Talvi asettaa omat haasteensa Suomalaiselle pyöräilijälle, mutta sekin
menee nopeammin, kun on jotain mitä odottaa. Ja mikäs sen parempi motivaattori
rakentaa peruskuntoa pakkasen, lumen ja loskan keskellä kun tietää, että
kevään kynnyksellä voi taas pakkaa maantieratsun laukkuun ja ottaa mukaan
lyhyet ajokamat sekä aurinkorasvat. Ammattilaisille harjoitusleirit ovat
arkipäivää ja perusduunia, mutta wannabe-urheijalle se on yksi vuoden
kohokohdista, kun voi unohtaa työkiireet, perhevelvollisuudet ja muut hyvin
epäoleelliset asiat ja keskittyä ainoastaan syömään, palautumaan ja
ajamaan. Kruunukatto CT leireili tänä vuonna vaihtelevalla kokoonpanolla
maaliskuun loppupuolesta pääsiäiseen saakka pyöräilijöiden paratiisiksikin
kutsutulla Mallorcan saarella. Osalla joukkueesta leiri meinasi tosin jo loppua
ennen kuin se oli edes päässyt alkamaan, kun matkanjohtaja oli päättänyt
ostaa lentoliput katteettomalla luottokortilla. Onneksi tämä tuli erinäisten
sattumien kautta esille ja lennoillakin oli vielä tilaa, joten kaikki halukkaat
pääsivät mukaan leireilemään. Kaikkien kisoja järjestävien tahojen
onneksi kyseinen henkilö on saanut jo potkut joukkueen sihteerin paikalta,
joten toivoa kisamaksujen saamisen suhteen on. Mielellämme ottaisimme kuitenkin
myös kisamaksut ilman ALV:tä, kiitos. :)
Mallorcan lumisateet pääsivät talven aikana myös kotimaassa uutisiin
asti, mutta meitä saaren säät eivät pettäneet ja aurinko paistoi lähes
takuvarmasti päivittäin, vaikka sääennusteet lupailivatkin usein jotain ihan
muuta. Tämä olikin erityisen tärkeätä tänä vuonna, sillä joukkueen uudet
ajohousut ovat mallia "hotpants", joten oli tärkeätä saada uudet
rusketusrajat hyvin tarkasti kohdalleen ennen kauden alkua kotimaassa. Tämä
osoittautuikin yhdeksi leirin suurimmista haasteista, pahimmillaan jaloista
löytyi noin viittä eri värisävyä ja kahta-kolmea rusketusraja kohtaa, mutta
ongelmat saatiin onneksi varsin hyvin korjattua. Ei sitten harmita niin paljoa,
jos kisat menee pieleen, kunhan näyttää hyvältä!
En koe kovinkaan oleelliseksi ruveta luettelemaan kuka ajoi kuinkakin paljon
ja millä keskarilla, koska se ei kuitenkaan oikeasti ketään kiinnosta. Suurin
osa saaren klassikkopätkistä tuli ajeltua ja löydettiin myös muutama uusi
hieno tienpätkä (sekä yksi hiekkatie). Kallen, Timon ja Lievenin sisäisten
GPS:n avulla karttaa ei juuri tarvittu, eikä missään vaiheessa tullut
pahemmin eksyttyäkään. Reittejä mietitiin etukäteen sen verran, että
päätettiin suunnilleen ajetaanko tasamaalla vai mäkeä, joka olikin ihan
virkistävää.
Tarkoituksena oli välttää ajamasta kuskeja ihan jumiin, jotta se pyörä
voisi liikahtaa johonkin tulevissa kisoissa. Tietoisesti pyrimme siis
välttämään ajamasta päivästä toiseen ylipitkää lenkkiä ihan nakit
silmillä. Suomi-kilpailuiden kiertäminen kun ei (onneksi?) vaadi aivan
älyttömiä harjoitustunti määriä.
Kun oli tarkoitus ajaa hiljaa ajoimme oikeasti hiljaa ja välistä yritimme
ajaa oikeasti kovaa. Vedoissa kaikki joutuivat kärsimään, toiset ehkä
enemmän, mutta ainakin kärsimisen sietokykyä kokeiltiin useampaan otteeseen.
Jotta kevyemmillä lenkeillä ajettaisiin aidosti hiljaa mukaan oli houkuteltu
joukkueen huoltajana/henkivartijana toimiva Afganistanin vahvistus Ville sekä
tulevan naistiimin ensimmäinen värväys Malin. Molemmat kuitenkin osoittivat
pärjäävän hyvin näinkin tasokkaan pyöräjoukkueen matkassa ja varsinkin
Malinin esitykset vetoharjoituksissa saivat Timo the Coachin innostumaan
naisjoukkueen kasaamisesta.
Leirielämän yksinkertaisuudessa on oma viehätyksensä, mutta pidemmän
päälle palautumisjuomien juominen ja Gopro videoiden vertailu, kenen perse
näyttää kaikista isoimmalta videokuvassa muuttuu aika puuduttavaksi. Onneksi
mukaan leirille oli houkuteltu joukkueen pääsponsorin rahoituksella eräs
alter ego nimeltään Bullet da Silfah. Tämä saksalaishenkistä euroteknoa
esittävä artisti oli promoamassa tuoretta levyään DJ Meatloverin kanssa ja
biisit kuten Painaapainaapainaa, Perfecto (sin gas/con gas) ja Silfa in da Solla
pitivät koko leirin ajan mielen virkeänä ja levymyynti tulee olemaan varmasti
sitä tasoa, että ensi kaudeksi joukkueeseen voidaan palkata Cancellara ajamaan
Suomalaisia klassikkokilpailuja. Pyrimme siis tekemään oman osamme, jotta
monet hienot kilpailut eivät katoaisi SPU:n kalenterista lopullisesti.
Leiri oli kaiken kaikkiaan varsin onnistunut ja kaikilla joukkueen
jäsenillä alkaa kunto pikkuhiljaa löytymään ennen kisakauden pettymyksiä
ja vastoinkäymisiä. Toivottavasti myös tulosta on luvassa, sillä eihän
kukaan halua jäädä kotona kiinni tästä suuresta vedätyksestä nimeltään
"harjoitusleiri", jonka varjolla lähdetään vuosittain hyvällä porukalla
istumaan päivät teraseilla ja bailaamaan yöt diskohumpan tahdissa
Saksalaisten eläkeläisten kanssa….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti