Terkkusii Turkkusest!

Avausviikonloppu Lattomeressä ei mennyt ihan putkeen, joten Turusta lähdettiin hakemaan parempaa tulosta. Lauantaina Simo Klimscheffskjinin muistoajossa oli viivalla aika hyvänkokoinen ja -tasoinen nippu. Kansainvälistä väriä oli Baltian ja Venäjän lisäksi aina Australiaa myöten, kun TWL oli saanut uudet vahvistuksensa viivalle. Ja olipa Fincycling-joukkueen dirikkana Pro Tour-tason sporttipäälikkö, kun Garmin-Sharp oli ”lainannut” Charlyä käskyttämään poikia. Täytyy todeta, että näyttää aika hyvältä ja tuo ihan eri tavalla kisafiilistä, kun kisapaikoilla alkaa olemaan joukkueiden omalla ilmeellään varustetut varikkopisteet. Joku ohikulkijakin voi jopa huomata, että täällä oikeasti tapahtuu jotakin. Joten mikäpä siinä oli valmistautua kisaamaan.

Kisa lähti käyntiin varsin kovavauhtisena. Pyrimme aktiiviseen ajoon ja lopulta ratkaisevaan irtiottoon saatiin molemmat Henrit. Vaikka Länkenillä oli taas neljä miestä hatkassa, niin sijoitukset jaettiin tällä kertaa muille. Väsyneiden miesten kirin vastatuulessa vei selvästi Alpha Balticin mies, mutta Salon Henri oli hienosti toinen! Kolmanneksi ajoi myös Latvialaisen continental-tason joukkueen mies, TWL:n Pökälä oli neljäs ja meidän Hepsu viides. Ei huono!

Loppukisa päästiin pääjoukossa aika helpolla, kun omat oli hatkassa, joten Kalle vei vielä varsin helposti pääjoukon kirin Toijaisten hapottavan mäen päällä. Hyvää tunnelmaa latisti (tai nosti, miten sen nyt ottaa…) hienot palkinnot. Kaikki kunnia kisajärjestäjien suuntaan, homma toimi koko viikonlopun mallikkaasti. Mutta pitääkö oikeasti kaivaa palkinnoiksi komeroiden nurkista yritysten liikelahjoja jostakin 90-luvulta? Miten olisi vaikka lauantai-pussit? Kierrätys on tietysti ekologista, mutta taitaa tällä kertaa lentää lippikset, suolasirottimet ja muu kama roskiin.

Iltapalauttelut hoidettiin maailmanluokan uimareiden seurassa, joka ilmeisesti oli virhe. Lauantain jälkeen odotukset sunnuntain klassikkoon oli korkealla ja vaikka psyykkaus kisaan oli kova, niin ei mennyt Ts-korttelit putkeen meidän osalta. Kova vauhti ja kapea ränni on haastava ajaa ja Hepsu joutui ajamaan liian yksin kärjessä. Muilla ei vain ollut tarpeeksi jalkaa. Saku ajoi itsensä kiriä varten oikeille paikoille, mutta sen sijaan, että olisi keskittynyt napsimaan hyvän sijoituksen, niin keskittyminen meni ihmetellessä, missä omat ovat (liian takana luonnollisesti).  Kisan jälkeen pettymys oli käsin kosketeltavaa ja turhautumisen sekä sisäisten ristiriitojen seurauksena päätimme panna pillit pussiin.

Hmm, no ehkä ei kuitenkaan vielä. Kokonaiskisassa saimme kuitenkin kolme miestä kympin sakkiin ja vähän myös suolarahaa, joten ei se viikonloppu hullummin mennyt ja täytyy muistaa, että lauantain tulos oli joukkueeltamme aika kova. Haluamme toivottaa vielä pikaista toipumista Porvoon suuntaan. Akilleksen Mansner kaatui korttelin viimeisillä kierroksilla todella ikävästi. Näitä ei kenellekään toivoisi.

Viikonlopun tulokset luonnollisesti Mäkisen sivuilta;

http://www.tulospalvelu.profiili.fi/pyrilytulokset/tulokset2742014/

Sunnuntailta löytyy hienoja kuvia Laineen Samun kuvablogista;

http://www.flickr.com/photos/oldklein/sets/72157644350407501/

Ja jos joku ei ole nähnyt, niin käykää katsomassa video korttelikisasta Turun Sanomien sivuilta;

http://www.ts.fi/tstv?id=39660073&type=recordvideo

Lauantain podium näytti aika hyvältä.

Sunnuntain Turun Sanomien uutisessa mainittiin ohimennen voittaja ja keskityttiin oman kylän poikien kuulumisiin. Mutta Hepsu sai kuvan leikekokoelmaan:)

Saku irvistää ja porukka rakoilee Toijaisten mäessä. Kuva: Lepistön Jykä

Jos joukkueemme tienaamat palkintorahat jaetaan kisapaikalla vietettyyn aikaan, niin yhden kuskin tuntipalkaksi tulisi silloin n. 3 €/h. Toisaalta jos pelkästään kokonaiskisan voittajalle lasketaan samalla kaavalla henkilökohtainen liksa, niin tuntiansio olisi aika kiva n. 38 €/h. Ai niin, miten ne treenitunnit, pitäisikö nekin laskea, entäs työmatkat, majoituskustannukset, päivärahat? Pointti on kuitenkin selvä. Ei tällä hommalla leiville kukaan lyö.

Junnutiimi valmiina starttiin. Lämmittelyksi nostettiin hytti pystyyn.

Myynnissä kivat palkintolippikset. Väreinä keväisen raikkaat oranssi ja vihreä. Ota yhteyttä ja tarjoa.

Perinteinen suomalainen peräkonttibaari oli koko viikonlopun auki.

Sunnuntain leppoista tunnelmaa varikkoteltalla.

Junnujen maaliintulo. Ja palkinnot oli muuten tässä lähdössä aika hyvät.

Seuraavaksi suunta kohti satakuntaa.

Lattomeriajo 21.4.2014

 

Olisi voinut kuvitella, että tässä on Sakun numero...

Ei olla muutamaan vuoteen aloitettu kisakautta kotimaassa näin hyvissä olosuhteissa. Aurinko paistoi, tiet olivat kuivat ja lyhkäsissä sai ajaa. Siihen sitten päivän hyvät uutiset aika pitkälle jäikin (jos ei oteta huomioon tiimin uutuuttaan hohtavia keltaisia Vittoria-kypäriä). Kisassa oli odotettavissa iskuja. Länkenin porukan tiedettiin olevan iskussa laajalla rintamalla, joten hereillä piti olla. Tietyt kuskit oli merkattu ja nämä menivät kaikki hatkassa maaliin asti, mutta meiltä ei tällä kertaa kukaan.

Virallinen huoltorekka.

Viimeiset valmistelut ennen starttia.

Lopullinen hatka muodostui kolmannella kierroksella (tosin maaliin tässä ajoi myös yksi ensimmäisellä kierroksella iskenyt musta-vihreä). Toisen kierroksen lopulla revittiin isolla tiellä porukkaa palasiksi ja sitten iskettiin. Saimme Salon Henkan mukaan oikeaan iskuun, mutta astma- ja allergiaoireiden parissa painiva Henkka joutui antautumaan aika pian. Pääjoukosta irtosi sitten vielä lisää kuskeja hatkaan ja Saku oli mukana. Ikävä kyllä hatkan kokoonpano ei ollut suosiollinen, sillä Sakun mukaan siellä oli ainakin 17 TWL:n kuskia sekä muun muassa Jarkki jyhkimässä. Muille tuli aika pian selväksi, että se oli game over. Ja kun Saku tippui vimeisellä kieroksella hatkasta, niin tällä kertaa jäi luu käteen. Pääjoukko meni vielä lopussa kahteen osaan ja suurin osa meistä oli sentään oikeassa porukassa, mutta se oli hyvin laiha lohtu.

 

Hepsu vetämässä joukkoa. Kuva Jari Birling

Saku kävi lisäksi alkukisasta tontissa kasan seurauksena, paita ja kiekko rikki, joten päivä oli hyvin vaiherikas. Mutta olihan se taas siistiä aloittaa kisakausi, tätä varten sitä talvella itseään kiusataan. Kypärät pois päästä Länkenin suuntaan. Neloisvoitto oli vakuuttava ja kuusi kuskia kymppisakkiin. Kaverit ovat kunnossa. Ehkä olisi siis ollut varaa osoittaa pientä urheiluhenkeä ja vetää omien kuskien lisäksi muutkin ensimmäisten kilometrien kasasta selvinneet huoltoauton peesissä mukaan porukoihin. Valitettavaa oli, että muutamilla kisa jäi siihen ja  ikäviäkin kalustovaurioitakoettiin. Onneksi ketään ei tainut sattua pahemmin.

Saku hatkassa 17. TWL-kuskin kanssa... Kuva Jari Birling

 

Kisan jälkeen spekuloitiin ja käytiin tiukat Swot-analyysit läpi.

Ensi viikonloppuna jatketaan Turussa. Leirin rasitusten ei pitäisi enää vaikuttaa, joten odotettavissa on kokonaisuutena parempaa ajoa. TWL:n kukistamiseksi mietitään varmasti kuumeisesti taktiikoita eri puolilla. Onko luvassa epävirallisia alliansseja, anti-taktiikoita vai jotakin yllättävää. Ajattelimme ottaa käyttöön Wallun terveiset Fincyclingin leiriltä; ”Räkäposkelle ja hanaa”. Ilmeisesti Kellun ja Charlyn salaisia oppeja kundeille…

Täältä vielä tulokset, joissa ainakin aikojen suhteen pieniä virheitä;

http://www.tulospalvelu.profiili.fi/SIRA_Files/downloads/SAAPUNEET/2014/pori_21.4.htm

Ja lisää kuvia Jari Birlingin sivuilta;

http://jaribirling.kuvat.fi/#/kuvat/2014+Lattomeriajo+Pori+21.4/

Tiimin virallinen pääsiäiskuva. Näihin tunnelmiin oli hyvä lopettaa.

