Ottaisin yhden kookoksen!

Koska oma osallistumiseni maantieajon SM-kilpailuun on vakaasti vaakalaudalla alkuviikosta tapahtuneen ja sairaalakäynnin vaatineen sairastumisen vuoksi, niin ajattelin kantaa korteni kekoon ja tukea tiimiä (ja siinä sivussa muutamaa muutakin) kirjoittamalla nesteytyksestä.
Ja jos joku ihmeparantuminen tapahtuisi, niin ainakin olen sitten juonut itseni turvoksiin kisaa varten ja voin startata matkaan kahdella pienellä pullolla, vai voinko?

Nesteytys sanana saa minulle aikaan mielikuvan urheilijasta, tippaletkusta ja pikkuisen hämärästä huoneesta… Ehkä tässä tekstissäni puutun kuitenkin vain kraanaveteen pohjautuvasta nesteytyksestä ja käsittelen nuo hämärähommat (esim. glyserolin käyttö plasmaexpanderina ja suoneen tehtävän nesteytyksen yms.) jossain muualla, tai myöhemmissä teksteissä.
Ajattelin pohtia asiaa ennen suoritusta tapahtuvan nesteytyksen merkityksen kannalta, suorituksen aikaisen nesteytyksen kannalta ja palautumista edistävän nesteytyksen kannalta. Luin tätä tekstiä varten kymmenkunta aiheesta tehtyä tutkimusta, joista osa on pyöräilijöille tehtyjä ja osa juoksijoille. Vaikka juoksijat ovatkin pyöräilijän näkökulmasta pikkuisen omituisia, niin ihmiselimistö sinänsä on samanlainen molemmilla, joten tutkimusten tuloksia voinee pikkuisen sotkea keskenään.

Useimmille meistä tulee hiki, kun osallistumme kilpailuun, joskus jopa harjoituksissa saattaa tippa tai pari tipahtaa, tosin toki vain silloin, jos sattuu oikein lämmin päivä... Hien mukana poistuu pääasiassa vettä ja elimistön suoloja ja mineraaleja (natrium, kalium, magnesium, rauta yms.) tähän vajeeseen tulisi vastata jo ennakkoon tapahtuvalla nesteytyksellä.
Moni urheilija aloittaa kilpailusuorituksensa alinesteytettynä, eli antaa siis tasoitusta kilpailukumppaneilleen jo lähtöviivalla seisoessaan. Useimmiten tämä hypohydraatio on tiedostamatonta ja tahatonta, kestävyyslajeissa kannattaisi paremman suorituksen toivossa kuitenkin mieluummin pyrkiä elimistön nestetasapainoon tai aivan lievään ylinesteytykseen.
Helppo ja halvin tapa seurata omaa nesteytystä on tarkkailla aamuvirtsan väriä, sen tulisi olla jo aamulla suhteellisen väritöntä, mutta ei mahdollisimman kirkasta.  Jos väri on kuitenkin tumma, niin huolellisella nestetankkauksella voidaan päästä hyvään tulokseen, jos kilpailun alkuun on useita tunteja aikaa.

Mitä sitten tulisi nauttia ennen kilpailusuoritusta?
Tärkeintä olisi ylläpitää normaali elimistön nestetasapaino aina starttihetkeen saakka, en suosittele nesteytystä pelkällä vedellä, vaan sekoituksella nestettä, hiilihydraattia ja natriumia. Määrä, paljonko nestettä tulee juoda, riippuu aikaisemmista päivistä ja niiden nesteytyksestä.

Urheilusuorituksen aikainen nesteytys

Karkeana nyrkkisääntönä lämpimissä oloissa (+30c tai enemmän) voidaan sanoa, että 2% painonlasku vaikuttaa merkittävästi suorituskykyyn kilpailun aikana. Suomen kesässä yleisesti lämpö on noin 20c, joten tuota 2% sääntöä voidaan pikkuisen venyttää suuremmaksi ilman merkittävää vaikutusta suorituskykyyn, yli 3% nestehukkaa ei kuitenkaan kannata hankkia edes Suomen kesäisissä olosuhteissa( ellet satu olemaan korkeushyppääjä, silloin saatat saada etua keventyneen massan vuoksi!).
Esimerkkinä 2% nestehukan vaikutuksesta voidaan mainita vanha tutkimus (Armstrong et al., 1985), jossa 1500m juoksijat juoksivat noin 3,7% hitaammin ollessaan 1,5-2% alinesteytettyjä. Tuo 3,7% tarkoittaisi maailman huippujuoksijalla lisäystä aikaan noin 6 sekuntia.

Mitä sitten tulisi juoda, jotta urheilija olisi huippuiskussa vielä viimeisen tunninkin aikana?
Usein kilpailuissa kuulee, että minulla on juomapullossa vain vettä, koska jo esi-isät taistelivat veden voimalla mammutteja vastaan (saattaa joskus kuulla muitakin perusteita). Periaatteessa vesi onkin parempaa, kuin se että ei joisi mitään, mutta jonkinlainen urheilujuoma lienee paras ratkaisu, koska urheilujuomaa nauttimalla varmistetaan mahdollisimman nopea ja hyvä nesteen imeytyminen.
Yleisesti hyväksyttyä ja todistettua on, että hiilihydraatin nauttiminen suorituksen aikana parantaa suoritusta siirtämällä väsymystä myöhemmäksi, koska veren glukoosipitoisuus pysyy korkeammalla harjoituksen aikana. Tutkimusten mukaan hiilihydraattia tulisi nauttia juomassa (noin litra) noin 60g tunnissa, jolloin saadaan optimoitua suoritus parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Liikaa hiilihydraattia kannattaa kuitenkin välttää, koska se hidastaa nesteen poistumista vatsasta ja suolistosta ja saattaa itse asiassa aiheuttaa nesteen kertymistä elimistöstä suoleen, joka siis aiheuttaakin nestehukkaa tavoitellun nesteytyksen sijaan.
Hiilihydraatin lisäksi juomassa tulisi olla (ainoa elektrolyytti mitä tarvitsee lisätä) elektrolyyttinä natriumia, yleensä natriumkloridi on tavallisin lisättävä aines. Natrium stimuloi sokerin ja veden imeytymistä ohutsuolesta, joka edesauttaa solunulkoisen nestetasapainon ja plasman osmolaliteetin pysymistä kunnossa.

Tavallisimmissa urheilujuomissa natriumia on 20-25mmol/l, Coca-Colassa (tätäkin juodaan paljon kilpailuissa) 1-2mmol/l ja nesteytykseen käytettävissä sairaalavalmisteissa 30-90mmol/l. Suhteellisen suuri määrä suolaa siis edesauttaa nesteen imeytymisessä, mutta tekee samalla juomasta harvinaisen epämiellyttävän makuista juoda. Suolan määrää ei siis kannata lisätä liikaa, koska silloin nestettä ei tule juotua senkään vertaa.

