Parin viikon leiri Aurinkorannikolla on nyt takana ja paluu loskan keskelle on tosiasia. Kuvittelin pääseväni Suomeen palattuani ajamaan hienoja talvipolkuja kotona odottaneella uudella kaksysilläni ja hiihtämään täydellisyyttä hipoville baanoille. Kumpikaan näistä ei näytä kuitenkaan tällä hetkellä onnistuvan Tampereella, muttei anneta sen häiritä muuten hyvään vauhtiin päässyttä harjoittelua. Majapaikka sijaitsi pienessä Mijaksen kylässä, Malagan kupeessa. Kyseinen kylä osoittautuikin sopivaksi tukikohdaksi maantiepyöräilyn harrastajalle. Alueen tieverkosto oli riittävän laaja, tiet pääosin hyvänkuntoisia, mäkeä (ja tuulta) riittävästi ja aurinkokin näyttäytyi useampana päivänä lämpotilan lähennellessä parhaimpina päivinä +20 astetta. Alue tarjosi myös loistavat puitteet painovoimapyöräilyn harrastajille ja ainakin mukana olleet enduromiehet tuntuivat tykkäävän kovin. Dh ja enduropyörillä liikkeellä olevia näkyikin alueella runsaasti, vaikkei varsinainen sesonki vielä käynnissä ollutkaan. Pääsin itsekin testaamaan pitkäjoustoista enduropyörää läheiselle mäelle ja julmetun hauskaahan sillä ajaminen oli max. 100mm joustoon tottuneelle nöösille.
 |
| Näkymää takapihan kellotuskukkulalta |
Leirillä harjoittelun selkeä pääpaino oli pitkissä peruskuntoharjoituksissa,
tehoharjoituksia kuitenkaan kokonaan unohtamatta. Lisäksi tuli ulkoilutettua
lenkkareita pariin otteeseen, tehtyä kuntopiiriä ja palauttavina päivinä käytyä
uimassa, sillä olen huomannut sen palauttavan ainakin omalla kohdallani
huomattavasti kevyttä pyörittelyä paremmin. Lähimaastot olivat myös sen verran mäkisiä,
ettei nouseminen palauttavasti järkevällä kadenssilla oikein onnistunut (huono
kunto). ”Tasamaapäivinä” taisi onnistua muutama alle 2000 nousumetriä
sisältänyt lenkki. Taulussa viliseviä watteja pääsin myös tuijottelemaan ensi kertaa tällä leirillä eikä käy kieltäminen, etteikö siitä lisäarvoa harjoitteluun saisi. Tunteja kertyi parin viikon aikana mukavasti, muttei määrillä
mulliteltu kohtuuttomasti. Tarkoituksena ei ollut hakea kevään kestävää jumia
eikä sitä todennäköisesti aikaiseksi saatukaan. Viimeisinä päivinä oli kuitenkin
havaittavissa harjoittelun aiheuttamaa tervettä väsymystä, joten nyt
kevennellään hieman ja yritetään pysyä terveenä.
 |
| Parina päivänä Mijakseen johtavalla tiellä sumuvalo oli paikallaan |
Kommuunielämä leirillä sujui mukavissa merkeissä mainiolla 5 hengen porukalla. Aika kului huonojen juttujen lisäksi pyöriä speksaillessa ja korttia pelatessa. Korttipelit olivatkin jokailtaista hupia, jossa jaettiin mm. seuraavan päivän ruoanlaittovuorot sekä keksittiin milloin mitäkin ”nakkeja” häviäjälle. Pari kirjaakin oli reissussa mukana, muttei niitä tullut avattuakaan ennen paluulentoa.
Leireillessä hienointa ja rentouttavinta on päästä edes
pariksi viikoksi elämään kuin oikeat urheilijat, unohtaa arjen velvollisuudet ja sovittaa päivärytmi
harjoitusten mukaan eikä toisinpäin. Yksinkertainen syö, nuku ja aja rytmi on
uskomattoman ”nollaavaa” ainakin tuon viikon pari, tiedä sitten pidemmästä
siivusta. Unta myös tuli säännöllisesti 9-10 tuntia yössä eikä kelloon tarvinnut
herätä kuin lähtöpäivänä.
 |
| Sisustus kohdillaan |
Nyt vietetään seuraavat pari kuukautta Suomessa töitä
paiskien ja huhtikuun alussa suunnataan uudestaan 10 päivän leirille, jonka kohteena
on Alicanten seutu.
Treeni-intoa kaikille!
Tuomas