Leirielämää

Calpe päälle 300 m korkeudelta Penon de Ifachin päältä nähtynä.

Kevään leiri on synkän talven jälkeen pyöräilijän taivas. Kuivat tiet, aurinkoa, lämpöä, hyvä porukka, uudet kamat ja voi keskittyä ajamiseen. Mikä sen parempaa? Tänä keväänä joukkueemme oli vaihtelevalla kokoonpanolla Costa Blancalla Espanjassa. Tosin paljon kerrottavaa ei leiristä ole. Ajetaan, syödään ja levätään. Lepopäivinä kiivettiin 4 vuotiaan tahdissa Calpen Penon de Ifachille ja ihmeteltiin Brittituristien menoa Benidormissa. Annetaan siis kuvien kertoa enemmän, mikä oli meno Calpessa. Kiitos vielä Finnfalz, Rush Racing, Bio-Racer, Felt Bicycles, Zipvit ja Sram. Leirijärjestelyt, majoitukset ja logistiikka oli hoidettu hyvin. Uusi kisakalusto saatiin ajettua sisään ja pyörät sekä komponentit tuntuvat todella hyvitä. Myös uudet vaatteet istuivat napakasti ja rusketusrajat saatiin kohdalleen.

Mutta kisakausi on jo oven takana ja blogiin on tulossa taas eloa. Eka startti on huomenna tiistaina Riihimäellä alue-cupin merkeissä ja pääsiäismaanantaina on luvassa Länsi-Suomen kevätklassikko Lattomeri-ajo. Ja jo loppuviikosta tulossa lisää uutisia meidän suunnalta...

Jotkut ottaa rennommin ja toiset keskittyvä hartaudella ajamiseen...

Calpesta piti aina nousta hieman, kun lähdettiin lenkille.

Poikabändi rantabulevardilla?

Yksi ilta Calpessa oli juoksukisa. Tuomas olisi voittanut...

...mutta keskittyi kuitenkin oleelliseen.

Kelit oli sen verran hyvät, että piti käyttää filttereitä uhkaaviin pilviin.

Joku pyöräjengi paikallisessa.

Kyllähän se uusi Felt F3 näyttää aika hyvältä.

Hämmentävä sumu tuli parina päivänä mereltä, mutta sisämaassa aurinko paistoi.

Lenkin jälkeen palkkareita ja kintut kylmään. Oma allas oli aika rento.

Hymy ei irtoa yhtä hyvin kuin tehoa kintuista.

Uno cafe con leche, por favor tai jotain. 

Välillä keltaiset Rushin hihat lasketteli oikein kauniissa muodostelmassa. Hyvältä näytti.

Wallu väläytteli sirkusponin taitojaan.

Hetkinen, onko Betancur tullut meille ajamaan?

Tuomas Veturi pyörävahtina.

Sen verran oli lämmintä, että nestettä kului.

Ja välillä kiskottiin.

Amatöörit unohti pumpun himaan. Onneksi seuraavana päivänä saapui pumppu Suomesta.

Kun ajaa Col de Ratesin tarpeeksi monta kertaa, niin tauko tuntui ansaitulta.

Hmm. Viitteitä tiimin uudesta nimestä?

Ei se Hepsu oikeasti kärsi.

Porukka kasassa Port de Tudonsin päällä. Tuosta portin takaa saisi vielä 500 m korkeusmetriä lisää. Onneksi se oli kiinni.

Feltit ansaitulla lepotauolla.

Lenkin jälkeen oli joillakin ohjelmassa "Family timea".

Pakollinen taidekuva.

Soijaa vuodatettiin pitkin Costa Blancaa.

Homma toimii ja...

Maisemat oli kämpiltä kohtalaiset.

Nettiyhteyden puute ja parisataa Whatsapp viestiä ei ole toimiva yhtälö. Wallun piti itsensä kasassa hyppimällä katolta altaaseen. Myös Tinderin käyttöön leiriolosuhteissa joukkueen johto suhtautui hyvin nihkeästi.

Castell de Castellsista pääsee aika kovaa takaisin Calpeen, jos tuuli on kohdillaan.

Ilmapallofestarit Alteassa.

Leppoisaa pyörittelyä Xalon laaksossa.

Hepsu oli Ratesin kunkku.

Valmiina iskemään.

Pelti auki.

Rellun peesissä saa hyvän kyydin.