Palautumisen edesauttamiseksi on tarpeen jälleen juoda, mutta mitä?
Kilpailusuorituksen jälkeen olisi hyvä palauttaa elimistön nestetila (ja ravitsemustila) suhteellisen nopeasti lähelle normaalitilaa riittävällä määrällä nestettä, joka sisältää natriumia ja elimistön palautumiseen tarvittavia muita aineita.
Kovan suorituksen aikana ihminen pystyy hikoilemaan jopa noin 2-3 litraa/tunti, joten jos nesteytyksestä ei ole huolehdittu suorituksen aikana, niin palautumisvaiheessa nautittavan juoman määrä saattaa olla huomattava. Lisäksi kannattaa muistaa, että hiki ei ole puhdasta vettä, joten puhtaalla vedellä ei myöskään päästä hyvään tulokseen harjoituksen jälkeisessä nesteytyksessä.

Rikkaan miehen vinkit
Olin taannoin kuuntelemassa Sinuhe Wallinheimon luentoa ja hän totesi jääkiekon olevan eliittilaji, koska jäähallien pihoilla näkyy ainoastaan BMW- merkkisiä autoja Mersujen vieressä. No, eipä se pyöräily ole sen kummempaa, rahaa palaa meilläkin ja siksi tähän blogitekstin loppuun haluan antaa rahamiehille vinkin siitä, kuinka voi nesteyttää itseään rahamiehen elkein…
Melko tuore tutkimus on nimittäin vertaillut kookospähkinän sisältämän nesteen ja urheilujuoman välisiä eroja!
Tulos oli, että kookosmaito ja siitä tehty konsentraatti toimivat nesteytyksessä kuten urheilujuomat, joten ei muuta kuin lähimpään kauppaan ja tulevaan kisaan pullot täyteen aitoa kookosmaitoa… Ja, jotta kilpakaverit todella tietäisivät, että pullossa on nyt arvokkaampaa ainesta, niin suosittelen jotain kookoksen muotoista pulloa tai ainakin joka kerta juomaa hörpätessä jotain: ”krhmh kookosta tässä vähän otan…” !

Timo

84. Porvoon ajo 10.6.2012, Porvoo

Sunnuntaina kilpailtiin legendaarisissa Porvoon ajoissa jo 84. kerran. Matkana oli tänä vuonna 160 kilometriä vaihtelevalla ja yleisöystävällisellä reitillä, jossa poikettiin kaupunkiin ja kannustajien pariin aina 20 kilometrin välein. Hieno kilpailu ja hieno sää olivat houkutelleet mukavasti yleisöä myös muualle reitin varteen, etenkin Kerkkoon mäkeen. Kilpailuun osallistui kotimaisen kärjen lisäksi myös joukkueita Virosta ja Hollannista, joten vauhdikasta kilpailua sopi odottaa jo etukäteen.

Lähtö. Kuva: Jukka Peltonen

Saimme ensimmäistä kertaa tänä vuonna koko seitsemän miehisen tiimimme kasaan, joten odotukset kilpailuun olivat hyvät. Kisapaikalla oli havaittavissa pientä höntyilyä näinkin vanhojen ja sivistyneiden herrojen toimesta. Kaikilla autot eri puolilla parkissa, numerot ties missä, yhdellä jarrupalat kotona ja kaikilla vielä juomat, eväät ja varakiekot levällään. Sen verran saimme säätöön tuhraantumaan aikaa, että lämmittelyt ja taktiikan suunnittelut jäivät olemattomiksi. Lisäksi emme saaneet huoltoautomme viimeistä huutoa olevaa metsästysradiota toimimaan oikealla taajuudella, joten ilman oli mentävä. Mikä tärkeintä, viivalle kuitenkin ehdimme ajoissa.

Kilpailu lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja reilun sadan miehen porukka venyi pitkäksi letkaksi heti kaupunkiosuudelta poistuttaessa. Pari ensimmäistä kierrosta taitettiin reippaahkolla vauhdilla. Jossain vaiheessa pääsi irtoamaan muutama mies ja ilmeisesti ainakin kolmannella kierroksella n. 50 kilometrin kohdalla hatka oli kasvanut noin kymmenen miehen kokoiseksi. Mukana ainakin ex-ammattilainen Janek Tombak, joku toinen virolainen, Twd-Länkenin Paavo Paajanen, Sami Tiainen, Jussi Rossi ja Aku Silvenius, Ck –masterin Joonas Henttala ja Team Continentalin Henri Järvinen. Tiimimme kuskit olivat unessa ja eivät onnistuneet tässä vaiheessa mukaan pääsemään. Irtiotto pysyikin pääosin koossa ainakin pari seuraavaa kierrosta, jonka jälkeen miehiä alkoi peruutella takaisin pääjoukkoon. Kärkeen jäivät vielä Tombakin lisäksi Tiainen, Paajanen ja Henttala.

Kerkkoon mäki. Kuva:Jukka Peltonen

Pääjoukossa ei saatu kunnollista takaa-ajoa organisoitua oikein minkään joukkueen tai paremminkin joukkueiden toimesta muutamia aktiivisia kuskeja lukuun ottamatta. Ero ei kuitenkaan missään vaiheessa päässyt venähtämään juuri minuuttia suuremmaksi. Pääjoukko repeili aina välillä etenkin kaupunkiosuuden jälkeen ja muutamia irtiottoryhmiä pääsi muodostumaan hetkeksi. Viimeisellä kierroksella takaa-ajoon saatiin sen verran miehiä ja vauhtia, että ero alkoi hiljalleen kaventua. Kovan päivätyön tehnyt irtiottoporukka tulikin kiinni noin pari kilometriä ennen maalia ja kilpailu sai uudet asetelmat. Tombak oli onnistunut karkaamaan muulta porukalta jo Kerkkoon mäessä ja taittoi itsekseen Porvoon ajojen voittoon n. puoli minuuttia ennen pääjoukon massakiriä. Toiseksi kiri hollantilaisen Cyclingtorrentsin William Heath ja kolmanneksi virolaisen CFC:n Krister Raudsepp. Parhaimmista suomalaistuloksista vastasi Team Velocitorin Marek Salermo ja Roope Nurmi ollen 4. ja 5. Tiimimme Kalle onnistui kirissä kohtuullisesti vastaten tiimimme parhaasta sijoituksesta ollen 9. Muut tiimin kuskit tulivat maaliin pääjoukossa lopussa suuremmin hötkyilemättä kun ei hyville sijoille ollut tässä vaiheessa enää asiaa.

