torstai 6. syyskuuta 2012

Eurobike 2012










Välillä humahteli Zeppelinit alueen yli. 
Vielä jokunen vuosi takaperin odotin aina innolla keväisiä Fillarimessuja, kunnes jossain vaiheessa tuli huomattua, ettevät ne nyt kovinkaan paljoa tarjoa pyöräpornon suurkuluttajalle. Niinpä olin aika fiiliksissä, kun tänä vuonna tarjoutui mahdollisuus lähteä mukaan Euroopan suurimmille pyörämessuille Eurobikeen. Kruunukatto Cycling Team lähti kahden hengen voimin Etelä-Saksaan tarkastamaan tulevan kauden uutuudet, pitämään yllä suhteita yhteistyötahoihin ja luomaan uusia kontakteja. Jokainen uutuuksista kiinnostunut on varmasti ehtinyt käydä tsekkaamassa kuvat ja lukemassa teknisen jargonin jostakin netin lukuisista pyöräsivuistoista, joten en niihin tässä tekstissä kauheasti paneudu. Yleisesti värimaailma pyörissä, vaatteissa ja varusteissa tuntui olevan vahvat kontrastit tummien sävyjen ja hyvin kirkkaden värien välillä, maantiepyörissä aerorunkoon integroidut jarrut tekevät vahvaa tuloaan ja peruspyörissä sähköpyörien esillä olo oli massiivista. Myös maantiepyöriin oli kehitettynä sen luokan moottoreita, ettei tarvitse ihmetellä, jos Kruunukaton tiimin pyörät kulkevat ensi kaudella yllättävän kova…. 
Aurinkoa Bodenjärvellä
Qloom oli pystyttänyt messuille oman mökin, jossa oli hyvät tarjoilut ja letkeä fiilis

Salicen standilla tsekattiin uusia laseja
Gasthaus Kressbronnissa (luxusta, jos vertasi messujen teltta-alueeseen)
Kiinnostaisiko työpaikka pyöräbisneksessä?
Sopimusta pöytään!
Messut pidetään Bodenjärven rannalla Friedrichshafenin pikkukaupungissa. Jotain messujen koko luokasta kertoo se, että kaupungista on lähes turha etsiä yöpaikkaa messujen aikaan. Meidänkin majapaikka sijaitsi 15 km päässä messualueesta Kressbronnissa, mutta onneksi Shuttle-bussit ajoivat saksalaisella järjestelmällisyydellä hotellien ja messualueen välillä. Me saimme hoidettua hotellin sveitsiläisen Qloom-vaatemerkin kautta, jota saa pian myös suomesta (käykää tsekkaa qloom.ch). Kaikki eivät olleet ilmeisesti yhtä onnekkaita majapaikan suhteen ja messualueen laidalla oli asunto-autoparkki sekä teltta-alue. Alueella on varmasti hyvä meno, mutta kahden hengen kupolissa raskaan messupäivän jälkeen on varmasti nautinnollista rentoutua, ainakin jos sattuu satamaan kaatamalla vettä. Telttailijoiden fasiliteetit oli kuitenkin kohdallaan. Mikäpä ei voittaisi bajamajoja ja parakkisuihkuja.


taking care of business, nettiyhteydet olivat muuten huonot.
Lenkillä oli helppo hymyillä, kun lenkkimaastot ja maisemat oli kohdallaan.




Saavuimme messuille tiistaina Sveitsin kautta ja elokuun lopun kelit olivat kohdallaan. Lauttamatka Saksan puolelle sujui aurinkokannella (tämähän on meille hyvin tuttu tyyli matkustaa) ja jälleen kerran tuli mietittyä miksi kukaan asuu Suomessa, jossa kesä kestää n. 2 viikkoa. Tiistaina olisi ollut mahdollisuus lähteä messujen Demo day tapahtumaan koeajamaan uutuksia, mutta raskaan matkapäivän jälkeen hengailimme messualueella ja seurasimme, kuinka messuja rakennetaan. Illalla kävimme syömässä Qloomin porukan kanssa ja oli mielenkiintoista iskeä tarinaa Vueltankin muutaman kerran voittaneen Alex Zullen kanssa. Alex on haastanut vahvasti Lancea mm. vuoden 1999 Tourilla, mutta Lancen dopingtutkimuksista ei kuitenkaan kehdannut alkaa puhua. Alex on valitettavasti lopetellut kilpailemisen, joten yrityksistä huolimatta emme saaneet houkuteltua häntä mukaan tuomaan kokemusta Kruunukaton ensi kauden joukkueeseen.

