 tavoitteena on oppia jälleen lisää pyöräilystä ja kehittyä edelleen monellakin osa-alueella. Tarkoitus on ajaa alkukaudesta pääosin maantiekisoja ja loppukaudesta maantiekisojen käydessä vähiin panostaa maastopyöräilyyn ja cyclocrossiin, mikäli virtaa riittää. Myös tempon ajamisen koen mielekkäänä ja haluaisinkin saada vauhtia kasvatettua entisestään, toki näillä resursseilla on myös pidettävä hommat realistisena eikä yrittää tavoitella kuuta taivaalta. Odotan myös innolla sitä, että pääsemme ajamaan maantiekisoja uudella hyvällä joukkueellamme! Tärkeintä on, että homma maistuu muulle kun puulle ja uusia haasteita riittää!