Helppoo ku heinänteko. Kuva: Patrik Karlström

Tiimimme toiminta oli tällä kertaa jokseenkin passiivista ja olimme enemmän tai vähemmän väärissä paikoissa oikeilla hetkillä. Stefu teki töitä takaa-ajossa ja muutamiin irtiottoyrityksiin saatiin miestä mukaan, ne eivät vaan valitettavasti pitkälle onnistuneet kantamaan. Kokemusta ja lisää oppia taas tuli. Vaatimattomasta kokonaistuloksesta huolimatta kilpailusta jäi kuitenkin muutoin hyvä fiilis. Kaikki toimi oma säätömme pois lukien erittäin mallikkaasti. Suuri kiitos järjestäjille ja ajajien turvallisuudesta huolehtineille motoristeille ja poliiseille, ei tullut tällä kertaa autoja vastaan ei vaikka suomessa oltiinkin, hienoa työtä!

Tuomas

Video: Patrik Karlström

Riga GP, UCI 1.2

Viime talvena kun päätimme ryhtyä tosissaan tekemään töitä joukkueen kasaan laittamiseksi, niin eräs keskeinen asia oli lähteä joukkueena ajamaan kisoja myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Alkukaudesta kilpailukalenteri ei vienyt merta edemmäs ajamaan, mutta toukokuun alkupuolella tuli sähköpostiin kutsu ajamaan UCI Europa-tourin osakilpailua Riikaan. Kyseessä oli 1.2 kategorian kutsukilpailu, johon siis seurajoukkueilla on myös mahdollisuus osallistua.

Kylmä aamu kylmeni päivän raesateessa

Joukkueen sisällä tunnelmat olivat luonnollisesti katossa, koska alkukauden massiivinen menestys ja medianäkyvyys oli huomioitu aina Latviassa asti. Tarkoituksena oli myös vahvistaa hieman joukkuetta kisaa varten, mutta erinäisistä syistä johtuen kisaan lähdettiin kuitenkin omalla porukalla. Kisaa edeltävällä viikolla julkaistiin lähtölistat, joita tutkiessa kävi selväksi, että kyseessä ei ollut koukkupolvien välinen vääntö. Kruunukatto Cycling Teamin keski-ikä taisi olla noin 10 vuotta muita joukkuetta korkeampi. Mukana oli muutama Continental tason talli, maajoukkueita ja seurajoukkueita Latviasta, Virosta, Suomesta ja Ruotsista. Suomesta mukan oli Kruunukatto CT:n lisäksi TWD-Länken ja maajoukkue.

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna joukkueen karavaani suuntasi  siis Tallinnan kautta kohti Riikaa. Ja jo ennen kisan alkua ehti sattua kaikenlaista. Kallen laukusta yritettiin ryöstää rahat, passi ja puhelin paikallisella torilla, mutta onneksi tällä kertaa selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Myös paikallinen huoltoasema yritti putsata Sakun ja kielimuurin avulla siinä melkein onnistuikin. Joukkueen ”team managerilla” oli myös kova työ selvittää kaikkia käytännön asioita, eikä kuskien lisenssien unohtelut ainakaan helpottanut asiaa. Kaikesta amatöörimäisestä puuhastelusta huolimatta kaikille saatiin numerot paitaan ja pyöriin, ruokaa saatiin tankattua ja jalkoja hieman avattua lauantain aikana. Kilpailun matkana oli 191 km, joten ensimmäistä kertaa tällä kaudella piti toden teolla miettiä tankkausta, kisan aikaista ravinnon saantia ja nesteytystä.  

Pojat korokkeella

Sunnuntai-aamuna sää näytti varsin hyvältä, joka oli erittäin tervetullutta muutaman päivän sateiden jälkeen. Tosin tuuli oli varsin navakkaa, joka pisti hieman miettimään tulevaa. Aikaisen aamupalan ja viime hetken säätöjen jälkeen suuntasimme kohti Riikan keskustaa, jossa kisan startti ja maali sijaitsi. Kisa paikalla oli jo kova kuhina, sillä kilpailun lisäksi samassa tapahtumassa ajettiin kuntoajo, jossa oli tarjolla matkoja kaikille halukkaille. Tuote-esittelijöitä oli runsaasti ja musiikki pauhasi balttialaiseen tyyliin täysillä, joten kisatunnelma alkoi tarttua. Hieno hetki oli käydä lavalla joukkue-esittelyssä ja allekirjoittamassa lähtökuittaukset. Pieni vedätyksen maku tuli, kun huomasimme yhden virolaisjoukkueen huoltavan pakettiautolla ja meiltä oli kieletty etukäteen huoltamasta Chevyllä, joka ei ihan mene UCI:n huoltoauton korkeus sääntöön, mutta on silti huomattavasti matalampi kuin pakettiauto. Olihan toki Lexus myös varsin näppärä huoltoauto, mutta kisassa tuli huomattua, että pieni lisätila huoltoautossa ei olisi ollut pahitteeksi…

Lähtö, enää 191km jäljellä

Näin hoidetaan ajajien turvallisuus

Kilpailussa oli startista lähtien pelin henki varsin selvä. Tykitetään täysiä tai sitten vielä kovempaa. Irti yritettiin lähteä heti paukusta, mutta kesti noin kymmenen kilometriä, kun aina maaliin asti mennyt hatka lähti. Timppa pyrki mukaan Alpha Balticin kuskin iskiessä mukaan hatkaan, mutta tasaisella tiellä vauhdin ollessa 65 km/h, leuka kiinni stemmissä vääntäessä Timppa ja Alphan mies saivat todeta hatkan  katoavan vääjäämättä horisonttiin. Ensimmäiset puolitoista tuntia ajettiin n. 47 km/h keskarilla ja silti hatkaporukka kasvatti tasaisesti eroa pääjoukkoon. Joukkueen taktiikkana oli kyttäillä alkukisan ajan ja olla hereillä n. 80 km kohdilla olevalla tieosuudella, jossa oli paljon tiukkoja mutkia ja kilometrin pituinen kohtalaisen jyrkkä nousu. Kuitenkin jo alkukisan aikana saatiin huomata, että sivutuuli osuuksilla saa olla todella tarkkana, sillä herkästi tuli välejä ja muutaman kerran niitä päästiin myös kiinni ajamaan. Myös sää muuttui radikaalisti. Yhtäkkiä alkoi todella kova raekuuro. Rakeet tuntuivat siltä, että joku hakkaisi nuppineuloilla jalkoihin. Seuraavan parin tunnin aikana tuli vuorotellen vettä ja rakeita, joka jäähdytti allekirjoittaneet täysin. Jalat eivät toimineet lainkaan, kädet tärisivät niin pahasti, ettei ohjaustanko meinannut pysyä suorassa ja geelipussien avaaminen oli ylivoimaisen vaikeata. Silti siinä on jotakin maagista, kun vääntää sivutuulessa litimärkänä välejä kiinni, vaikka kisan aikana kävi keskeytys mielessä kerran jos toisenkin. Myös Lievenille kylmä sää oli liikaa. Kisa päättyi keskeytykseen, kun porukka mistä Lieven itsensä löysi, päätti yhteistuumin hypätä luuta-auton kyytiin.Lieven sai kuitenkin puhuttua matkaansa paikallisen tiimin kuskin ja niinpä pojat ajoivat kahdestaan kiertoteitä Riigaan, koska pitäähän kilometrit ainakin saada täyteen.