Bio Racerin uusilla aeropaidoilla pyörä kulkee. Race proven!
Aurinkokannella mentin myös Raphan lenkillä. Mukana n 50-60 kuskia


Keskiviikkona messut avautuivat virallisesti ja olo oli kuin lapsena karkkikaupassa. Kahdeksan isoa hallia ja laajat ulkoalueet olivat täynnä pyöriä, osa-sarjoja, varusteita, vaatteita ja kaikkea mitä kuvitella saattaa. Olo oli aika epäuskoinen, siistejä juttuja oli todella paljon. Samalla alkoi kuitenkin väkisinkin miettimään, että kuka kaiken tämän kaiken rojun ja lycran oikein ostaa? Messut antavat aika hyvää perspektiiviä, kunka isoa pyöräbisnes maailmanlaajuisesti on. Lieven hoiti päivän aikana paljon bisneksiä. Yhteistyökumppaneiden standeilla tuli pyörittyä ja kahvia sekä cokista litkittyä. Pidimme myös palaverin Gorilla Greipelin kanssa ja sopimus KKCT:n kanssa on lähes allekirjoitusta vaille valmis. Ensi kauden kirijunan olisi siis syytä pysyä raiteillaan:)




Salainen ase kaudelle2013, moottorit satulaputkessa. 
Valitettavaa, mutta niin totta. Ainoat podium girlsit, joihin viime aikoina on saatu kontaktia ovat pahvista.
Ja ilmeestä päätellen näistä ollaan vielä aivan mehuissaan. (tästä tapahtumasta olisi vielä parempaa kuvamateriaalia, mutta säästetään lukijat myötähäpeältä)


Raskaan päivän jälkeen lähdimme mukaan Raphan järjestämälle rennolle yhteislenkille. Saimme alle kuitupyörät sähkövaihteilla, ja tarjolla oli myös ruokaa ja juomaa pakattuna Raphan musetteen.  Lenkki oli siis erinomaisesti järjestetty. Ajelimme pari tuntia mukavia kumpuilevia pikkuteitä ja isoimmassa mäessä porukka alkoi hieman iskemään. Luonnollisesti Kruunukaton tehokaksikko hoiti mäkikuninkuuden kotiin. Lenkillä tuli juteltua muun muassa Tanskalaisten ja Brittien kanssa ja olipa mukana myös eräs kolmas suomalainenkin. Lenkki oli erinomainen päätös hienolle päivälle ja vielä kuin saimme todella sujuvasti kyydin takaisin hotellille ei voinut olla kuin tyytyväinen päivän antiin. Kiitoksia tästä!








Kesäiset kelit olivat enää muisto torstaina, mutta tässä vaiheessa se ei kauheasti messuturistia haitannt. Koko päivä tuli vielä hengailtua alueella ja hoideltua bisneksiä. Puhetta oli muun muassa kisaamisesta Belgiassa ja tähän saimme hyvät kontaktit. Erilaisia suunnitelmia ja yhteistyökuvioita tuli hierottua, mutta tässä vaiheessa niistä ei viitsi kauheasti huudella. Cipolliniä koitettiin kovasti messuilla bongata, mutta kaveri pitää itseään nykyään uutena Bondina, joten taitaa olla toistaiseksi lian kiireinen kaveri tapaamaan Kruunukaton joukkueen johtoa. Ehkä ensi vuonna? Odotellessa käykää katsomassa Cipollinin uuden pyörämallin promovideota (www.mcipollini.com/en/media). Huvittavaa matskua, eikä tarvi ihmetellä, miksi kaverin fillareiden runkosetit maksaa jotain 8000 euroa… Illalla tuli vielä tutustuttua Kressbronnin yöelämään, mutta sateinen ilta ei näyttänyt kaupungin parhaita puolia. Aamulla olikin aikainen herätys ja lähtö takaisin Suomeen valmistautumaan Tour de Helsinkiin.