Reitillä ollut mäki ja sen jälkeinen osuus sai pääjoukon hajoamaan useampaan porukkaan, mutta porukka taisi tulla varsin pian kasaan lukuun ottamatta kärkiporukkaa. Vajaan sadan kilometrin kohdalla oli reitillä parin kilometrin hiekkatie pätkä ja saman tien alkoi pääjoukossa renkaita puhjeta ja pulloja lennellä. Saku oli myös epäonnekkaiden joukossa renkaan mennessä juuri ennen pätkän loppua. Myös Timpalla pamahti rengas heti hiekkatien jälkeen, joten ei muuta kuin kättä pystyyn ja huoltoa odottamaan. Odottamista se tosiaan olikin, kun huolto oli huoltamassa Sakua 500m päässä. Timo saikin huomata, että sporttihuoltoauto on hyvännäköinen, mutta huono sitä oli peesailla, kuitenkin Saku tuli pian kiinni ja yhdessä huoltoautoa peesaten tuli kiinni 3 hengen porukka, jonka kanssa Saku ja Timo väänsivät 180km kohdalle saakka, jossa tuomari kiitti hyvästä suorituksesta ja totesi kisan päättyneen. Oli kyllä hauskaa ajaa moottoripyörä ja autosaattueessa suljetulla neljäkaistaisella moottoritiellä neljän hengen porukalla, voin kertoa ettei sellaista tapahdu Suomen kisoissa. Saku ja Timo ehtivät hyvin vielä katsomaan kilpailijoiden kaupunkikierrosta ja bongailivat matkalta mm. Tuomaksen, joka veti noin 20 hengen porukkaa kohti maalia.
Pääjoukko alkoi myös hajoamaan ja Kalle sekä Tuomas löysivät itsensä viimeisestä porukasta, eli ”grupetosta”. Porukka ajeli viimeiset 70 kilometriä varsin tasaisella vedolla vauhdin ollessa alle 40 km/h. Jossain vaiheessa olin jo varma, että emme pääsisi lopun kaupunki kierroksille jäätyämme niin kauaksi kärjestä, mutta pääsimme vielä nauttimaan ihmisten kannustuksesta kaupunki alueella, suljetuista monikaistaisista teistä kaupungin keskustassa ja vielä hieman kirimään sijasta kolmekymmentä jotakin. Kisan voitti Latvialainen Andzs Flaksis, kuka ajaa Garminin ammattilaistallin kehitystiimissä. Paras suomalainen oli TWD-Länkenin Sami Tiainen kuka oli hienosti yhdeksäs. Kisan tulokset löytyvät linkin takaa

Kalle kirii

Tuomas maalissa

Emme päässet korokkeelle, mutta seurasimme mielenkiinnolla palkintojen jakoa!

Kokemuksena oli hienoa päästä ajamaan tämän tason kilpailua ja kokea, ettei se vauhti tapa. Kisa antoi varmasti lisää kovuutta koko joukkueelle ja ulkomaan kisoja on tarkoitus käydä tulevaisuudessakin ajamassa. Viikonlopun kisamatkan organisointi Suomen rajojen ulkopuolelle 10 hengelle oli myös hyvin opettavaista ja joukkueen organisaatio alkaa pikkuhiljaa ymmärtää mitä kaikkea kansainvälisen pyöräilyjoukkueen pyörittäminen vaatii. (Vastaus oli toki jo aikaisemminkin tiedossa; rahaa..)

-Kalle

Giro d´Espoo 27.5.2012

Sunnuntaina ajettiin ensimmäistä kertaa järjestetty kuntoajo Giro d´Espoo. 111 kilometrin mittainen reitti oli houkutellut mukaan reilut 1600 pyöräilyn ystävää, joten Suomen mittakaavassa varsin hyvänkokoisesta tapahtumasta oli kysymys. Sääkin sattui vielä olemaan koko alkavan kesän komein, joten hyvillä mielin lähdettiin matkaan. Tiimistämme tapahtumaan osallistuivat Timo, Kalle, Saku, Tuomas, Lieven ja Stefani.

Saavuimme paikalle hyvissä ajoin ja kävimme tutustumassa reittiin viimeisen 5 kilometrin osalta. Tässä vaiheessa mieleen tuli Mikko Alatalo ja hasardihommat. Reitin loppuosa vaikutti siis suuria massoja keräävään kuntoajoon jokseenkin haastavalta lukuisine liikenteenjakajineen, tiukkoine 90 asteen kurveineen ja hidastetöyssyineen. Tämä yhdistettynä suomalaiseen liikennekulttuuriin ja alamäkivoittoisuuteen lisäsi hirvitystä entisestään. Pääjoukosta olisi siis päästävä pois ennen loppua.

Matkan tekoa irtiotossa. Kuva: Ilse Holm

Pääjoukossa työskentelyä. Kuva: Ilse Holm

Tapahtuma lähti liikkeelle 10 kilometrin saattoajolla läpi Espoon rantakatujen. Hienojen maisemien katselu jäi tosin vähäiseksi, sen verran tempoilevaa oli etuauton vauhti kaupunkialueella, voi vain kuvitella millaista oli olla taaempana porukassa. Yrittipä vielä Westendissä joku rahamies ottaa ohjat käsiinsä ja tökätä luksusautollaan pihasta suoraan etuauton eteen, great. Vapaanvauhdin alettua tuupattiin isommalla porukalla äkkiä pois kaupunkialueelta pienemmille ja turvallisemmille teille. Tosin suomalaiseen tyyliin autoja tuli jatkuvasti vastaan sielläkin. Pääjoukon vauhti pysyi alkumatkan kohtuullisen reippaana ja pieniä irtiottoja lähti muutamia, tullen kuitenkin aina kiinni melko pian. Noin 45 kilometrin kohdalla irti lähtivät Chebicin Eskelisen käynnistämänä 6 miestä, meiltä mukana oli tässä vaiheessa Tuomas. Porukka jatkoi hyvällä vauhdilla jokusen kilometrin, jonka jälkeen mukaan nousi meiltä vielä Timo ja kolme muuta miestä. 10 hengen porukalla lähdettiin jatkamaan matkaa, veto toimi alun pienen kangertelun ja sanaharkan jälkeen ihan mukavasti kaikkien tehdessä töitä kohtuullisen tasaisesti. Ero pääjoukkoon kasvoi turvalliseksi melko pian, sillä irtiotossa oli porukkaa oikeastaan kaikista joukkueista, joten potentiaaliset kiinniajajat olivat vähissä tai ainakin heidän elonsa tehtiin pääjoukossa vaikeaksi. Irtiotto kesti koossa muutamista iskuyrityksistä huolimatta aina viimeiseen mäkeen asti, jossa iski Velocitor:in Kimmo Kananen saaden mukaansa vain tiimikaverinsa Marek Salermon. Muista ei ollut tähän vastaamaan eikä takaa-ajoa saatu muutaman viimeisen kilometrin aikana enää kunnolla vauhtiin, joten tämä kokenut kaksikko saavutti maaliviivan muutaman sekunnin turvin. Timo yritti pitkää kiriä ja olikin hyvissä asetelmissa ennen ratkaisevaa viimeistä mutkaa, Cct:n Juhana Hietala pääsi kuitenkin kuittaamaan sisäkurvista Timon ohi vieden 3. sijan nenän edestä. Timo siis 4. ja Tuomas 8. Irtiottoporukassa ei ollut missään vaiheessa tietoa erosta pääjoukkoon, joten vauhti pidettiin koko ajan tasaisen kovana ja eroa maalissa olikin kertynyt jo reilut 8 minuuttia. Joukkuetyöskentely toimi mukavasti ja Kalle pärjäsi vielä pääjoukon kirissä ollen toinen ja kokonaistuloksissa 10. Kolme miestä saatiin kympin sakkiin ja muutkin työläiset tulivat maaliin mukavasti pääjoukossa etupainotteisesti ja ehjinä. Näillä sijoituksilla irtosi joukkuekilpailun voitto ennen TWD:tä ja Team Cycle Centeriä, joten mukavasti kuitenkin sujui.

Tiimille joukkuekilpailun voitto

Kaiken kaikkiaan mukava tapahtuma ja jatkuva osallistujamäärien kasvu kuntotapahtumissa on erityisen hieno asia! Reitti oli myöskin sinällään hieno vaihtelevine maastoineen ja kaupunkipätkineen, näin saadaan pyöräilylle näkyvyyttä ja kannustajia tienposkeen. Suuria massoja keräävissä tapahtumissa resursseja tulisi vain löytyä jostain lisää vastaantulevan liikenteen pysäyttämiseksi ja ajajien turvallisuuden takaamiseksi, niin maalaisteillä kuin kaupungissakin. Sama laulu mitä aina lauletaan, asialle vain tarvitsee jotain tehdä mahdollisimman pian. Ja mieluummin jotain muuta kuin lopettaa tämän kaltaisten muuten hienojen tapahtumien järjestäminen!

Tulokset:

 http://www.championchip.fi/tulospalvelu

Tuomas

Mitä jos posket näkyy takaapäin?

Sehän vaan kertoo siitä, että salilla on käyty, nimittäin ruokasalilla…
Olen mielenkiinnolla seuraillut eri urheilijoiden blogeissaan antamiaan ravintoneuvoja ja fillarifoorumilla käytäviä keskusteluita pyöräilijän ravitsemukseen liittyen. En ole koskaan vaivautunut rekisteröitymään foorumille kommentoidakseni kirjoituksia ja mielipiteitä, mutta nyt ajattelin kirjoittaa synkän yksinpuhelun liittyen, ainakin jossain määrin, ravintoon. Olen poiminut mielestäni muutaman herkullisen kommentin eri keskusteluista liittyen ruokailuun, joita aion pikkuisen purkaa menemättä nyt mitenkään liiallisen syvälliseen pohdintaan.
Haluan kuitenkin muistuttaa jo tekstin alkuun, että urheilijan ravitsemus on haasteellista ja kaikille ei sovi kaikki ravintoaineet ja jokaiselle ei käy ateriaksi lautasellinen makaronia öljyssä, mutta suuntaviivat ravitsemukseen liittyen olisi kaikkien hyvä hahmottaa.

Syön lenkin jälkeen purkillisen rasvatonta rahkaa ja tulee sitä syötyä muutenkin…
Rahka on todella POP, jos sattuu lukemaan kehonrakentajien keskustelufoorumeita tai vaikkapa pakkotoiston rahkakeskusteluita. Onko rahka sitten meidän pelastaja, kannattaako kestävyysurheilijan alkaa panostaa proteiinimäärien maksimointiin ja syödä proteiinia ihan vaan varmuuden vuoksi?
Keskimääräinen ihminen saa ravinnostaan riittävästi proteiinia, jos syö normaalien suositusten mukaisesti. Kestävyysurheilija kuluttaa proteiinia ja tarvitsee sitä hivenen enemmän, kuin normaaliliikkuja, mutta mihinkään proteiinilla mässäilyyn ei ole tarvetta. Kestävyysurheileville naisille suositellaan proteiinin saanniksi 1,2- 1,6g/painokilo/vrk. Miehillä lukema on yleensä hivenen suurempi, noin 1,4- 1,8g/painokilo/vrk. Jotkin urheilijat saattavat syödä proteiineja lähelle 3g/kilo/vrk, mutta kestävyysurheilijalle (ja itse asiassa muillekin) tuollaisista lukemista on ainoastaan haittaa, koska silloin elimistö on happamampi.
Lopputuloksena liittyen proteiinin saantiin totean, ettei suurelle proteiinitankkaukselle ole kovin suuria perusteita, jos ajatellaan lihaksiston palautumista, tai suorituskyvyn kehittymistä paremmaksi ravinnon avulla. Tässä linkki selkokieliseen blogiin, jossa kerrotaan mm. proteiinin saannista ja lihaskasvusta. Suosittelen lukemaan muutkin artikkelit sivustolta.

Palkitsen hyvän suorituksen/ kovan harjoituksen jälkeen itseni omenalla
Ravitsemuksen, optimaalisen palautumisen ja kehittymisen näkökulmasta tähän ei oikeastaan voi todeta muuta, kuin että voi voi…
Miksi omena sitten ei ehkä ole paras eväs, vaikka hedelmiä aina käsketään syömään paljon?
Omena sisältää noin 36kcal/ 100g ja hiilihydraattia (imeytyvää) noin 7g. Kovan harjoituksen jälkeen hiilihydraatteja olisi kiireellä saatava elimistön palautumisen edistämiseksi noin 1g/ painokilo. Omena siis riittää palauttamaan noin 7 kiloa urheilijaa. Jos keskimääräinen urheilija (70kg) haluaa saada riittävästi energiaa omenoista, niin reilu kilo omenaa heti harjoituksen jälkeen antaa riittävästi hiilihydraatteja, mutta entäs sitten tarvittavat proteiinit?
Ongelmaksi muodostuu lähinnä se, että jos ravintoa saadaan liian vähän suhteessa tehtyyn harjoitteluun, niin palautuminen hidastuu merkittävästi ja voi jopa estyä kokonaan, joka johtaa siis kuntokäyrän suuntaamisen alaspäin. Lisäksi on mahdollista, että omenalla palauttelun jatkuessa pidemmän aikaa alkaa syntyä helpommin rasitusmurtumia, luun tiheys pienenee, naisilla kuukautiskierto saattaa häiriintyä ja lopulta urheilija saattaa päätyä syömishäiriöön. Syömishäiriö ei tietenkään johdu omenoista, vaan yleisestä ravinnonsaannin tarkkailusta ja rajoittamisesta liian pitkällä aikavälillä.

Voin syödä ihan mitä tahansa, koska liikun paljon
Tämän väitteen kuulee aika ajoin urheilupiireissä ja siinä on osa tottakin. Kestävyysurheilija kuluttaa hurjia määriä energiaa harjoitellessaan intensiivisesti, jolloin myös ruokaa on syötävä paljon ja usein. Keskimääräisellä aikuisella ihmisellä vuorokautinen energiantarve on noin 1800- 2000 kcal ja siihen päälle sitten urheilijan harjoittelusta tuleva energiantarve, jolloin kokonaisenergiantarve saattaa nousta yli 4000kcal/vrk lukemiin. Siinä onkin aika paljon pureskeltavaa, jos meinaa saada tuon ruuasta. Asia ei ole kuitenkaan ihan niin yksinkertainen, koska eihän energiaa ole vaikeaa saada, esimerkiksi pikaruuasta saa kerralla reippaan 1000kcal ja suklaalevystä toisen tonnin.
Kannattaako kestävyysurheilijan siis sännätä kiireellä burgerille täydentämään lihasglykogeeninsä? Periaatteessa kyllä, mutta toisaalta parempiakin vaihtoehtoja on. Urheilijan kannattaisi muistaa ravintoaineiden, hivenaineiden ja mineraalien oikeat mittasuhteet ruokavaliossaan. Pikaruoka täyttää kyllä kalorimääräisesti suuremmankin energiavajeen, mutta laadullisesti se jättää parantamisen varaa.
Palautumisen maksimoimiseksi ja parhaan tuloksen saamiseksi kilpailuissa en siis erityisesti suosittele syömään pikaruokalassa, vaan täyttämään lautasen ihan niillä perinteisillä raaka-aineilla: pastaa, lihaa, kalaa, kanaa, kasviksia, pähkinöitä, hedelmiä, puuroa, leipää. Tässä on linkki Olympiakomitean ruokaoppaaseen (tehty pääasiassa nuorille urheilijoille, mutta ihan hyvää asiaa).

Maito riittää palautusjuomaksi minulle
Viime aikoina useassa elämäntapa-lehdessä (esim. Sport- lehti) on puhuttu siitä, että maito riittää palautusjuomaksi ja on itse asiassa parempaa, kuin tarkoitukseen valmistetut tuotteet. Pohditaanpa asiaa pikkuisen ravintosisällön kannalta. Kevytmaito sisältää energiaa noin 46 kcal/ 100ml, proteiinia noin 3,2g, hiilihydraattia 4,8g (sokereita) ja rasvaa noin 1,5g.
Palautuminen tarkoittaa sitä, että elimistö korjaa harjoituksen aikana tulleet mikrovauriot lihaksistossa, täydentää lihasglykogeenejä ja maksan energiavarastoja, jotta seuraavalla kerralla harjoitus olisi mahdollinen.
Maito vaikuttaakin äkkiä katsottuna varsin pätevälle palautusjuomalle ravintosisältönsä puolesta, joten miksi urheilijat eivät juo maitoa suorituksensa jälkeen? Olisihan se hauskaa nähdä ensi kesän Helsingin EM:ssä yleisurheilijoiden nauttivan aitoa Valion maitoa 1500m finaalin jälkeen, mutta miksi emme tätä tule näkemään?
Suurin syy lienee se, että Valio sponsoroi suunnistajia, jotka sitten varmaan juovat maitoa maalissa, mutta oikeasti syynä on se, että maidossa oleva proteiini ei ole suotuisinta nopealle imeytymiselle ihmisellä. Maidon proteiini on noin 80 prosenttisesti kaseiinia, joka imeytyy huomattavan hitaasti suolistosta. Nopea imeytyminen taas on erityisen tärkeää, koska silloin elimistölle annetaan mahdollisimman nopeasti sen tarvitsemat ravintoaineet mikrovaurioiden korjaamiseksi (ja se ravintoaineiden imeytyminen on nopeinta noin 30minuuttia harjoituksen päättymisestä).
Maito siis voidaan todeta olevan riittävän hyvä palautusjuoma kuntoilijoille, joille ei ole tärkeää palautua mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Urheilijoille ja ”tosikuntoilijoille” sen sijaan olisi parempi nauttia oikeaa palautusjuomaa heti suorituksen päätteeksi ja illalla ennen nukkumaan käymistä hörpätä lasi maitoa varmistamaan yöllisen palautumisen.

En käytä rasvaa, koska se lihottaa
Tämä väite on yksi suosikeistani, koska lähes aina tämän väitteen kuulee urheilevalta naiselta. Ja silloinhan menee jo keskimäärin ihan hyvin, kun on päässyt puhe- etäisyydelle jonkun naisen kanssa…
En aio puuttua siihen kannattaako syödä voita vai pehmeitä rasvoja, kummankin puolesta on tieteellistä näyttöä, joskin ehkä vielä toistaiseksi enemmän pehmeämpien rasvojen puolesta.
Mutta se mihin meinasin puuttua on tuo rasvan tarve kestävyysurheilussa, eli tarvitaanko sitä ja minkä verran tarvitaan, jos tarvitaan?
Lihasten sisällä on rasvaa ja itse asiassa kestävyysurheilijoilla on enemmän rasvaa lihaksissaan, kuin muilla urheilijoilla. Kestävyysurheilijat ovat kuitenkin yleisesti ottaen aika rasvattomassa kunnossa ihonalaisen rasvamäärän kannalta katsottuna, ja ehkä juuri siksi monet rajoittavat päivittäisen rasvansaannin ravinnosta ainoastaan 10- 15%:iin (kokonaisenergiansaannistaan). Totuus on kuitenkin, että näiden erittäin alhaisten rasvamäärien on todettu vähentävän lihasten sisäisiä triglyseridivarastoja, jotka ovat erittäin tärkeitä vapaiden rasvahappojen tuottajia lihaksistolle palautumisprosessin aikana (etenkin jos harjoitellaan useamman kerran päivässä). Pitkien matkojen urheilijoiden tulisi nauttia rasvaa ruokavaliossaan noin 30% (päivittäisestä energiansaannista), tämä määrä riittää nopeaan lihasten sisäisten triglyseridivarastojen täydentämiseen, joka voi muutoin matalilla rasvojensaanti määrillä venyä yli kahden vuorokauden mittaiseksi prosessiksi.
Lopputuloksena siis tähän asiaan pätee se, että jälleen kerran ravinnolla voidaan edesauttaa palautumista ja tehostaa omaa suorituskykyä urheilussa. Rasvoista löytyy paljon tutkimustietoa ihan nettiä selaamalla, kannattaa tutustua.

Loppuun totean, että ravitsemuksesta ollaan montaa mieltä ja tapoja on monia. Toiset syö vulkaanista tuhkaa ja juovat ainoastaan lähdevettä, mutta ehkä meille riittää tietoisuus oikeista linjoista ja tavoista, joita noudattamalla voimme kaikki parantaa omaa suoritustamme niin kuntoilijoina, kuin kilpailijoina.
Toivotan kaikille hauskaa kevättä ruokailuiden parissa, eikös se ollut niin että kestävyysurheilija sai syödä mitä tahansa? Täällä paistaa aurinko ja on lämmintä, joten eikös jäätelö ole aina paikallaan?

Timo

Fuji-Peloton GP 13.5.2012

Sunnuntaina ajettiin Tampereen Pyynikillä legendaarinen jo 32. kerran järjestetty Fuji –Peloton GP (ex. Rosendahl GP). Rataa tuntemattomille kerrottakoon lyhyesti että kisassa ajetaan Pyynikkiä ylös ja alas. Yhden kierroksen pituus on 3,5km ja se sisältää käytännössä yhden alamäen ja yhden ylämäen pienillä nousu- ja laskukulman variaatioilla. Suomen mittapuulla kyseessä on kohtuullisen raskas ja mäkinen kisa, vaikka elite –luokassa ajettava 20 kierroksen ja 70 kilometrin matka saattaakin ensi alkuun kuulostaa lyhyeltä. Tuollakin matkalla suurin osa kuskeista ehtii kuitenkin luultavasti saada kärsimyksestä ja mäennousemisesta hetkellisesti tarpeekseen. Hienoa ajaa välillä kisaa lähellä kaupunkia maaseutujen sijaan, katsojia ja kannustajia oli saapunut mukavasti paikalle ja meininki oli muutenkin kohdillaan.

Pääjoukko ensimmäisellä kierroksella. Kuva:Terhi Salmenoja

Sunnuntaina sää suosi ja kisaan startattiin mukavassa auringonpaisteessa hyvillä, joskin hieman jännittyneillä ja osin epävarmoilla fiiliksillä. Tiimistämme kisaan osallistuivat Kalle, Jukka, Saku, Stefani ja allekirjoittanut eli Tuomas. Lähtö tapahtui tänä vuonna Laukontorilta kunnialähtönä tapahtumaa tukevan Peloton –liikkeen edustalta, ja kaiketi käynnissä olevalla pyöräilyviikollakin oli osuutta lähtöpaikan valintaan? Auton perässä ajoimme nautiskellen Pyynikin näkötornille, josta varsinainen lähtö tapahtui. Kilpailu lähti liikkeelle reippaahkolla vauhdilla alamäkeen ja pari ensimmäistä kierrosta taitettiin hyvää perusvauhtia. Kolmannella kierroksella ensimmäisen mäentöppäreen jälkeen pääjoukosta iski irti odotetusti ja viime vuotiseen malliin vahvalla tykityksellä Kuopion Soutajien Jarmo Rissanen, saaden mukaansa Velocitor:in Marek Salermon, Turun urheiluliiton Mika Simolan ja Team Continental:in Henri Järvisen. Ratkaisevalla hetkellä tiimimme ajurit joko nukkuivat, kärsivät liikaa tai olivat jumissa pääjoukon sisällä, joten pääjoukkoon jäätiin nyyhkimään koko posse. Ja hieman myöhäisheränneenä harva tuohon kyytiin olisi varmaan edes päässyt, eikä niitä yrittäjiä ed. mainittujen lisäksi juuri muita ollutkaan. Hetkellisesti pääjoukko hieman ehkä lamaantui eikä oikein kunnon takaa-ajoon lähdetty riittävän aikaisin. Myöhemmin karkulaisten kiinnisaamiseksi oli jonkun verran yritystä lähinnä Chebicin Tommi Martikaisen ja muutaman muun toimesta, mitään toimivaa ja kunnollista vetoa ei pääjoukossa kuitenkaan saatu aikaiseksi, vaikka ihan hyvällä kyydillä pääasiassa edettiinkin. Kiinniajaminen Pyynikin radalla ei ole aivan helppoa, sillä pääjoukko ei ylämäkeen juuri vahvoja ajajia sisältävää irtiottoa kovempaa kulje ja alamäkeenkin tarvittaisiin useimpien ukkojen yhteistyötä vauhdin pitämiseksi tasaisen (yli)kovana. Kilpailussa pidettiin mielestäni lähes koko ajan hyvä vauhti päällä eikä pidempiä ”kävelyosuuksia” juuri ollut. Porukka repeili aika-ajoin ja jonkinnäköisiä irtiottoyrityksiä oli melko tiheään, kärkiporukkaa lukuun ottamatta mitään varteenotettavaa ei kuitenkaan syntynyt. Ennen kymmentä ajettua kierrosta kärkiporukassa jatkoivat vielä Rissanen, Salermo ja Simola, eron ollessa turvallisesti jo toista minuuttia. Tässä vaiheessa alkoi varmasti suurimmalla osalla jo hieman painaa pääjoukossakin jumpatessa, ilmaiseksi ei tällä radalla kuitenkaan kukaan pääse vaikka vain peesailuun tyytyisikin.

Patsastelua Laukontorilla kisan jälkeen

Omat fiilikset vaihtelivat suuresti kisan aikana, välillä hieman pyörrytti ja välillä tuntui taas kulkevan mukavasti. Toiseksi viimeisellä kierroksella ylämäessä meno tuntui yllättävän helpolle ja vahvalle, tässä vaiheessa pääjoukkokin hieman repeili tullen kuitenkin kasaan kilpailun tasaisimmalla ja sivutuulta sisältäneellä osuudella. Vauhti himmasi totaalisesti ja kyttäily alkoi, kukaan ei oikein olisi halunnut vetää alamäkeen ennen viimeistä nousua vaikka kärkipaikat oli jo viety. Tässä vaiheessa koko kilpailun ajan aktiivisesti ajanut vasta 15 –vuotias Tampereen Yrityksen Marco-Tapio Niemi kyllästyi kyttäilyyn ja iski alamäkeen saaden koko letkan kiihdyttämään vauhtia. Marcolle täytyy kyllä nostaa hattua oikein huolella, tinkimätöntä ajoa ja asenne kohdillaan! Itse pääsin ensimmäisen mäen alle hyvällä vauhdilla pääjoukon etupäässä. Tässä vaiheessa toiselta puolelta pääjoukkoa irtosi Chebicin Janne Suokas ja survoin perään. Päätin piilotella vielä kiriäni tuleviin karkeloihin ja sain liki 80 –kiloiseen mäkikauriin ruhoon kiihdytettyä sen verran tarvittavaa vauhtia, että ensimmäisen mäen päällä ero pääjoukkoon oli jo melko turvallinen. Takaani mukaan lähti Twd:n Lasse Torpo ja tuli ohi. Jannea ja Lassea en onnistunut saamaan kiinni, mutta ero pääjoukkoon pysyi turvallisena loppuun asti. Kärkipaikat vei kolmannelta kierrokselta asti irti ollut porukka, Salermon hoitaessa kirin suvereenisti. Omaksi tulokseksi jäi tyydyttävä 6. sija. Kisassa palkittiin poikkeuksellisesti 10 parasta, joten kai sitä voi sanoa podiumille päässeensä, heh. Stefani ja Kalle tulivat maaliin pääjoukossa, joka sekin oli kutistunut kisan aikana melko pieneksi. Mukava oli ajaa Suomen maantiekisoista ehkäpä komeinta ja vielä kotikaupungissa, kiitokset järjestäjille, kannustajille ja kanssa kilpailijoille koko joukkueen puolesta!

Tulokset: http://www.kotiposti.net/xkarim/

Tuomas

Porin etapeilla

Perjantaiaamun lenkiltä Laajavuoresta (JKL)

Kertoillaanpa nyt vähän kuulumisia etappiajoista Porin suunnalta. Jukka ehti jo omaan blogiinsa laittaa tarinaa kilpailusta, mutta minä lupaan kirjoittaa lyhyesti.
Matkustin Poriin jo perjantaina, kun matkaa oli taas useamman tunnin verran ja se olisi tarkoittanut lauantaille aivan liian aikaista (yöllistä) heräämistä.  Lauantaina rauhallinen aamu (ja santsikuppi kahvia) meni hukkaan, kun Lensun Tuomas soitti ja sanoi, että minun olisi kiiruhdettava joukkueenjohtajien kokoukseen noutamaan huoltoautolle numerot ja muut härpäkkeet. Siinä sitten kiireellä pakkasin tavarat kasaan ja laitoin navigaattoriin osoitteen Kylänraitti 66 ja Passatissa kaasua pikkuisen syvemmälle.
Päädyin nimen mukaisesti Kylänraitille… Porissa olikin kaksi Kylänraittia, joista tämä jossa olin, oli noin 20km oikeasta paikasta. Onneksi Tuomas sitten soitti, että he olivat jo ehtineet perille ja menevät puolestani kokoukseen…
Kokouksessa oli tarkoitus saada huoltoautolle numerot, mutta puhelin soi jälleen ja huoltaja ilmoitti olevansa sairaana, joten hukkaan meni kaikkien touhuamiset koko aamun osalta, ei huoltoa siis kisaan.
Sää ei ollut mitenkään yllättävä tämän kevään sääksi, olinhan perjantaina ajanut lenkin lumisilla poluilla Jyväskylässä… Lunta ei sentään Porissa ollut, mutta satoi kuitenkin.
Vesisateessa yritin tehdä muutaman lämmittelyliikkeen ennen prologia, mutta jalat olivat niin pehmeät, etten suuremmin saanut aikaiseksi edes lämpöä… Joskus kun oikein rikastun, niin muutan jonnekin lämpimään, missä ei tarvitse kisata +3 asteessa ja vesisateessa…
Prologi meni koko joukkueelta todella hyvin, kaksi ajajaa 5 parhaan joukossa ja kaikki kuskit 20 parhaan joukossa, on ilo huomata että kansallisissa kisoissa voidaan pärjätä jopa ulkomailla ammatikseen ajaville pyöräilijöille.
Iltapäivällä ollutta maantiekilpailua odoteltiin sateensuojassa koulun jumppasalissa muutama tunti, onneksi sade taukosi iltapäivän starttiin mennessä. Maantiekilpailuun lähdettiin tekemään niin hyvä tulos, kuin mihin rahkeet riittäisivät.
Ja kyllähän sitä sitten saatiinkin ajaa ihan tosissaan, kun ei oikein muilla joukkueilla ollut intoa… Joukosta irtaantui aika alussa jo kolmen miehen irtiotto. Irtiotto kelpasi meille, koska silloin kaikki välikireistä jaettavat pisteet menisivät samoille ajajille, eikä yhteistuloksissa olisi montaa, jotka pääsisivät omien ajajiemme etupuolelle (toiseksi paras ratkaisu sen jälkeen, että olisimme itse saaneet miehen mukaan). Lopussa sitten saimme onneksemme kaksi vahvaa ajajaa, Rissasen Jarmon ja Kanasen Kimmon auttamaan vetotöissä, jotta ero irtiottoon saatiin puristettua vain yhteen sekuntiin.

Hyvin nukuttaa!

Ensimmäisen päivän jälkeen sijoitus oli siis minun kohdallani neljäs ja Tuomas edelleen kymppisakissa.

Iltaa vietettiin mökkeilemällä ja saunomalla, yö meni viihtyisästi parisängyssä. Jos parisänky ei rakenna tiimihenkeä, niin mikäs sitten rakentaa?

Sunnuntaina oli luvassa tuulinen ja peltojen keskellä menevä reitti, joten jo alussa oli tiedossa että kärjessä on pakko ajaa, koska porukka tulee menemään poikki.
Porukka katkesi toisella 25km mittaisella kierroksella, pääsin itse kärkiryhmään mukaan, mutta valitettavasti muut tiimimme ajajat jäivät liian taakse. Alussa irtiotto sujui mukavasti suurimman osan osallistuessa vetoon, mutta sitten tuli muutama isku ja iskun perään vielä pari lisää ja porukka repesi jälleen kahtia. Tällä erää olin sitten väärässä paikassa. Samaan ryhmään jäi ajajia Velocitorista, Velo8:sta, Akilleksesta,  Picarosta, Chebicistä ja TWD:stä. Kärkiporukka olisi ollut mahdollista ajaa vielä kiinni, jos vetoon olisi osallistunut kaikki ajajat, mutta Velo8 tai Velocitor ei nähnyt tarpeelliseksi auttaa vetämisessä lainkaan, vaan katsoivat parhaaksi levätä peesissä (Chebicin peesailun ymmärrän, koska heillä oli kaksi miestä etummaisessa porukassa).
Näinpä ei auttanut muu, kuin yrittää muutamalla vetomiehellä sen minkä väsyneillä jaloilla pystyi. Eikä sitä sitten pystytty, vaan pääjoukko ajoi meidät kiinni puoli kierrosta ennen maalia. Pääjoukosta pääsi vielä karkaamaan neljä ajajaa ennen maalia, minulla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä niihin yrityksiin enää mukaan, joten pääjoukossa maaliin.
Siinäpä se viikonloppu lyhykäisyydessään, kilpaa on aina hauskaa ajaa ja haluankin kiittää kaikkia Eliten kuskeja mielestäni erittäin siististä ajamisesta ja hyvistä kisoista. Eipä ollut yhtään kasaa tai edes lähellä käymisiä ja jos sellaisia oli, niin niitä ei lasketa :)

Timo